Elämä on teatteria – egon osat eheytymisemme välineenä nr. 6

Tietoisuuden spektristä

Fredric Myers korosti ihmistietoisuuden tutkimuksissaan sitä, että psykologian täytyisi tutkia ihmisen koko kokemusmaailman kirjoa, mukaan lukien myös telepaattiset, hypnoottiset, mystiset, uskonnolliset ja hallusinaatiokokemukset. Hän piti valitettavana, että näytti siltä, että psykologiasta oli tulossa luonnontieteiden ”puksupoika”. Kokonaisvaltainen psykologia edellyttää minunkin mielestäni uskallusta irrottautua hetkittäin materialistisesta maailmankatsomuksesta ja kykyä hyväksyä myös muut tieteenfilosofiset näkökulmat osaksi laajempaa integroivaa ihmistietoisuutta kartoittavaa yhteistyötä. Samaan tapaan kuin oma eheytymiseni oli näkökulmien välistä leikkiä, merkitsee tieteellisen tiedon integraatio minulle erilaisten tieteellisten ja arkitietoon perustuvien näkökulmien välistä peilaamista. Itsetutkimus ei merkitse minulle rationaalista tutkimusta, vaan se on siis pikemminkin luovaa leikkimistä erilaisilla ideoilla.

Olen samaa mieltä Myersin kanssa siitä, että jos me pitäydymme vain materialistisessa maailmankatsomuksessa, pönkitämme vain jo vallassa olevaa tietoa, emmekä löydä uusia rohkeita ennakko-olettamuksia tieteelliselle tutkimukselle. Tarvitsemme tieteessä sekä luovia rohkeita ennakkoluulottomia ajatusmalleja, erilaisilla hypoteeseillä ja ontologioilla leikkiviä ihmisiä sekä tarvitsemme järkevää rationaalista useammalle tieteenfilosofiselle näkökulmalle perustuvaa kurinalaista tiedettä, joka ankkuroi tietomme todellisuuteen. Ainoastaan näin voi tiede kehittyä. Minusta tuntuu, että tämän päivän maailmassa liian usein vain jälkimmäinen on yleisesti hyväksyttävää.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, Fredric Myers korostaa, että ihmisen yksilöllinen Itseys (individuality) ja persoonallinen itseys ovat kaksi eri asiaa. Ihmisen yksilöllinen Itseys on kaiken itsemme ilmenemismuotojen takana. Soveltaisin tätä mielenteatteriajatukseeni siten, että tämä Itseys on prosessi, jolla ohjaan mielenteatteriani. Ja toisaalta mielentilojeni välinen vuorovaikutus mielenteatterissani ohjaa Itseyttäni. Ajattelen, että juuri mystiset kollektiiviset kokemukset, transpersonaaliset yhteydenkokemukset muihin ihmiseen, luontoon, Luojaan ja toiseen ihmiseen saavutetaan juuri tämän Itseyden kautta.

Personaalinen itseys puolestaan on se itseys joka saa ilmenemismuotomme mielemme teatterissa. Hän on se rooli, tai ne roolit, jota teatterissani ”esitän” muille ihmiselle ja joka toimii reaalimaailmassa. ”Esitän”-sanan laitan siksi lainausmerkkeihin, että toki todellisuudessa tämä ”esittäminen” on useimmiten spontaania, improvisoitua. Emme siis oikeastaan ”esitä” ketään, vaan tunnemme sillä hetkellä olevamme yhtä kuin ottamamme rooli mielenteatterissamme. Harvemmin siis otamme tietoisesti mitään roolia. Suuri osa ihmisistä itse asiassa, olettaisin,  taitaakin luulla, että tämä itseys on hänen Itseytensä. Persoonallinen itseytemme on siis mieleteatterissa ne egomme osat, jotka ovat parhaillaan mielennäyttämölllämme.

