Moniminuuteni peilinä Carl Jung nr. 7

Jung kirjoittaa eräässä kirjeessään Adlerille (Jung, Letters) seuraavasti.

Voin vain toivoa, että kenestäkään ei tule ’jungilaista’. En edusta mitään oppikuntaa, vaan kuvaan tosiasioita, ja kuljetan eteenpäin ajassa joitakin näkökulmia, joita pidän keskustelemisen arvoisina. Kritisoin Freudin psykologia sen kapea-alaisuudesta ja vinoutuneisuudesta sekä freudilaisia heidän jäykkyydestä, lahkolaisesta suvaitsemattomuudesta ja fanatismista. Minä en julista ”leikkaa ja kuivaa” opinkappaletta ja kammoan ”sokeita takertujia”. Jätän jokaiselle henkilökohtaisen mahdollisuuden käsitellä tosiasioita omalla tavallaan, koska sallin tämän myös itselleni.”

Treenaajan mielestä tämä hänen mainitsemansa dogmaattinen kapea-alaisuus ja vinoutuneisuus koskee muuten koko lääketieteellistä hierarkkista kulttuuria, mutta ei sen sijaan välttämättä yksityisiä ammatinharjoittajia. Treenaaja tuntee monta sydämellään työtä tekevää lääkäriä. Viime aikoina on näkynyt merkkejä siitä, että lääketieteellinen kulttuuri on muuttumassa inhimillisempään suuntaan. Esimerkiksi narratiivinen lääketiede on ollut viime vuosina yhä enemmän tapetilla. Treenaaja uskoo, että tulevaisuuden ihminen on enemmän itseohjautuva, ja vähemmän asiantuntijan ohjattava. Ehkä ihmisen tietoisuuden laajetessa asiantuntijat ovat tulevaisuudessa entistä enemmän dialogikumppaneitamme.

Aikaisemmassa blogeissaan kirjoittamiensa Jungin peruskäsitteiden kirkastuksen jälkeen Treenaaja alkaa vertailemaan Siirtolan Emännän itseanalyysiprosessia (Mielentilojen treenikirja) ja Jungin itseanalyysiin. Jung ja Emäntä eivät ole muuten ainoita henkilöitä, jotka ovat tehneet itselleen analyysiä, vaan myös vähemmän Suomessa tunnettu Karen Horney on tehnyt analyysiä itselleen (Self-Analysis) käyttäen hyväksi psykoanalyyttistä viitekehystä. Myös useat Jungin tuttavat/asiakkaat ryhtyivät tekemään itselleen analyysiä kirjoittaen.

Karen Horney teki arvokasta työtä yrittäen tuoda tavallisten kansalaisten käytettäväksi psykoanalyyttista tietoa.  Karen Horney mainitsee, että tavallisimmin itseanalyysiä käyttävät henkilöt analysoivat itseään psykoanalyyttisen terapian jatkona. He löytävät terapiassa itselleen itseohjautuvuuden välineet, jolloin heistä voi tulla aktiivisia oman elämänsä ohjaajia. Myös Horney korostaa, että itsetietoisuuden lisääntymisen, itseaktualisoitumisen kautta,  ihmisestä tulee vahvempi ja rikaampaa elämää elävä inhimillinen olento. Vaikka Horney teki omalle itselleen, Clarelle, terapiaa kirjoittaen, Carl Jung on kuitenkin ensimmäinen terapeutti, jonka Treenaja on löytänyt tekevän itselleen itseterapiaa kirjoittaen ja piirtäen.

Syy, miksi alkuperäinen neuroosin voitamistahto ei yleensä muodosta luotettavaa voimaa, huolimatta suuresta asianomaisen innostuksesta, liittyy ylensä siihen, että neuroosilla on myös subjektiivinen arvonsa, josta asianomainen henkilö ei halua luopua. Kun mielessä nousee uusi näköala kyseisen pakkomielteisen käyttäytymisen voittamiseen, nousee vastavoimia, jotka haluavat pitää kyseisen käyttäytymisen. Toisin sanoen, pian vapauttavan löydön jälkeen ihminen joutuu kohtaamaan sisäisen konfliktinsa: Hän haluaa muuttua ja hän ei halua muuttua. Tämä ristiriita pysyy usein tiedostamattomana, koska hän ei halua myöntää olevansa kiinnityneenä johonkin, joka on oman järjen ja intressien kanssa ristiriidassa”. Karen Horney – Self Analysis

Sekä Jungilla että Emännällä kävi niin, että itseanalyysivaihe alkoi elämän kriisien tuottamassa kaoottisessa elämäntilanteessa. Kumpikin oli saanut ennen sitä terapia-alan koulutusta; Jung teki yhteistyötä alkuaikoina mm. Freudin, William Jamesin ja Theodore Flournoyn kanssa. Emännän saldo oli vaatimattomampi. Hän kävi läpi erinäisiä lyhytterapeuttisia (ratkaisukeskeiset kurssit ja NLP) kursseja sekä Tampereen Yliopiston kolmivuotisen hypnoterapiakoulutuksen. Sekä Emäntä että Jung tunsivat vetoa myös elämän hengellisiin ulottuvuksiin sekä filosofiaan. Itseasiassa sekä Emäntä että Jung päätyivät siihen, että psykologia käsittää koko ihmismielen, joten se sisältää muiden muassa myös filosofian ja teologian.

