Moniminuuteni peilinä Carl Jung nr. 9

Seuraavassa lainauksessa Jungilta on oikeastaan koko Emännän sisäisen teatterin idea pähkinänkuoressa:

Ennen muuta on tärkeää tehdä ero tietoisuuden ja piilotajunnan sisältöjen välillä. Jälkimmäiset on yritettävä hahmottaa, ja se käy helpoimmin kun ne personifioidaan ja sitten luodaan niihin kosketus tietoisuudesta käsin. Vain sillä tavalla niiltä voidaan riistää valta, joka niillä muuten on tietoisuuteen. Koska piilotajunnan sisällöillä on tietynasteinen autonomia, ei tämä tekniikka tuota erityisiä vaikeuksia. Aivan toinen asia on yleensä myöntää piilotajusten sisältojen autonomian olemassaolo. Ja kuitenkin juuri siinä tarjoutuu  mahdollisuus olla yhteydessä piilotajuntaan.” – Jung, Unia, Ajatuksia, Muistikuvia –

Jatkan Emännän ja Carl Jungin sisäisten draamojen kuvausta. Niiden kuvaaminen on sinänsä haastava tehtävä, koska piilotajunnan eli tiedostamattoman mielenosamme sisältöjä emme voi tietenkään kuvailla, vaan voimme niitä vain kokea ja tehdä materiaalia tätä kautta tietoisiksi itsellemme. Jung ja Siirtolan Emäntä molemmat tuova esille Treenaajan mielestä hienosti sen, että ihmispsyyke ei ole mikään hyvin suunniteltu kone, joka etenee etukäteen tunnettujen ja määrättyjen sääntöjen mukaan. Ihminen omaa luontoaan toteuttavana on jotakin paljon, paljon enemmän. Tällainen nykykulttuurissamme kovin yleiseltä koneajatteluta puuttuu se rikkaus, joka kuljettaa ihmistä hänen fantasiansa avulla aina vaan uusille ihmeellisille rannoille. Jungin sanoin, kun elämme kellopelielämää, vallitsee tapahtumasarjoilla ennalta laskettu ajatusten autiuus.

Ennen kun Jung heittäytyi piilotajuntansa kanssa työskentelyyn, kohtasi hän prosessissaan tiedostamattoman mielenosansa spontaanisti silmästä silmään eli hän voimakkaiden unien ja näkyjen maailmassa. Hän kirjoitti elämänkerrassaan nähneensä useaan otteeseen muun muassa ensimmäistä maailmansotaa ennakoivia enneunia, joissa meri muuttui vereksi.  Kaiken kaikkiaan Jung koki elääneensä fantasioiden luomassa vieraassa ja oudossa maailmassa,  jossa hän koki avuttomuutta. Kaikki tuntui Jungista vaikealta ja käsittämättömältä. Hän eli jatkuvasti voimakkaan jännityksen vallassa, ja hänestä tuntui usein siltä, kuin jättiläismäiset kivipaadet olsivat olleet murskaamaisillaan hänet. Tässä eräs uni, jota Jung kuvaa näyksi.

Näin hirvittävän tulvan, joka peitti kaikki pohjoiset ja alavat maat Pohjanmeren ja Alppien välissä. Tulva ulottui Englannista Venäjälle ja Pohjanmeren rannoilta lähes Alppeihin asti. Kun tulva saavutti Sveitsin, näin vuorten kasvavan yhä korkeammiksi ja korkeammaksi kuin suojaksi meidän maallemme. Hirvittävä katastrofi oli alkanut. Näin valtavat keltaiset aallot, kulttuurin ajelehtivat jäännökset ja lukematotmien tuhansien kuoleman. Silloin meri muuttui vereksi. Näky kesti noin tunnin, ja se sai Jungin voimaan pahoin. Jung, Unia, ajatuksia, muistikuvia –

Jung uskoi omien uniensa enteellisyyteen. Hän näki useita unia, jotka ennakoivat ensimmäistä maailmansotaa. Siirtolan Emännällä oli myös kirjoittamisprosessin/ syöpähoitojen  edellä ja alkaessa voimakkaita painajaisia, jotka liittyivät yleensä katastrofeihin: hyökyaaltounia ja lento-onnettomuusunia. Osa unista oli näynomaisia. Näitä unia Emäntä kutsuu nykykielellä “valveuniksi”.  Elämä tuntui pahimpina hetkinä yhdeltä suurelta painajaiselta, jossa Emäntä vaelsi ahdistuneena, oli hän sitten hereillä vatvomassa ahdistavia ajatuksiaan tai nukkuessaan.

Siihen aikaan Emäntä ei valitettavasti kirjannut uniaan koskaan ylös, mutta kaiken kaikkiaan hän ei kuitenkaan löytänyt unista mitään yhteyttää maailmanpoliittisiin tapahtumiin. Ne eivät olleet (kai) enneunia. Hän pikemminkin tulkitsi unien kertovan tarinaa psykologisesta ja syöpään liittyvästä sosiaalisen kehomielen kriisistä. Ennen kirjoitusprosessia Emännällä oli siis vaikea uupumusoireisiin liittyvä unettomuusjakso, jolloin unimaailma ja valvemaailma olivat välillä ehkä lääkkeittenkin sivuvaikutuksena kaoottista.