Raja tietoisen mielemme osan ja alitajuisen mielenosamme välillä on häilyväinen. Myers nimenomaisesti korosti tämän kalvon läpäisevyyttä ja sen jatkuvaa sijainnin muutosta. Teatterimetaforan näkökulmasta sen voisi ajatella tarkoittavan sitä, että kukin roolihahmomme voi vuorovaikutuksessa ympäristön ja toistensa kanssa muuttua ja kehittyä. Tämän ympäristön kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen ajattelen olevan sekä reaalista, mielennäyttämöllämme tapahtuvaa, (sosiaaliset suhteemme, fyysinen ympäristömme) että transskendentaalista. Omassa mielenteatteri -metaforassani se on siis myös sisäisissä mielenmaisemissamme alitajuntamme kautta tapahtuvaa, esimerkiksi vertauskuvien ja tarinoitten kautta tiedostamattomasti tapahtuvaa, uusien sisäisten muotojen syntymistä. Siksi erilaiset muun muassa tarinat, myytit, elämänfilosofiat ruokkivat tietoisuutemme kehittymistä. Johtuen tästä ympäristön kanssa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, voi joskus tapahtua täydellinen jonkun mielentilan muodonmuutos uudeksi integroituneemmaksi mielenosaksi. Näinhän kävi kirjassani masentuneelle ja kyyniselle Rouva Otsarypylleni, joka halusi muuttaa nimekseen Birgitan, Pyhän Birgitan mukaan. Hän halusi eroon depressiivisestä roolistaan.

Ajattelen, että tätä vuorovaikutusta alitajuntamme kanssa edistää teatterimme ohjaaja, Itseytemme. Hän on prosessin katalysaattori. Minä Itse voin edistää prosessia, jossa siirrän uusia roolihahmoja teatterin takahuoneesta näyttämölle ja värvään joskus syvemmältä sisäisestä mielenmaisemastani uusia roolihahmoja teatteriini. Teatterini ohjaaja, Itseyteni, kykenee taikomaan itsestäni, näytämöllä olevasta mielentilojen ryhmästä, esiin uutta entistä tietoa ylittävää ymmärrystä.

Olen löytänyt Myersin lisäksi italialaiselta transpersonaalisen psykologian edustajalta, Roberto Assagiolilta, sekä nykyfilosofilta Ken Wilberiltä tietoisuuden spektrit. Heidän tietoisuutensa spektriajattelua olenkin tuonut esille jo Mielentilojen treenikirjassani. Näyttää siltä, että nyt olen löytänyt vielä varhaisemman ajattelijan, joka on ”keksinyt” tämän metaforan ihmistietoisuudesta jo viisikymmentä vuotta ennen Assagiolia ja sata vuotta ennen Wilberiä. Ehkäpä hekin ovat lukeneet Fredric Myersiä?

Myers väittää siis jo 1800-luvulla, että normaali päivätietoisuutemme ei tavallisesti ole muuta kuin prisman läpi taitetun valospektrin kapea värialue. Tämä vertauskuvallinen värialue vaihtelee eri eläimillä. ”Infrapuna” alueella on tietoisuutemme vanhemmat, primitiiviset prosessit ja vähitellen punan reuna-alueilla siirrytään täysin tiedostamattomiin, automaattisiin, alkukantaisiin fysiolologisiin prosesseihin. Vähitellen siis tietoisuuden spektrissä psykologiset ilmiöt katoavat orgaanisiin ilmiöihin. Sen sijaan ”ultravioletilla” alueella on paljon toimintoja, jotka eivät ole vielä aktivoituneet evolutiivisen toimintamme tuloksina. Joillakin ihmisillä näitä korkeamman tason toimintoja ilmaantuu satunnaisesti (mm. hallusinaatiot, synkronistiset kokemukset, mystiset kokemukset, luovuuden inspiraatiokokemukset, telepaattiset kokemukset) ja ne ovat usein lyhytaikaisia. Nämä toiminnot eivät ole oikeastaan alitajuisia, vaan ne ovat ”ylitajusia” (superconciouss). Ne oikeastaan kertovat siitä, että yksilö on ”tietoisuuden horisonttinsa yläpuolella”, normien yläpuolella. Toki täytyy aina pitää mielessä, että tällaiset kokemukset voivat olla myös patologisia. Myers korostaa sitä, että alitajuntamme ei ole pelkästään aarreaitta vaan se on myös roskatunkio. Hulluus ja nerous hipovat toisiaan.