S.Shamdasani (s.196) tuo esille Jungin Punaisessa Kirjassa esille, että Jungin ja Freudin välistä suhdetta on mytologisoitu. Näiltä ajoilta lähti liikkeelle legenda, jonka mukaan Freudin psykoanalyysi olisi ollut Jungin työn suurin inspiraation lähde. Jung itse korostaa, että hänen ajatteluunsa on ollut huomattava vaikutus nimenomaan Bleulerila, Pierre Janetilla ja Theodore Flournoylta, joten Freudin ja Jungin ajattelulla oli eri intellektuaaliset lähtökohdat. Treenaaja kiinnittää muuten huomiota siihen, että Pierre Janet oli yksi Jungin opettajia 1900-luvun alussa. Pierre Janet  puolestaan Morton Princen kanssa olivat tutkineet paljon monipersoonia ja  automaattista kirjoittamista sekä niiden psykologisia vaikutuksia. Eipä siis ole kovinkaan kummallista, että Jung itse lähti eheyttämään itseään juuri kirjoittaen.  Nyt Treenaaja myös ymmärtää, miksi William James ja Fredric Myersin ajattelu ovat ”kolahtaneet” emäntään. Punaisen kirjan mukaan Jung oli tutustunut heidän ajatteluunsa. Filosofeista ainakin Nietzsche vaikutti olleen Jungin sydäntä lähellä, kun taas Emännän lempifilosofi on ollut Sören Kierkegaard.

Jungin kriisi alkoi pian sen jälkeen kun hänen suksensa olivat menneet ristiin Freudin kanssa. Jung sanoutui irti Freudin seksuaaliteoriasta, hänen mielestään kun ihmiselämään kuuluu hengelliset ja transkendentaaliset (yliyksilölliset) ulottuvuudet, joita seksuaaliviettikin saattaa pohjimmiltaan heijastella. Jung kielsi myös Oidupus kompleksin yleismaailmallisen luonteen, jonka jälkeen Freud leimasi Jungin ajatukset taikauskoiseksi hölynpölyksi. Tähän Emäntä sanoisi varmasti, että kaiken maailman asioista ne tiedemiehet viitsivätkin tapella. Kukas psykoanalyytikko se olikaan, joka väitti että yksi keskeisempiä ihmistä motivoivia energioita on vallantahto? Ehkä näin on miehisessä kilpailukulttuurissa, mutta ainakaan Siirtolan Emäntä ei usko, että näin on kypsässä tietoisuudessa. Treenaaja on huomannut Emännän päässä tapahtuneen muutoksen. Hän uskookin tänä päivän, että kypsän tietoisuuden päämäärä on saavuttaa omalle sielulle vapaa luova virtauksen tila.  No, oli miten oli, entisestä psykoanalyysin perintöprinssistä tehtiin roisto ja Jung sysättiin tieteellisten piirien ulkopuolelle. Tällaiset valtataistelut eivät liene mitenkään harvinaisia näissä piireissä tänäkään päivänä.

Monet potilaat ja suuri osa kollegoita hylkäsivät riidan jälkeen Jungin. Nämä muutokset sattuivat samoihin aikoihin, kun Jung aloitti suhteen potilaansa Toni Wolfen kanssa, josta tuli hänen pitkäaikainen sekä ammatillinen että intiimi avioliiton ulkopuolinen yhteistyösuhde. Toni nimittäin sittemmin koulutti itsensä analyytikoksi. Siihen aikaan ei muuten ollut eettisiä ammatinharjoittamista koskevia rajoittavia sopimuksia kuin nykyään, eli suhteet potilaisiin eivät olleet harvinaisia.  Väitetään, että Freudillakin ole suhde vaimonsa siskoon. Toni ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen Jungin rakastajattarista. Eräs tutkija (Elms/Uncovering lives 1994) väittää, että Jung kirjoitti kokonaisen luvun Tonista omaan elämänkertaansa (Unia, ajatuksia, muistikuvia), mutta se jätettiin postumisti pois, koska Jungin jälkipolvet eivät pitäneet kyseisestä luvusta. Oli miten oli, sisäinen ja ulkoinen kaoottinen todellisuus, laittoi Jungin vastakkain omien ristiriitojensa kanssa. Tämän seurauksena Jung vaipui elämänsä masentavimpaan vaiheeseen, jota seurasi itse asiassa hänen kaikkein luovin elämän vaiheensa. Hän kohtasi tiedostamattoman mielensä. Jungin itseanalyysin väitetään kestäneen kolmesta kuuteen vuoteen.

