Tunnetko sinä omat mielentilasi?

Tunnetko sinä omat eri mielentilasi? Osaatko käyttää hyväksesi niiden välisiä keskusteluja? Mielentilojen Treenaaja puhuu mieluimmin tässä yhteydessä mielentilojensa sisäisestä dialektiikasta kuin dialogista. Hän nimittäin mieltää dialogin kahden eri henkilön tai mielentilan väliseksi vuorovaikutukseksi, kun taas dialektiikka merkitsee Treenaajalle useamman ihmisen tai sisäisen tilan välistä vuorovaikutusta. Sisäinen dialektiikkamme on useitten mielentilojemme välistä improvisoitua näytelmää.

Kuten huomaatte Siirtolan Emännän, Katin, viimeisestä blogista, hän on tuntenut oman olonsa huomattavan paljon kevyemmäksi sen jälkeen kun hän tajusi olevansa altertilojensa välistä vuorovaikutusta. Katille on kiusallista ja ahdistavaa yrittää olla vain yksi egotila. Ehkä luit Emännän viimeisimmän blogin? Siinähän hän kertoi juuri olevansa paljon mieluimmin “Hullun hatuntekijan juhlavieraat” kuin hammaslääkäri. Näyttää siis siltä, että Katin persoonalle on tällainen ”dialektinen olemisentapa” – monikeskuksinen minuus, on luontevampi oleminen kuin se, että hän ajattelisi hänen egojensa olevan vain yksi tila. Treenaaja huomauttaa, että erilaisten egojensa osien vuorovaikutuksen kautta, Kati on löytänyt oman entistä sopusointuisemman ja eheämmän egonsa ja samalla myös puhtaamman itseytensä. Siirtolan Emännän puheisiin viitaten, vaikuttaa siltä, että hän kokee tämän itseyden olevan puhtaimmillaan hengellinen ja yliyksilöllinen keskus hänen minuudessaan. Se on samalla se osa Emäntää, joka ohjaa hänen sisäistä egotilojen teatteria. Itseys ja egotilat ovat siis kaksi eri asiaa. Pirstoutuneella kosketus itseyteen on kadonnut. Ihmisen itseys voi olla levollinen, ja sillä voi olla eheyden kokemus, vaikka hänellä on eri egotiloja.

Mielentilojen Treenaaja väittää, että monilla muillakin ihmisillä on meneillään eräänlainen ristiriitaisten osien välinen dialektinen prosessi. Jos näin ei ole, johtunee tämä asia kahdesta syystä. Ensinnäkin ihmisellä on voinut olla niin suotuisa ja turvallinen kasvu- ja elinympäristö, että hän on pikku hiljaa, tietämättään, käynyt kokoajan eheyttäviä eri osiensa välisiä keskusteluja, jolloin hänen mielentilansa muodostavat ikään kuin eheämmän, hyvin kommunikoivien tilojen joukon. Tällöin hänen kokemus egostaan voi tuntua yksittäiseltä ja hyvä näin. Turvallinen lapsuusajan ympäristö- ja kiintymyssuhde on tuottanut luonnostaan eheän ihmisen. Tämä on kuitenkin harvinaista tämän päivän pirstoutuneessa maailmassa.

Treenaaja ajattelee, että toinen “eheä” ihmistyyppi ei olekaan oikeastaan kokonainen ihminen, vaan hän on torjunut osan itseyttään, jolloin joku hänen osistaan dominoi yksinpuhelullaan, monologillaan, ja jatkuvasti torjuu muut tilat erilaisin mekanismein. Tällaisella ihmisellä voi olla sitten erinäisiä osien torjuntaan liittyviä elämäntaidollisia ongelmia. Jotkut persoonallisuustutkijat väittävät, että elämämme on nykyään lähes jokapäiväistä traumatisoitumista, jolloin aikaisemmin poikkeuksellinen persoonatyyppi, moniosainen minuus, onkin tietoisuuden evoluutiossa muodostunut pikemmin säännöksi kuin poikkeukseksi.  Tällainen oli Siirtolan Emännänkin persoona, koska hän eli keskellä jatkuvia suurempia ja pienempiä traumoja. Emäntä eli vuosikausia torjuen osiansa.