Minua viehättävät nämä erilaiset metaforiset kuvaukset ihmistietoisuudesta. Uskon, että tällaisten metaforien ja myyttien kautta siirtyy tietoisuuden muotoja sukupolvelta toisille. Juurevuutemme ja viisautemme lähtee meneitten sukupolvien myyttisistä ja tarinallisista muodoista. Minun on erittäin helppoa ymmärtää, että tämä elämänsä leppoistanut minuuteni, joka istuu parhaillaan tässä lukemassa ”Irreduceble Mind”kirjaa ja näpyttelemässä tietokonetta, ei ole persoonallisen itseyteni todentumisen ainut mahdollisuus. Minun mielentilojeni ja potentiaalisten mielentilojeni olisi täysin mahdollista järjestäytyä spektrissä toisella tavalla, jolloin minulla olisi nykyisestä kokonaan poikkeava tietoisuus. Tällöin itseyteni voisi vaikkapa seistä tällä hetkellä ydinvoimaa vastustamassa Olikiluodossa, tai hän voisi olla edelleen Jyväskylässä vastaavana hammaslääkärinä hammaslääkäriasemalla. Tai sitten epäonnistuneen sieluni eheyttämisprosessin jälkeen saattaisin istua Hakaniemen sillan alla kavereiden kanssa vetämässä brenkkua tai sitten toivottomana syöpäpotilaana ja masennuksen musertamana olisin jo ”heittänyt jo veivini”.

Minun sekundaaritietoisuuteni alitajunnassani on siis eräänlainen ikävien ja mukavien muistojen, mielikuvien, kollektiivisten arkkityyppisten myyttisten muotojen ja tarinoitten varasto. Eräänlainen kirjasto. Osa sen tiedosta, informaatiosta, on lähempänä ”käsikirjastona” helposti tavoitettavissa ja osa syvemmällä, arkistoituna kellarikerroksiin. Voin ruokkia tätä kirjastoa kuuntelemalla tarinoita, lukemalla kirjallisuutta ja filosofiaa. Kun tässä käytän sanaa ”informaatio” tarkoitan informaatiolla siis jotakin paljon, paljon, laajempaa kuin normaalissa luonnontieteellisessä tiedossa tarkoitetaan. Tämä on ehkä eräs syy, miksi kieltäydyn ”redusoimasta itseäni” ainoastaan luonnontieteelle. Kun tutustun itseeni, lähtökohtani on integratiivinen tiede ja tieto, jossa yhdistän ajatuksia erilaisista tieteenperinteistä, arkitiedosta  ja kulttuureista käsin. En suostu alistamaan itseäni konemetaforalle, jossa meistä yritetään tehdä pelkkää biologiaa. Uskon, että luonnontieteemme on tuottanut hyviä asioita, mutta samalla sen esineellistävä, asioita irrallisina käsittelevä suhde todellisuuteen, on luonut ekologista ja egologista pahoinvointia. Mielestäni aikamme ongelma on juuri tämä todellisuuden pirstominen osaiksi. Olemme liian järkeviä, liian normaaleja ja elämme liian materialistista elämää. Jokainen ihminen mielikuvineen, muistoineen, fantasioineen, tietoineen on minulle ihmeellinen oma tarinansa. Pelkällä luonnontieteellisellä teknistieteellisellä ymmärryksellä lähestyttäessä ihmismieltä mitätöimme ihmismielen suurenmoisen moniulotteisuuden, rikkauden ja mahdollisuudet. Ainakin minut tällainen kutistaminen saa voimaan pahoin.

Kehittämällä primaarista tietoisuuttani voin vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti käytän sisäistä kirjastoani. Kirjastoni on se prisma, jonka kautta tietoisuuteni spektri saa värinsä. Informaation kaivaminen kirjastosta tapahtuu luovuuteni, mielikuvitukseni avulla. Voin kehittää tietoisen mieleni kykyä alitajuisen kirjastoni käytössä, ja se vaikuttaa siihen, minkälaisessa muodossa tietoisuuteni alkaa kukkia. Ja järkeenkäypää myös on, se että kuinka tietoinen eläin tai ihminen on, riippuu siis siitä, miten laajan alueen spektriä hän on kirkastanut. Elämän rikkautta on se, että meillä on erilaisia spektrejä. Ken Wilber jakaa oman tietoisuutensa spektriin useampaan väriin, jotka kukin tarkoittavat mielen eri tyyppisiä toimintoja. Voimme siis leikkiä ajatuksella, että eri spektrin osat edustavat erilaisia lahjojamme. Yhdessä spektrin osassa voi olla vaikkapa kognitiiviset kykymme, toisessa hengellisyys, kolmannessa moraali, neljännessä tunne-elämä ja viidennessä luovuus. Nämä spektrin eri värejä edustavat tietosuuden osa-alueet ovat kussakin yksilössä yksilöllisesti kehittyneet, ja kunkin yksilön spektrin värin loisto riippuu siis kunkin yksilön prismasta. Yhä monimutkaisempi sisäinen käsitejärjestelmä voi organisoida itsensä aina vaan erilaisiksi ja monivärisemmäksi spektreiksi, vähän samaan tapaan kuin kaleidoskoopin kuva on ikuisesti muuttuva. Toki spektrin ulkonäkö riippuu myös elämäntilanteesta. Jos ihminen on vaikkapa hätätilanteessa, voi käydä niin, että spektristä todentuu vain se ehkä vaistonvarainen primitiivinen osa, joka on olennaista selviämisen kannalta. Spektrimme riippuu siis sekä sosiaalisesta tilanteesta että siitä, kuinka käytämme kirjastoamme. Minun henkilökohtaiseen käsitteelliseen todellisuuteen nämä tietoisuuden spektimetaforat osuvat ja uppoavat.

