Moniminuuteni peilinä Carl Jung nr. 5

Voit oppia melko paljon psykologiaa opiskelemalla sitä kirjoista, mutta huomaat, että tämä psykologia ei ole kovin hyödyllistä käytännön elämässä. Ihmiselle, jolle annetaan tehtäväksi ihmisten sielujen hoito, tulisi olla viisautta, joka ei muodostu pelkästään sanoista vaan ensisijaisesti kokemuksesta. Tällainen psykologia, oman ymmärrykseni mukaan, ei ole vain palanen tietoa, mutta samalla myös elämän viisautta. Jos tällaista asiaa ylipäätään voidaan opettaa sen täytyy tapahtua perustuen sielun omaan henkilökohtaiseen kokemukseen. Tällainen kokemus on ainoastaan mahdollista silloin, kun opetuksessa on oma persoonallinen luonteensa, nimittäin opettamisessa ohjaa henkilökohtainen eikä yleinen periaate. (Letters/Jung)

Jung ei rajannut kiinnostuksen kohteitansa pelkästään tieteellisen aiheisiin. Hän tutustui uransa aikana mm. Taoismiin, I Chingiin, joogaan, Hindu menditaatioon, Kabbalahiin ja Gnostisimiin. Tämä tieteen ”kauhukakara” oli sitä mielti, että länsimainen rationaalinen tiede on leimannut kaikki ilmiöt, joita se ei ymmärrä omasta viitekehyksestään käsin ”mystiikaksi” tai  ”taikauskoksi”. Freud seuraajineen takertuivat tieteeseen, ja yrittivät kaikinkeinoin pysyä kiinni länsimaisessa rationalismissa, kun Jung korosti ihmisen individuaatiossa hengellisyyden ja aktiivisen mielikuvituksen merkitystä. Treenaaja ymmärtää hyvin, että Siirtolan Emännän kaltaiselle persoonalle on vapauttavaa löytää Jungin maailma. Niin se olisi varmaan monellekin muulle tämän päivän ylijärkevälle ihmiselle!

Synkronisiteetillä Carl Jung tarkoitti yleistä akausaallista järjestystä; suomeksi sanottuna siis sitä, että kaikki tapahtumat eivät seuraa luonnontieteen olettamusten tavoin normaaleja syy- ja seurauslakeja. Kaksi asiaa voi olla merkityksellisesti sidottuja toisiinsa, vaikka ne eivät noudata perinteisiä näitä fysikaalisia lakeja. Tällaiset synkronisiteettiset tapahtumat ovat yksittäisiä ja ennustamattomia. Synkrinisitistisia kokemuksia ohjaa unus mundus, ykseyden periaate. Psyyke ja materia ovat saman ykseyden eri ulottuvuuksia.

Unus mundus on käytössä alkemiassa, joka oli Jungin eräs intohimoisen peilaamisen kohde. Mytologiassa se on paikka jossa taivas ja maa kohtaavat, tai ylipäätään paikka, jossa vastakohdat törmäävät ja laakkaavat olemasta. Unus mundus on sisällämme oleva Jumal-kuva. Se sisältää  periaatteen, että käymme tiedostamattoman mielemme kautta jatuvaa dialogia universumin kanssa. Vaikka olemme erillisiä inhimillisiä olentoja olemme samalla myös osa maailmaa.  Unien ja mielikuvituksemme kautta voimme liittyä maailmaan ja synkronisitisten tapahtumien kautta voimme saada yllättäen vastauksia kaikkein henkilökohtaisimpiin kysymyksiimme. Universumi voi toimia ikään kuin ajatustemme kaikupohjana.

Alkemia merkitsi Jungille sen ajan ihmisten aktiivista imaginaatiota. Alkemististen tekstien symbolismi oli rinnakkaista Jungin ja hänen potilaittensa individuaatioprosessien symbolismiin. (Sonu Shamdasani/Red Book).

