Kriisipuuroa syömme kaikki…

Kaksi tärkeää asiaa jäi mieleeni Mielenterveysseuran ensiapukoulutuksesta. Ensimmäinen asia oli, että ihmiset voisivat useammin kysyä lähimmäisiltään: ”Kuinka sinä voit?”. Vielä kun jaksaisimme aidosti ja kiinnostuneesti keskittyä kuuntelmaan, mitä toinen ihminen tähän vastaan. Mielentreenaaja yllättyi iloisesti kun huomasi, että tänään hammaslääkäri Sarvela on tehnyt muutoksen käytännöissään. Hän näyttää kovasti yrittävän muistaa, kiireestään huolimatta, kysyä työn lomassa asiakkaaltaan voinnit. Potilaat muuten vaikuttivat muuten iloiselta tästä kysymyksestä. Sarvelan Kati sai kuulla monta mukavaa ja hauskaa kuulumista ja muutaman surullisemman. Toivottavasti tohtorimme tekee tästä pysyvämmän käytännön. Toki totuuden nimessä on sanottava, että  Sarvela on aina välillä tätä muutenkin harrastanut, mutta parantamisen varaa aina on.

Treenaaja väittää, että niin pienen pienellä teolla kuin kysymällä potilaan kuulumiset, pääsee terveydenhuollon ammattilainen mukaan ihmisen sen hetkiseen elämän tarinaan. Ja tiedättehän,  ihminen on yhtä kuin hänen tarinansa. ”Kuinka voit?”-kysymys on pieni askel lääkärille, mutta voi olla suuri askel asiakkaalle. Ei vaadi terveydenhuollon ammattilaiselta montaa minuuttia kuunnella kuulumisia ja samalla pääsee jakamaan potilaan iloja ja suruja. Tarinoiden jakamisella on eheyttäviä voimia.

Toinen kurssilla oppimamme asia oli, että kaikki me ihmiset syömme jossain elämämme vaiheessa ”kriisipuuroa”. Elämään kuuluvat normaaleina siirtymävaiheet, joissa ihminen voi kokea itsensä enemmän tai vähemmän alakuloiseksi ja voimattomaksi. Tällainen siirtymävaihe on esimerkiksi kasvaminen aikuiseksi, sairastuminen, lasten syntyminen, avioero ja lasten poismuutto.  Elämä ei ole pelkkää mielihyvää ja sen tavoittelua.

Mielentilojen Treenaajan mielestä nämä siirtymävaiheet ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että juuri näissä elämämme traumaattisissa vaiheissa syntyy meissä näitä irrallisia minän osia tai tiloja. Psykologiassa puhutaan DID:stä eli ”dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä”. Ahdistava kokemus voi synnyttää meissä uuden egon tilan, joka jää ikään kuin elämään omaa elämäänsä niin kauaksi aikaa kunnes ihminen kykenee antamaan sille muodon ja yhdistämään sen osaksi eheämpää itseyttään. Esimerkki tällaisesta dissosiatiivisesta tilasta voisi olla vaikkapa aikuisen lapsuudessa kokema tulipalo. Aina kun kyseinen ihminen kuulee paloauton äänen, iskee hänellä ahdistus. Kyseessä on siis juuri hänen kohdallaan tällainen dissosiatiivinen ilmiö, jossa tunnepitoinen mielentila on jäänyt elämään omaa irrallista elämäänsä eikä kokemus ole saanut sellaista muotoa, jonka kautta se yhdistyisi osaksi eheää minuutta.

Ei ihme, että meidän kulttuurissamme on paljon osiksi pirstoutuneita ihmisiä. Pikemminkin olisi kummallista, jos näin ei olisi. Mehän traumatisoidumme kollektiivisesti jatkuvasti. Milloin Twin Towersit romahtavat, tsunami tappaa kymmeniätuhansia ihmisiä tai terroristit räjäyttävät hotelleja. Hetkessä viesti välittyy kuvineen ympäri maailmaa ja pikkulapsiakin on vaikeaa säästää näiltä kokemuksilta. Kuka ei muistaisi omaa traumatisoitumistaan jossain tällaisessa tilanteessa… iho menee kananlihalle, olo tuntuu olevan kuin unessa, jotenkin epätodellinen  jne. Ihminen kärsii trauman oireista.

On osoitettu, että kun ikäviä traumatisoivia kokemuksia kasautuu,  saattaa ihminen masentua ja joskus alkaa ihmisen muisti ”pätkimään”. Lisäksi voi käydä niin kuin eräässä indonesialaisessa myytissä, lintumme (=sielu) karkaa kriisin aikana. Olemme eksyksissä, ja koemme itsemme juurettomaksi. Juuri näin kävi Siirtolan Emännälle. Aidin kuoleman ja oman rintasyövän, avioeron ja työuupumuksen kasaantuminen, kaikki muutaman vuoden sisällä, aiheutti Emännässä aivan luonnollisena reaktiona identiteetin pirstoutumisen ja sielun pakenemisen. Lintu karkasi jonnekin moneksi vuodeksi…