Mielenteatterimetaforaa hyväksi käyttäen spektri tarkoittaa tätä: Itseytemme, teatterin ohjaajamme, ohjaa tarkoituksenmukaiset roolihahmot mielennäyttämöllemme. Takahuonessa (alitajunnan esitietoinen osa) ja teatteria ympäröivässä todellisuudessa (syvempi alitajunta) on potentiaalisia rooleja, joita teatteria ohjaava Itseyteni voi onnistua hakemaan näyttämölle, jolloin improvisoitu näytelmäni saa täysin uuden muodon.

Myersin mukaan pienessä lapsessa on panaesthesia, latentti potentiaali, joka vielä odottaa todentumistaan. Meistä on aina osa tietoisuuttamme elämän läpi alitajunnassamme latenttina, mutta kun riittävät ärsykkeet ulkoisesta maailmasta stimuloivat sitä, voi potentiaaliamme todellistua läpi elämämme. Mitä enemmän potentiaalia aktualisoituu, sitä monimutkaisempia olemme. Tämä ajatus näyttäisi ennakoivan myöhempää Jungin arkkityyppiajattelua.

Olenko vakavasti sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on tällainen mielennäyttämö ja sisäinen maailma spektreineen tietoisuudessaan? Oikeastaan sanoisin niin, että se riippuu ihmisestä itsestään. Jos tämä mielenteatteri ja/tai spektri vertauskuva sisäisestä maailmasta ”kolahtaa” ja tuottaa oivallusta kyseisen henkilön kokemusmaailmassa, voi tämän ajattelun omaksua itselleen. Tietenkään kysymyksessä ei ole mikään ”materialistinen kuva ihmisestä”, vaan kyseessä on omalle tietoisuudelle toimivia muotoja antava vertauskuva. Toki uskon myös, että joitakin näitä metaforisia muotoja voidaan myös löytää ”materialistisesta rinnakkaistodellisuudesta”, mutta nämä kaksi todellisuutta eivät ole missään nimessä toisiinsa yhteenmitattavia. Kannustan jokaista ihmistä yhdistämään omaan kokemusmaailmaan sellaisia tarinoita, myyttejä, historiaa ja tietoa, joka auttaa itseä eteenpäin merkityksellisen elämän löytämisessä. Tietoisuuden tarkoituksenmukaisten metaforisten muotojen löytäminen tseohjautuvuutemme ytimessä. Metaforathan eivät ole todellakaan tarkoitettu otettaviksi ”materialistisina totuuksina” vaan niiden päämäärä on edesauttaa ihmistä hahmottamaan ja kehittämään omaa kokemusmaailmansa sisäistä muotoa mielekästä todellisuutta luovaksi.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Elämä on teatteria – egon osat eheytymisemme välineenä nr. 6

  1. Marja helenius sanoo:

    Heippa Katiii!
    Ihanaa tekstiä tuokin!
    Jokin minussa liikahtelee, luovuus tuntuu olevan tukkeessa, ehkä liikaa painetta, siis niin paljon tulossa ulos samalla kertaa…
    Upeaa, upeaa, jatka jatka…!
    Seurailen ja omaksun ja alan pian (toivottavasti) pulppuilla jotain omaa sen sijaan että peesailen muita (sekin tarpeen).
    Hali ja näkymisiin, kyllä vielä osutaan samaan aikaan joko etelään tai pohjoiseen!
    P.S. Lainasin oteen tekstistä etusivulleni, toivottavasti on ok. Oli niin osuvasti sanottu.
    Marja

    • katisar2 sanoo:

      Kiitos kannustavista komenteistasi! Olen ihan koukussa lukemiseen ja kirjoittamiseen. Kliiniset työt tuntuvat ”häiritsevän” elämää, mutta toisaalta ehkä käytännön työ pitää jalkoja kiinni maan pinnalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s