Minuus on siis traumaattisista puolustusmekanismeista kärsivällä ihmisellä pirstoutunut, mutta hän ei tajua tilannetta. Hänen olemisensa tällaisessa tilanteessa, ”keinotekoisessa ykseydentilassa”, on kuitenkin usein ahdistavaa ja energiaa syövää, eikä hän pysty nauttimaan elämästä täysin siemauksin. Tällainen osien torjunta ilmenee psykologisesti ilmaistuna erilaisin minän puolustusmekanismein. Nämä mekanismit olivat Emännällekin hyvin tuttuja hänen kriisiensä aikana. Treenaaja jopa väittää, että Emäntä on kärsinyt elämänsä aikana lähes kaikista näistä oireista. Ahdistavat, integroimattomat mielentilamme, voivat tulla tietoisuuteemme erilaisina ikävinä tunteita tilasidonnaisten ärsykkeitten herättäminä. (Mieli)kuvat tai äänet nykyisyydessä, voivat laukaista inhottavia ja ahdistavia olotiloja nykyisyydessä. Tällainen ahdistava tila voi jäädä pitkäksi aikaa ikään kuin “päälle”. Ihminen voi tällöin kärsiä menneitä traumoja ikään kuin uudestaan. Hän saattaa tuntea ajoittain kulkevansa ikään kuin epätodellisessa unimaailmassa.

Ihminen lokeroi traumaattiset kokemukset erillisiksi mielentiloiksi, minätiloiksi tai altertiloiksi (eri perinteissä nimitetään eri tavoin), jotka hän torjuu energiaansa kuluttaen pois päivätietoisuudestaan, mutta ne tulevat kuitenkin mielennäyttämölle toistuvasti ei-toivottuina “haamuina”. Eheyttämättömiksi osiksi jäävän tilat voivat tehdä ihmisestä tunteiltaan kuolleen, jolloin mitkään tunteet eivät tunnu miltään ja ihminen kadottaa kykynsä unelmointiin. Tulevaisuus on yhdentekevä. Mieli on pirstoutunut useiksi mielentiloiksi, jolloin tällaisen ihmisen käyttäytyminen voi olla hyvin epäloogista, lyhytjännitteistä ja satunnaista.

Treenaaja väittää, että se kuinka hyvin selviämme vastoinkäymisestämme riippuu siitä, kuinka nopeasti ja hyvin pystymme integroimaan traumassa syntyneen tilan itseemme. Jos ihminen esimerkiksi parisuhderiidan jälkeen jää pitkäksi aikaa kiinni kurjaan vihatilaan, kertoo se juuri rikkoutuneesta ja huonosti kommunikoivista mielentiloista. Hyvinvoiva eheä minuus voi toki tilapäisesti joutua jonkin ikävän tilan valtaan, mutta yleensä aikuiset terveet ja vahvat mielentilaosat tasapainottavat nopeasti tilanteen. Tällöin Treenaajan mielestä meistä on tullut oman sisäisen teatterimme ohjaajia.

Kati Emäntä on omassa sisäisessä teatterissaan kääntänyt pirstoutumisensa voitokseen. Hän on alkanut käyttämään mielenteatteriaan hyväkseen luovuutensa ja abstraktin ajattelunsa välineenä. Tämä on ollut Emännälle hyvin eheyttävä kokemus. Hän jopa hetkittäin kokee, että pysyäkseen edes jotakuinkin eheänä ihmisenä, on hänen jatkuvasti purettava kirjoittaen ristiriitojensa tuottamaa energiaa. Periaatteessa Emäntä onkin enimmäkseen nykyään suhteellisen eheä mielentilojensa joukko. Jotta hän pysyisikin sellaisena, hän kirjoittaa. Siirtolan Emäntä on ihmetellyt monet kerrat, kuinka todellisuus voi olla joillekin ihmisille niin yksiselitteistä. Hänen mielestään kun maailma on ihmeellinen, kiehtova ja loputon erilaisten kulttuuristen merkitysten verkosto!