Silloin kun Emäntä on elänyt elämässään melankolisia unettomuusjaksoja, on hän nähnyt myös näihin liittyneinä hyvin todentuntuisia valveunia. Esimerkiksi hän voisi ottaa vaikka unen varhaisemmalta elämän jaksolta, ensimmäisen avioeron jälkeen. Tämän hän muistaa hyvin, koska on kertonut untansa  moneen kertaan useille henkilöille:

Nukun, mutta en kuitenkaan nuku, kun muka herään sohvalla, jossa olen parhaillaan nukkumassa. Tunnen kuinka tietoisuuteni irtaantuu kehostani. Kehoni jää sohvalle. Näen ympärilläni juuri sen huoneen, jossa olen nukkumassa.  Hieman pelottaa (olen kokenut aikaisemmin valveunen, jossa irtaannun kehostani), mutta kokeilen miltä tuntuu, kun lävistän ikkunnan. Teen sen monta kertaa, jottei minua enää pelottaisi. Tunnen kuinka tietoisuuteni irtaantuu ja lähden liitelemään talon ulkopuolelle ja huomana siirtyväni yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Hetken kuluttua liitelen jo avaruudessa, jossa yhtä-äkkiä törmään edesmenneeseen isoäitiini, Mumaan. Muma ei ole sen näköinen kuin hän oli kuollessaan, vaan hän on vitaali nelikymppinen, pyöreähkö rouva, sen näköinen kuin olen nähnyt hänen olevan joissain valokuvissa. “Mitä täällä teet?” kysyy hän kiusaantuneelta minulta. “Sinun ei kuulu olla täällä”, hän jatkaa. Palaan huoneeseen, ja ihmettelen, että eihän tämä voi olla unta. Kaikki esineet ympärilläni ovat aivan samannäköisiä kuin valveilla ollessani.

Sekä Emäntä että Jung kuvaavat kokemustaan jälkeenpäin, että he olivat demonisten piilotajuisten voimien hyökkäysten kohteena. Molemmat yrittivät hallita kokemuksiaan joogaharjoituksin. Jungia jooga auttoi pääsemään levollisempaan tlaan, jossa hän kykeni keskittymään työskentelyyn tiedostamattoman mielen kanssa.  Emäntää harjoitukset eivät auttaneet, vaan jooga oli hänelle niihin aikaan pelkkää fyysistä harjoitusta, jossa mielen kulkemista omissa sfääreissä hän kykeni vain hyvin rajallisesti ohjaamaan. Yöt ja päivät olivat hetkittäin yhtä helvettiä.

Mitä suurempi on jännite, kirjoittaa Carl Jung, sitä suurempi on sen potentiaali. Mahtava energia nousee juuri näistä jännitteistä. Rauhan piilotajuntansa kohtaamiseen Emäntä löysi vasta Siirtolasta, hiljaisesta kaukaisesta paikasta, jossa hän sai olla yksin kaukana hälinästä ja vallitsevasta kulttuurista. Emännälle kaupunkielämä edustaa sympaattisen hermoston yliaktivaatiotilaa, mieli ja keho käy koko ajan ylikierroksilla ylivirikkeisessä ympäristössä. Siirtolassa tapahtunut sisäinen rauhansopimus tapahtui aste asteelta kirjoittaen.

Siirtolan rauhaa Emäntä voi kuvata täysin samaan tapaan kuin Jung kuvasi omaansa.  Bollinginessa. Nimittäin  Emännän korpiparatiisissa Kuumussa talo lämmitetään puilla eikä vesi tule sisään.  Jung kirjoittaa:

Olen luopunut myös sähköstä ja lämmitän itse lieden ja uunin. Iltaisin sytytän vanhat lamput. Täällä ei myöskään ole juoksevaa vettä, minun on itse pumpattava vesi. Minä hakkaan puut ja valmistan ruokani. Nämä  yksinkertaiset asiat tekevät ihmisen yksinkertaiseksi, ja on vaikeata olla yksinkertainen! Bollingenissa minua ympäröi hiljaisuus, ja täällä voin elää “vaatimattomassa sopusoinnussa luonnon kanssa” meleeni nousee ajatuksia, jotka ulottuvat vuosisatojen taakse menneisyyteen ja vastaavasti ennakoivat kaukaista tulevaisuutta. Täällä luomisen tuska kevenee, luovuus ja leikki ovat täällä lähellä toisiana.”

Hiljaisuudessa kaukana urbaanista  elämästä, yksinkertaista elämää eläen,  kirjoittavassa itsehypnoositilassa Emäntä löysi ankeista elämän pimeistä varjoista valonsa. Hän sai otteen itsestään ja oman elämänsä tarinasta, ja hän koki ensimmäistä kertaa oman elämäntarinansa osana kollektiivista ikuista tarinaa.

Niin, joskus Emäntä laskee raakaa leikkiä syövästänsä. Hän sanoo syövän olleen hänen elämänsä paras tapahtuma. Sen jälkeen nimittäin tapahtui ratkaisivin muutos Emännän psyykkisessä elämässä.

Vääränlainen psyykkinen toiminta voi vahingoittaa huomattavassa määrin kehoa. Ja päin vastoin – kehollinen sairaus vaikuttaa ihmispsyykeeseen. Tämä siksi, että keho ja mieli eivät ole erillisiä kokonaisuuksia, vaan ne molemmat ovat yksi ja elävät samaa elämää. (Carl Jung CW 7 On the Psychology of the Unconscious.)

Suna Shamdasani (Punainen kirja) vetää yhteen aktiivisen mielikuvitusprosessin hyödyn:

1) Tietoisuus laajenee, kun tiedostamattoman sisältöä muuttuu tietoiseksi.

2) Tiedostamattoman ylivalta vähitellen murenee.

3) Ihmisen persoonallisuus muuttuu.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s