Siirtolan Emännän, Katin, ristiriidat olivat ensinnäkin hänen yksityiselämänsä vastoinkäymisiä. Hänen ihmissuhteensa päättyivät toistuvasti eroihin. Kaksi avioliittoa päättyi kuuden vuoden sisällä avioeroon, hän koki suuria taloudellisia vaikeuksia, äidin kuoleman rintasyöpään, oman syövän ja työuupumuksen. Lisäksi Emäntä koki vieraantuneensa normaalista suomalaisesta yltiöpäiseen kuluttamiseen rakentuvasta kaupunkikulttuurista ja työelämästä. Emäntä kävi hammaslääkäri-identiteetissään kriisin, koska hän koki luonnontieteellisen empiirisanalyyttisen koulutuksensa äärimmäisen kapea-alaiseksi, esineellistäväksi ja ahdistavaksi. Hienosti sanottuna Emäntä tunsi itsensä indoktrinaation uhriksi. Hän vaipui masennukseen ja hypnoterapiakoulutuksensa aikana hän oivalsi kärsineensä nuoresta pitäen jonkinasteisesta masennuksesta, johon liittyi addiktiivsta käyttäytymistä, patoutunutta vihaa ja unihäiriöitä.

Kun Emäntä aloitti kirjoittaen oman prosessinsa, oli hän noin kymmenen vuotta Jungia vanhempi. Treenaaja miettii, että ehkä aikaisemmin Emännällä ei ollut hallussaan itseanalyysin välineitä, mutta hypnoterapeuttikoulutuksestaan hän löysi sisäiseen matkaansa tarvitsemansa eväät. Viitekehykseksen itse-analyysiinsä aloittamiseen hän valitsi intuitiivisesti integratiivista psykoterapiaa edustavasta ego-state terapiasta, jolla on juurensa psykoanalyysissä ja transaktioanalyysissä. Ego state lähtee siitä ajattelusta, että ihmismieli muodostuu erilaisista ego tiloista (minätilat/mielentilat/altertilat). Ongelmamme johtuvat siitä, että sisäiset erimieliset tilamme eivät kommunikoi hyvin eivätkä ne muodosta eheää kokonaisuutta. Ihmismielen psykoterapia ego statessä on sisäisten ristiriitaisten minätilojen/mielentilojen ryhmäterapiaa. Sitä voi kutsua vaikka sisäisen perheen perheterapiaksi. Minä, Treenaaja, edustan yhtä Emännän sisäisen perheen jäsentä. Uusin tulokkaamme on muuten Alice Spoof, joka on juuri avannut oman bloginsa.

Sekä Jung että Emäntä etsivät molemmat epätoivoisesti omasta lapsuudestaan syytä oman sisäiseen emotionaaliseen myrskyynsä. Kumpikaan ei löytänyt lapsuudestaan mitään sellaista erityistä, joka olisi voinut aiheuttaa kaoottisen masennuksen. Treenaaja on oma teoriansa siitä, mikä Emännän lapsuudessa oli eräs mahdollinen selitys myöhemmälle kaoottiselle kriisille: Suuren perheen lapsena, häneltä jäi uupumaan se, mikä jäi monelta muultakin siihen aikaan ja nykyään saamatta. Jokainen lapsi tarvitse aikuisen vastavuoroisen tunteiden ja ajatusten reflektion. Lisäksi Treenaaja on sitä mieltä, että Emännän ongelma ei ollut pelkästään hänen henkilökohtainen, vaan yhteiskunnallinen yltiöpäiselle kuluttamiselle rakentuva kulttuuri on yksinkertaisesti traumatisoiva ja masentava.

Kumpikin, sekä Jung että Siirtolan Emäntä, päätyivät kriisinsä aikoihin olennaiseen konkreettiseen ulkonaiseen elämänmuutokseen. Jung aloitti rakentamaan omaa linnaansa Bollingenia, paikkaa, jossa hänen sielunsa saisi levätä. Jung oli pojasta pitäen rakentanut kivistä ja tikuista pieniä linnoja, ja nyt hän alkoi ensin pienoismalleina ja myöhemmin konkreettisesti toteuttamaan. Samaan aikaan kun hänen tietoisuutensa laajeni, laajensi hän myös Bollingen. Lisäksi hän aloitti punaisen ja mustan kirjan kirjoittamisen, ja kehitti prosessinsa aikana oman ”aktiivisen mielikuvituksensa”. Jung loi oman mielikuvituksensa avulla omasta tiedostamattomasta mielestään hahmoja relflektion, ajatusten heijastuksen, kohteita. Treenaja kutsuu näitä mielentiloiksi. Niitä oli mm. Jungilla mm. Salomen, Elijahin ja Philemonin.