Jos haluamme ymmärtää I Chingiä, Yijingiä, täytyy meidän ymmärtää ero kiinalaisen synkrosinistisen ajattelun ja länsimaisen kausaalisen ajattelun välillä. Jungin mukaan länsimaiseen ajatteluun tottuneen ihmisen on hyvin vaikeaa hyväksyä I Chingin Muutoksen kirjan psykologisen viisauden fenomenologiaa, vaikka sen työskentelytavat tuottavat ennusteita ja keskusteluja, joiden voi katsoa olevan aivan jotakin muuta kuin pelkkää sattumaa.CW11

Synkronisiteettinen Treenaajan oma esimerkkikokemus on seuraava. Treenaaja kirjoitti omaa Mielentilojen treenikirjaansa tietokonepöydän äärellä ja oli uppoutuneena omaan luovaan tilaansa käyden sisäistä dialogia aktiivisen mielikuvituksensa avulla. Dialogissa käytiin juuri läpi keskustelua oman prosessin psykoanalyyttisestä luonteesta. Siirtolan Emäntä nousi hetkeksi luovasta kirjoittamisentilasta tietoisemmalle tasolle, jolloin hän huomasi lattialla kirjan, joka oli pudonnut siihen siten, että se oli auki jostain kohdasta. Emäntä nosti hieman tutun näköisen, mutta jo unohtamansa kirjan käteensä ja siinä oli juuri tietoa Paul Ricaeurin psykoanalyysiin retrospektiivisesta (menneisyyteen kurottautuvasta) ja teleologisesta (tulevaisuuteen kurottautuvasta) luonteesta. Asia oli juuri sellainen, jota hän pystyi hyödyntämään sillä hetkellä omassa kirjoittamisprosessissaan. Emäntä huusi Isännälle, että mistä himskatista tällainen kirja on lattialle ilmaantunut. Isäntä kertoi löytäneensä sen aitan lattialta, ja hän oli tuonut sen pöydälle Siirtolan pirttiin, mutta Emäntä oli ilmeisesti tipauttanut kirjan lattialle. Tällaisia tapauksia kun sattuu elämässä useampia, sitä alkaa uskomaan jungilaiseen synkronisiteettiin. Treenaaja ilkeää jopa väittää, ettei Emännän tarvitse juuri nähdä vaivaa etsiäkseen kaipaamaansa informaatiota prosessissaan, koska kirjat ja artikkelit ikään kuin tupsahtavat hänen eteensä.

Ajattelen, että olen muuttanut oman prosessini samalla sellaiseksi, että olen vähentänyt omaa tahtoani ja luotan enemmän ”johdatukseen”. Kirjoittaminen on minulle eräs jumalanpalveluksen muoto,” sanoo Emäntä. Tapahtumat etenevät omalla painollaan, kun vain hän ohjaa  itseään virtauksessa pienin liikkein. Jungkaan ei tainnut uskoa, että tällaiset synkronisiteettiset ilmiöt olivat yliluonnollisia, vaan hän uskoi niiden noudattavan uuden modernin fysiikan kuten kvanttimekaniikan lainalaisuuksia. Joskus fyysinen esine voi käyttäytyä psyykkisen tavoin ja psyykkinen fyysisen.

”Nyt voimme nähdä kuinka alkemia tehokkaasti valmisti perusteita tiedostamattoman psykologialle. Se teki tätä ensisijaisesti jättämällä jälkeensä symbolien aarreaitan, äärimmäisen arvokkaan valaisevan materiaalin… Tänään voimme nähdä, että koko alkemiallinen vastakohtaisuuksien yhdistämisprosessi voidaan ajatella yhtä hyvin edustavan yksittäisen ihmisen yksilöitymisprosessia.” CW 11

Jungin mukaan arkkityyppien on ajateltu muodostavan elementin, jonka on ajateltu välittävän näitä materian ja ei-materian välisiä ilmiöitä. Ne mukauttavat fyysiset ja psyykkiset elementit toisiinsa siten, että tapahtumilla voi olla merkitysyhteys ilman normaalia kausaalisuhdetta. Arkkityypit eivät kuitenkaan ole merkityksellisen tapahtuman syy, kuten esimerkiksi kallion jyrkkä rinne ei ole vesiputoksen syy.