Mikä hienointa, usein ahdistus sisältää myös mahdollisuuden uudistumiseen. Sielumme löytyy, kun kadonnut lintu palaa yllättäen. Kristinuskon symbolein, Kristus-lapsi, sisäisen eheytemme ja uudistumisen  symboli, syntyy uudestaan. Jätämme turvallisen äidin kohdun, vanhan ennakoitavan maailmamme, ja siirrymme itsenäiseen kypsään elämään.  Uskonnot tarjoavat meille elämämme syvimpiä sieluamme eheyttäviä merkityksiä. Maallistunut kulttuuri, jossa ihmisten elämän lähtökohta on menestyksen materialistiset symbolit ja kylmä fysiologia, tarjoaavat hyvin kapean kuvan ihmismielestä. Treenaajan mielestä tämänkaltainen  kulttuuri on yksinkertaisesti masentava, minkä vuoksi monet tämän päivän ihmisistä kärsivät masennuksesta. Materialistinen maailmankatsomus on varastanut meiltä elämän merkityksen ja tarkoituksen tunteen.

Voidaan siis oikeastaan ajatella, että dissosiatiivisen, mieltä pirstovan prosessin vastakohta on eheytyminen, integroituminen. Tässä eheytymisessä voimme käyttää hyväksi hengellisiä käsitteitä. Onnistuneessa eheytymisprosessissa mielen eri tilat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden laajentaa omaa ymmärrystä ja tietoisuutta identiteetin heijastavan, reflektiivisen, eheytymisen kautta. Kun Treenaaja pohtii Siirtolan Emännän masennuksen luonnetta, ei ongelma ollut hänen masentuneen tilansa (Rouva Otsaryppy) olemassaolo, vaan ongelma oli, että tämä kyyninen tila piti monologiaan mielennäyttämöllä. Jokaisella meillä on alakuloisia tai kyynisiä tiloja, mutta jos tällainen tila alkaa ”mesomaan” mielennäyttämöllä useampia viikkoja, kuukausia tai vuosia, ollaan vakavaissa ongelmissa. Meidän on löydettävä kadonneet muut tilamme.

Kun tällainen mielen eheytyminen tapahtuu, saattaa elämästämme löytyä uusia ihmeellisiä asioita. Eheytymisemme kautta alamme aidosti kiinnostumaan lähimmäistämme ja heidän hyvinvoinnistaan. Ihmisen eheytymisprosessin hengellisyyttä painottavat esimerkiksi Carl Jung, analyyttisen psykologian isä sekä Roberto Assagioli, transpersonaalisen psykologian uranuurtaja. Monien ajattelijoiden mielestä (esim. Ken Wilber, integraalipsykologia, The Eye of Spirit), päästäksemme tietoisuuden laajentumisprosessissamme eteenpäin, hetkittäinen taantuminen ahdistuksineen kuuluuvat asiaan. Hengellistyneet ihmiset ovat onnellisimpia kuin materialistisen maailmankatsomuksen omaavat (Sonja Lyubomirsky). Kaikkea melankoliaa ei tarvitse lääkitä. Lääkkeet voivat kuitenkin tarjota monelle airot, mutta niiden kanssa on lähdettävä itse soutamaan. Joskus tarvitsemme souturytmimme löytämiseen apua lähimmäiseltä tai terapeutilta, mutta vene ei liiku, ellei itse käytä kädessä olevia airoja. Asiantuntijat eivät ratko ongelmiamme.

Kaaoksesta syntyvän uuden eheytymisen kautta, saatamme alkaa tuntea itsemme entistä juurtuneemmaksi maailmaan. Aistimme yhteyden tunnetta toisiin ihmisiin, nykyisiin ja menneisiin sukupolviin sekä omaan kehoomme ja luontoon – puhtaan yhteistietoisuudesta (co-consciousness). Juurtunut ihminen saavuttaa yhteistietoisuuden. Hän saavuttaa läsnäolontaidot. Parhaimmillaan kokemukset voivat olla ”mystisiä” hyvänolon tunteita, joku voisi kutsua niitä vaikkapa ”tapulikokemuksiksi”. Kristitty elämään hengellisesti orientoitunut voi kutsua näitä hetkiä ”Pyhän Hengen” kosketukseksi ja buddhalainen satoriksi.

Vaikka masennukseen voidaan saada apua lääketieteestä, on hyvä muistaa, että melankolialla on myös tämä toinen ulottavuus. Pirstoutumisemme ja sisäiset ristiriitamme voivat olla luovuutemme lähde. Terve hengellisyys voi olla eheytymisemme voima, jonka avulla Fenix-lintu voi nousta tuhkasta. Uskonto voi tarjota eheytymisellemme symboleja. Melankolia voi tuottaa uutta oivallusta ja olla tietoisuuden laajentumisen lähtökohta. Siksi minäkin jatkuvasti kirjoitan. Ja liikun. Tyhjennän ylitsevuotavaista maljaani, jonka kuohu muuten syöksisi minut takaisin melankoliaani.

Toki opimme muitakin asioita, kiitos vaan Sinikalle Ouluun, mutta ”Kuinka voit?- kysymys” ja ”kriisipuuro” jäivät erityisesti minun mieleeni. Elämän tärkeimmät asiat ovat usein yllättävän yksinkertaisia.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s