Emäntä puolestaan oli jo pienestä pitäen laulanut laulukokeissa Espoon Tapiolassa Kainuun maakuntalaulua ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…”, ja sinnehän se Emäntä sitten muuttikin, uuden sulhasensa kanssa, keskelle kainuulaista korpea ja suomaisemaa. Kati oli siirtynyt Helsingistä, muutaman Jyväskylässä eletyn välivuoden kautta Kainuuseen. Hän tarvitsi hiljaisuuden ympärilleen, jonka hän ymmärsi sittemmin merkitsevän hänelle luovuutta ja psykologista tehokkuutta. Emäntä kohtasi kaukaisella metsätilallaan aktiivisen mielikuvituksensa avulla oman tiedostamattoman mielensä tilat, mm. minut, Treenaajan eli Annan, masentuneen rva Otsarypyn, varjoa edustavan herra Arrogantuksen ja tieteellisen Tuomaan.

Sekä Jung että Emäntä oivalsivat, että luomalla mielikuvituksen avulla hahmoja omasta tiedostamattomasta, oli mahdollista lähteä objektisoivaan leikinomaiseen työskentelyyn niiden kanssa. Hahmot olivat konkreettisia mielen kohteita, joiden kanssa oli mahdollista kyseenalaistaa ja  muuttaa omia uskomuksiaan. Jungilla oli muuten ollut jo lapsuudesta lähtien kaksi persoona (Punainen Kirja s. 195), joita hän nimitti ”mielikuvitusrikkaasti”  persoona numero ykköseksi ja toista kakkoseksi. Hänellä oli persoona numero 1. , joka eli reaalielämää tässä hetkessä. Tällä persoonalla oli myöhemmin tieteellistä kunnianhimoa. Lisäksi Jungilla oli persoona nr. 2, joka tunsi yhteytensä ihmiskunan historiaa. Tämä persoona muistutti Nietszchen Zarhustraa, ja joskus Jung olikin huolissaan, että oliko tämä persoona viemässä häntä hulluuteen, samaan tapaan kuin tälle hienolle filosofille kävi.

Myös Emäntä on tuntenut vuosikymmenet sisällään tämän saman ristiriidan. Konflktin siitä, että täytyisi olla menestyvä, tieteellinen auktoriteeteille alistuva nöyrä ihminen ja tieteen palvelija, ja toisaalta hänessä oli koko ajan osa, joka tiesi että tällaiseksi kutistettu elämä oli tyhjää ja vailla tarkoitusta. Tämä toinen osa hänessä oli vuosikausia tukahdutettu, mutta hypnoterapiakoulutuksen aikana tapahtui ristiriidan kokreettinen aktualisoituminen, ei pelkästään kahdeksi osaksi vaan kuudeksitoista.

Jung kehitti oman menetelmänsä, aktiivisen mielikuvituksen. Kyseistä menetelmää käytetään muissakin terapiaperinteissä esimerkiksi nimillä ohjattu mielikuva (guided imiginary), luova visualisaatio (creative visualization), valveuni terapia (waking dream therapy). Mikä mielenkiintoista, näitä menetelmiä käytetään nykyään myös fyysisten vaivojen hoitoon. Esimerkiksi USA:ssa on syöpäryhmiä, joissa harjoitellaan visualisoimalla vahvistamaan omaa immuunijärjestelmää. Hypnoterapiassa ja NLP:ssä tämän tapaiset visualisoimisharjoitukset ovat tavallisia. Jung oivalsi myös kuinka taiteella, kirjallisuudella, musiikilla, tanssilla ja maalaamisella on valtava terapeuttinen potentiaali.

Kun Treenaaja lukee Jungia, hänelle tulee väistämättä tunne, että mies oli edellä aikaansa. Hänen ajatuksistaan on helppo ammentaa aineksia holistiseen työskentelyyn. Emäntä uskoo, että esineellistävä lääketiede on tiensä päässä. Lääketiede etsii ja kipeästi tarvitsee integratiivista tiedettä, eri tieteen- ja viisausperinteiden yhdistämää tietoa. Ihmistä ei voi, muuta kuin keinotekoisesti, pirstoa erilliseksi mieleksi ja kehoksi. Ihminen kun on sosiaalinen kehomieli.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s