Moniminuuteni peilinä Carl Jung nr. 1

Kuoleman klovneista Graalin maljaan

Perusteita nykyihmisen kuolemanpelolle ei tarvitse etsiä kaukaa. Ne ovat riittävän ilmeiset, ja koko ajan vielä ilmeisemmät, sillä elämän järjetön hukkaaminen ja sen ohjaaminen virheelliseen suuntaan on itsessään eräänlaista kuolemaa. Tätä voitaneenkin pitää eräänä nykyihmisen kuolemanpelon voimistumisen syynä. Kun elämä on monella ihmisellä menettänyt syvemmän merkityksensä, on sen rinnalla hukattu myös elämää kannattelema ikuisuuden rytmi; se on vaihdettu pelon kellon tikitykseen.” CW 10 Carl Jung

Ei kai tässä auta muuta kuin lähteä tekemään sitä, mitä tuli luvattua jo monta viikkoa sitten eli Treenaaja alkaa peilata omaa individuaatioprosessiaan Jungin vastaavaan. Inspiraation aloittamiseensa Treenaaja sai Siirtolan Emännältä, joka viittasi tähän ”kuoleman klovniin”. Siitä kai tässä Treenaajankin  ”Mielentilojen treenikirja” -prosessissa on ollut kysymys: Kun ihmisen elämä menee kaaokseen ja kun hän joutuu katsomaan silmästä silmään kuolemaa, Thanatosta *), muuttuu hänen suhteensa myös elämään. Ehkäpä eräs tällainen merkittävä ”kuoleman klovni” oli juuri Jung. Toinen vähemmän merkittävä sellainen on Siirtolan emäntä ja  minä hänen osansa, Mielentilojen Treenaaja.

Jung viittaa pelon kohtaamiseen omassa ”Unien tulkinta” -kirjassaan (1929). On hämmentävää, kirjoittaa Jung, että se mikä meitä eniten pelottaa, voi ollakin suurin viisautemme lähde. Ihmisen typerin askel, saattaakin olla hänen elämänsä tärkein askel. Jung väittää, ettei kukaan voi tulla viisaaksi olematta myös joskus suuri typerys. Näin se vain on, Eroksen *) avulla löydämme totuuden, synnin kautta hyveen… Jungia näyttää pohdituttavan, kuinka ihmeessä ihminen voi tulla toimeen tällaisten paradoksien kanssa?  Ihminen ei voi sanoa: ”Teen nyt syntiä, jotta minusta tulee pyhimys,” tai ”Teenpä nyt typeriä asioita, jotta minusta tulisi viisas.” Mitä siis tehdä, kun ihminen on joutunut umpikujaan. Uni sanoo, keitä suuressa padassa asioita, toisilleen vieraita sovittamattomia asioita, ja yllätys, jotakin täysin uutta syntyy. Tämä on mitä ilmeisemmin paras vastaus, silloin kun olet elämäsi umpikujassa.”

Unien tulkintataitojemme kehittämisen lisäksi Jung kehottaa meitä kehittämään omaa aktiivista mielikuvitustamme. Jungin mukaan voimme fantasioida unen ja valveen tarjoamassa luovassa välitilassa mielikuvituksemme avulla erilaisin visioin. Treenaaja ajattelen siten, että ihmisen sisäavruuden todellisuudessa jungilainen aktiivinen mielikuvitus on oman sisäisen teatterin ohjaamista. Sisäinen teatterini on oma patani, itseyteni,Graalin maljani. Se on sekoitus mielikuvitusta ja oppimista sekä sekoitus fantasiaa ja tietoista peilaamista. Se on luovuutta hyväksi käyttävää integroivaa oppimista.

Sisäinen teatteri on hetkittäistä otteen päästämistä rationaalisuudesta, sallimalla omalle luovalle mielikuvitukselle ja pilailulle tilaa. Siirtolan Emännälle teatteri oli samalla ”uskon hyppy”, hyppy, josta alteregojen mestarifilosofi Sören Kierkegaard kirjoittaa. Se oli siis myös hyppy autenttiseen elämään, jossa ihminen uskaltaa sanoa itselleen: ”En voi tietää kaikkia maailman asioita. Voin leikkiä ja tuottaa luovuudella uutta oivallusta itsestäni ja elämästä.  Minun on elettävä rohkeasti elämääni nykyhetkessä, avoimena tulevaisuudelle. Jokainen hetki nykyisyydessä on valinnan hetki. Jokainen aktiivisesti kuvittelemani ajatus, voi olla uudenlaisen toiminnan ja erilaisen tulevaisuuden siemen”.