Mielentilojen Treenaaja uskoo siihen, että pirstoutunut kulttuuri on tuottanut yhä enemmän tällaisia Emännän kaltaisia pirstoutuneita ihmisiä. Mikä parasta tämä ei ole pelkästään huono asia, koska voimme käyttää tätä vastakohtaisten mielentilojemme välistä energiaa luovuutemme ja uuden oivalluksen lähteenä. Ihmisen täytyy kuitenkin saada tukea ja koulutusta, jotta hän pääsee oman mielenteatterinsa ohjaajaksi eikä hän ole satunnaisten mielentilojensa sätkynukke.

Mielentilojemme välinen dialektiikka voi nostaa meitä uusille laajempialaisille ymmärryksen tasoille. Treenaajalla on kokemusta työnsä kautta siitä, että dialektinen kirjoittaminen on monelle ihmiselle yllättävän helppoa. Useat luulevat, etteivät he pysty kirjoittamaan sisäistä näytelmää. Kun sitten ihminen pääsee prosessiin alkuun, se lähteekin etenemään useilla ihmisillä omalla painollaan. Ihmisen täytyy vain onnistua löytämään ja luomaan itselle juuri omaan psyykeeseen sopivat sisäisen teatterin altertilat. Dialektiikka auttaa meitä murtamaan kulttuurista valtamonologia, uskomusjärjestelmää, jonka tahdottomaksi vangiksi saatamme muuten jäädä. Dialektiikka helpottaa meitä pääsemään nopeasti kiinni sisäisiin ristiriitaisiin ajatuksiimme, juuri niihin,  jotka ovat ongelmamme ytimessä. Toki kirjoittaminen ei ole kaikkien juttu. Joillekin voi esimerkiksi sopia paremmin keholliset tai muut taideterapiamuodot.

Amerikkalainen skriptoterapian uranuurtaja Christina Baldwin kirjoittaa kirjassaan(One to One) eräästä eheyttävästä kirjottajaoppilaansa palautteesta.  “Dialogi on muuttanut kokonaan eheyttävän kirjoittamiseni (journaling) luonteen,” kirjoittaa oppilas. ”Itse asiassa suurimmat muutokset, joita minussa on tapahtunut viiden vuoden aikana, on ensisijaisesti näiden dialogien tuotoksia. Käyn itsekseni niin kauan keskusteluja, että asia selkiintyy minulle. En tajunnutkaan kuinka vahvan työkalun sinä (Christina Baldwin) annoit minulle.” Christina Baldwin käsittelee kirjassaan useampia eri mielen osia, joiden kanssa voimme käydä dialogia kirjoittaen. Ego state terapian periaatteet rikastavat mielentilojemme joukkoa vielä uudelle Baldwinin ajatuksia laajemmalle tasolle.

Mielentilojen näkökulmasta eheä ihminen on hyvin kommunikoiva mielentilojen joukko ja eheyttävä kirjoittaminen edustaa prosessia, jonka avulla pyritään parantamaan ja edistämään eri mielentilojen välistä kommunikaatiota. Kun näemme ajatuksemme paperilla tai näytöllä, muuttuu kokemuksemme ja eheytymisemme helpottuu huomattavasti. Näin eheältä minuudelta ei kulu energiaa osiensa torjumiseen, vaan hän käyttää sen tuottaman energian johonkin luovaan toimintaan, kuten Siirtolan Emäntä ja minä hänen osansa, Treenaaja, teemme.

PS. Siirtolan Emännän sisällä kuhisee. Kerrotaan, että hän on luomassa uutta mielentilaa, joka on puettu hänen vielä olemattoman ”lapsenlapsensa” kaapuun. Tämän mielentilan kanssa Emäntä aikoo tehdä aikamatkan tulevaisuuteen.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s