Toinen vähän samantyylinen synkronistinen kokemus löytyy Wilmerin (1987 Practical Jung) kirjasta. Anthony Hopkinsille tarjottiin rooli elokuvassa ”Tyttö Petrovkasta”. Hän yritti epätoivoisesti löytää teosta kirjakaupoista, mutta turhaan. Näinä päivinä hän kerran käveli Lontoossa Leicester Squerin poikki ja huomasi tyhjällä penkillä hylätyn kirjan. Ilokseen ja yllätykseen hän huomasi kirjan olevan juuri tämä ”Tyttö Petrovkasta”.  Hopkins tapasi myöhemmin kirjan kirjoittajan George Feiferin, joka kertoi, ettei kirjaa saa todellakaan enää mistään. Kirjailija myös kertoi lainanneensa ko. kirjan ystävältään, mutta hän oli suureksi harmikseen kadottanut kappaleensa jonnekin. Hopkins näytti löytämänsä kirjan, ja se oli juuri se Feiferin kappale: marginaaleissa oli hänen muistiinpanojaan.

Wilmer kertoo kirjassa myös toisen Jungin itsensä kertoman esimerkin. Tämä tarina ei ole kuitenkaan synkronisiteettinen tapahtumasarja, koska tapaukset eivät liity sisäisesti merkityksellisesti toisiinsa. Jungin tarina on seuraava: Nainen ostaa puolisolleen piipun syntymäpäivälahjaksi. Mies menee tyytyväisenä läheiseen puistoon ja istahtaa penkille polttamaan piippuansa. Viereen istuu toinen mies, jolla on samanlainen piippu kädessään. Ensin mainittu mies kertoo saaneensa piipun samana päivänä lahjaksi vaimoltaan. Toinen mies nauraa, ja kertoo saaneensa aivan samoin samana päivänä piipun syntymäpäivälahjaksi puolisoltaan. Miehet esittelevät toisensa, ja he molemmat olivat etunimeltään samannimisiä ja he olivat samana päivänä syntyneitä.

Jungia moni kovien tieteitten edustaja onkin pitänyt ”huu-haa” tieteilijänä, koska hän oli innostunut myös paranormaaleista ilmiöistä kuten UFO:ista. I Chingistä ja astrologiasta. Väittäisin, että hänen otteensa kuitenkin näihin ilmiöihin oli pikemminkin avoimen utelias. Hän ei pelännyt hyppyä vielä käsittellistämättömään ja ymmärryksemme ylittävään todellisuuteen. Jung esimerkiksi mietti, mitä merkitsi mytologisesti se, että sodan jälkeen ihmiset alkoivat näkemään runsaasti lentäviä lautasia. Hän suhtautui epäillen siihen, olivatko UFO:t todellisia materialistisia kappaleita. Hän analysoi niitä ihmispsyykeen mielikuvituksen tuotteina CW10. Ensisijaisesti Jung ajatteli niiden olevan tiedostamattoman kollektiivisen psyykeemme tuottamia illusioita. Toisena vaihtoehtona hän mietti synkronsiteettia.

Jung korosti, että hänen työnsä liittyen esimerkiksi UFO:ihin ei ollut yritystä selvittää lentävien lautasten materialistista ulottuvuutta. Sen sijaan hän yritti selvittää niitä psykologisia ilmiöitä, jotka liittyivät läheisesti UFO:hin. Tämän päivän konservatiivisen materialistisen tiedemiehen ongelmana Treenaajan mielestä on juuri se, että hän uskoo edelleen ainoastaan vain ”vanhaan fysiikkaan”, ja sen lakien sisällä oleviin ilmiöihin. Perinteinen tieteellinen järjestys on fundamentalistinen suljettu järjestelmä; se olettaa, ettei ole mitään oman tietoisen ajattelun ulkopuolella olevaa todellisuutta. Se, ettei mielemme voi koskaan tavoittaa todellisuuden implisiittistä, vielä julkilausumatonta järjestystä, ei tietenkään merkitse sitä, ettei sellaista olisi olemassa. Kaikkien pienempien partikkelien systeemeissä normaalit kausaaliset lait eivät näytä pätevän, vaan niiden ilmiöt eivät seuraa perinteisiä fysiikan mekanistisia lakeja.