Sekä Jung että Kierkegaard kiinnittävät siis huomionsa elämän paradoksaalisuuteen. Jung käytti eräänä sen ilmaisuna Graalin maljaa. 1100-luvulla on kirjoittettu eräs versio tästä myytistä. Siinä nuori Parisfal elää metsässä äitinsä kanssa. Sattumalta hänelle tulee tilaisuus vierailla hienossa linnassa, jossa on Graalin malja. Typeryyttään hän ei älyä kysyä maljan olemuksesta mitään. Parsifal jatkaa elämäänsä, ja toivoo matkojensa aikana törmäävänsä uudestaan Graalin maljaan. Hän elää sen ajan normaalia elämää kuninkaitten, ritareitten, taistelujen ja rakkauksien aikaa. Hän yrittää sopeutua aikansa yhteisöllisiin normeihin. Kypsemmässä iässä Parsifal löytää uudestaan Graalin maljansa. Tällöin hän alkaa todella pohtimaan, kuka hän oikein loppujen lopuksi on ja maljan löytäminen muuttaa hänen elämänsä. Hieman avoimeksi jää tarinassa, kuinka se muuttuu, mutta muuttuu kuitenkin.

Siirtolan Emännän prosessi seuraa tätä Jungin rakastamaa myyttiä. Emäntä on kuolemanklovni, joka Thantoksen kohtaamisen jälkeen (=oma sairastuminen, äidin kuolema), löysi uudestaan sen, minkä hän melkein jo löysi teini-iässä, mutta jonka hän kadotti yrittäessäni sopeutua valtakulttuuriin. Treenaja onkin sitä mieltä, että kun ihminen sairastuu vakavasti tai joutuu kriisitilanteiseen, annetaan hänelle uusi tilaisuus löytää Graalin maljansa. Malja voi löytyä, kun senn löytämiseen on otolliset olosuhteet. Siirtolan Emäntä eli syöpänsä aikaan suotuisia olosuhteita.

Kun kaaoksen keskeltä malja löytyy, syntyy sen löytäjästä kuoleman klovni, uusi ihminen, joka kykenee sopeutumaan elämän paradoksaalisuuteen. Ihminen löytää uuden tason merkityksen elämälleen, joka ei ole rationaalisen järjen ohjaama. Sören Kierkegaardin uskon hyppy mahdollistaa saman, siirtymisen uskon paradoksaaliseen maailmaan. Hyppy on vanhasta varmuudesta irti päästämistä, hyppäämistä henkilökohtaiseen kokemukselliseen nykyhetkessä elämiseen. Jungille  kuolema, Thantos,  on ilon juhla,  ”mysterium coniunctionis”, häätilaisuus, jossa sielu saavuttaa kokonaisuuteensa yhtymällä lopullisesti kadoksissa olevaan puoleensa.

Kun Emäntä katso katsoi kuolemaa naamasta naamaan, muuttui hänen suhteensa elämään. Emäntä muuttui oman sisäisen teatterinsa tragikoomisen näytelmän ohjaajaksi, kuoleman klovniksi. Tämän jälkeen muuttui konkreettisesti myös koko elämä.  Emäntä ei enää paennut sieluansa, vaan hän kohtasi hiljaisuuden ja yksinkertaisen elämän keskellä pieniä arvokkaita kipinöitä kadoksissa olevasta sielustansa. Emännän sisäisessä teatterissa tapahtui hiljainen arvovallankumous, jossa itseyden keskus muuttui. Emännän maljassa on nyt Kristuksen verta, joka näyttäisi olevan hänelle ainut asia, joka parantaa kipeimmät haavat. Emäntä löytää elämän suurimmat tarkoitukset hengellisten merkitysten kautta. Jollakin muulla malja voi sisältää jotakin muuta arvokasta. Olennaista on, että haavamme eivät parane älyllä, vaan ne paranevat sotkemalla maljaan intuitiivisesti luovia aineksia, uskontoja, myyttejä ja tarinoita.