Todellisuudessa on siis olemassa elementtejä, joita emme voi hahmottaa aistiemme ja perinteisen fysiikan avulla, tästä meitä on muistuttanut esimerkiksi kvanttifyysikko ja filosofi David Bohm. Me erehdymme luulemaan, että luomamme kuva todellisuudesta on autonominen haluistamme ja tahoistamme riippumaton faktojen maailma. Perimmiltään ainoa, mistä voimme olla täysin objektiivisia on omat ajatuksemme. Jungin käsitys objektiivisuudesta muistuttaa Kierkegaardin vastaavaa. Saatan palata aiheeseen myöhemmin.

Jung kävi kirjeenvaihtoa Nobel-palkitun fyysikon Wofgang Paulin kanssa synkronisiteetistä. Jung vaikutti uskovan, että jonakin päivänä nämä ilmiötä voidaan selittää täysin uuden fysiikan avulla. Vaikka siis jotkut tapahtumat eivät noudata historiallisessa mielessä syyn- ja seurauksen lakeja, saattavat ne noudattaa tieteen fysikaalisia, vielä meidän ymmärryksemme ulottumattomissa olevia lakeja. On siis olemassa ei-vielä tosiasioiden maailma, joista voimme luoda hypoteesejä, ja empiirisen todentumisen kautta niistä voi tulla tulevia tosiasioita.

Treenaaja on ehdottomasti sitä mieltä, että luonnontiede on tuiki tarpeellinen. Ilman sitä voi reaaliteettitajumme kokonaan kadota, ja hukumme tiedostamattomaan maailmaamme. Tiede on se tasapainottava tekijä, joka auttaa meitä olemaan hukkumatta täysin symbolien, mytologioiden ja tarinoitten luovaan maailmaan. Keskeistä on kuitenkin, että ihminen tajuaa, että tieto ja ymmärrys ovat kaksi eri asiaa. Tieto rakentuu faktoille, mutta elämänymmärrys sisältää Treenaajan mielestä lisäksi myös tiedostamattoman sanoiksi vielä lausumattoman todellisuuden osan; siis sen, mikä ei ole vielä puettu vertauskuviksi tai empiirisesti todennettaviksi lauseiksi. Tiedostamattomastamme löytyvät myös ne symboliset käsitteet, metaforat, unet ja tarinat, joiden avulla voimme löytää elämämme mielekkyyden ja sen tarkoituksen. Elämän tarkoitus ei löydy faktoista.

Uskonnollisilla käsitteillä on selkeä pragmaattinen ihmisten tietoisuutta laajentava ja onnellisuutta lisäävä vaikutus. Se joka ottaa uskon vastaan, joutuu kadottamaan pysyvän jalansijansa totuuteen sillä totuus on prosessinomainen teleologinen tie. Raamattu ja muut ihmiset ovat tienviittojamme. Uskon riskien välttäminen kylmän järjen avulla, voi merkitä pahimmillaan kaiken elämän tarkoituksellisuuden kadottamista. Fundamentaaliuskovainen, joka puolestaan sekoittaa uskonsa tietoon, on polullaan yhtä pahasti hukassa kuin fundamentaalitieteisuskovainen, koska he molemmat sekoittavat nämä kaksi käsitettä – uskon ja tieteen – toisiinsa.  Kun tiedemies vaatii tieteellistä Jumal-todistusta, on se sama asia kuin hammaslääkäri vaatisi selvittämään Raamatusta kuinka tulehtunutta viisaudenhammasta hoitetaan. Jyvät ja akanat ovat tällaisilla fundamentalistisilla ihmisillä menneet pahasti sekaisin, sillä näiden ilmiöiden ontologiset perusolettamukset ovat erilaisia.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s