Kuoleman klovnina Emäntä on maistanut Graalin maljan juomaa, jonka jälkeen hän on aktiivisesti pyrkinyt elämän elämää, jossa hän voi toteuttaa itseään, omaa luontoansa. Hän pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti panoksellaan yhteiskunnalliseen arvomuutokseen, jotta aineellisesti ”liian hyvinvoivat” ihmiset löytäisivät elämälleen uusia vähemmän ekologisesti vahingoittavia eettisempiä merkityksiä. Marginaalisissa on valtava määrä ihmsiä, jotka taistelevat perustoimeentulonsa ongelmien kanssa.  Laadukasta elämää voidaan tuottaa vähemmällä kuluttamisella ja enemmällä välittämisellä. Materialistinen elämäntapamme arvoineen on pahoinvointia tuottavaa.

Luonnontieteellinen ihmisten leimaaminen voi olla joskus hyödyllistä, mutta se voi olla myös väärin käytettynä pahoinvointiamme lisäävä tapa luokitella ihmisiä. Treenaajasta näyttää siltä, että asiantuntijakulttuurimme on varastanut meiltä itseohjautuvuutemme. Siksi kaikki eivät löydä elämänsä aikana omaa Graalin maljaansa. Joskus Treenaaja epäilee, että kansalaisten Graalin maljoja on yritetty jopa piilotella.

Oma yksilöityminen ja siihen liittyvä luovuutemme ja toisista välittäminen voivat tuottaa itselle enemmän onnellisuutta kuin esineitten ja kalliiden elämysten kerääminen. Armo toista ihmistä kohtaan löytyy löytämällä ensiksi oma Graalin malja, armollisuus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan. On surullista, että vaikuttaa siltä, että nykyiset yhteiskunnalliset valtarakenteet ovat meidät ensisijaisesti valjastaneet materialistisia elämyksiä kokoaviksi kuluttajiksi. Moni juoksee pakoon omaa itseyttään. Treenajan mielestä sielun tarpeet ovat toisenlaisia kuin fyysiset tarpeet. Sielu janoaa uskoa, toivoa ja monikulttuurista lähimmäisistä välittämistä.

No, eipä tästä aiheesta sen enempää, siis tästä ekologisesta elämästä, koska mielentilani Anna ystävineen Siirtolan Emännän palstalla pitävät huolen yhteiskunnallisesta pohdiskelusta. Treenaja yrittää tällä puolella keskittyä Emännän sisäisen prosessin vertailuun Jungin vastaavaam.

Emäntä viihtyy kirjoittaen paradoksien, erilaisten tarinoitten, uskontojen, filosofien  ja myyttien tuottamien taikapeilien maailmassa.  Klovni on arkkityyppinen hahmo, joka paljastaa inhimmillisyytemme, epätäydellisyytemme ja heikkoutemme.  Hän peilaa itseään jatkuvasti yleisöönsä ja hän samalla kannustaa meitä nauramaan itsellemme ja kaikille elämänhallinnan yrityksillemme. Carl Jung on  Treenaajan antimaterialistisen ajattelun keskeinen ikoni. Treenaaja keittää Jungin ajatuksia Siirtolan Emännän maljassa, ja ihmettelee mitä kaikkia eksoottisia makuja hän pääsee vielä maistelemaan.

*) Thanatos,  kuoleman voima ja Eros, elämän voima, ovat voimia, jotka ovat jatkuvassa taistelussa keskenään. Ne ovat olemisemme kaksi puolta, joiden välisessä vuorovaikutuksessa syntyy uusi minuutemme. Omassa prosessissani Thantos oli se tuhoava musta voima, joka ”dissosioi” eli pirstoo mieltäni. Eros puolestaan se voima joka pyrkii eheyttämään; tekemään mielenosistani uuden entistä toimivamman kokonaisuuden. Itseyteni on näiden voimien tuottamien eri tilojeni välinen vuorovaikutus.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s