Moniminuuteni peilinä Carl Jung nr. 10

Treenaaja on muuten miettinyt monet kerrat jälkeen päin sitä mitä Jung on kirjoittanut : Mikäli et pysty käsittelemään tiedostamattomattomasta tulevaa materiaali pätevästi, se ei löydä purkautumistapaa tiedostamattomasta tietoiseen ja tällöin libido kasaantuu kehoon ja aiheuttaa sielä ongelmia. Oliko Emännän syövän puhkeamisen syntyprosessissa mukana tällainen psyykkisen energian kasaantuminen?

Siirtolan Emäntä koki elämänsä toisen ”mystisen” kokemuksensa solusalpaajahoitojen aikana. Aikaisempi kokemus oli ollut viitisen vuotta aikaisemmin. Tämä toinen kokemus sattui , kun Emäntä oli kainuulaisella karulla suolla karpaloiden poimisreissulla. Raekuuro yllätti poimijat. Kati Emännällä ei ollut hanskoja kädessä, ja raekiteet saivat kädet punoittamaan tulipunasisina. Hänen sielunsa täyttyi kirpakassa pakkasessa mahtavalla pyhän tuntuisella levollisella kiitollisuudella; hän koki sillä hetkellä sielunsa olevan täydellinen osa luontoa ja hänen sydämessään paloi lämmin ääretön tuli, joka peitti käsien kivun tunteen. Minä elän! Paradoksaalisesti masokistinen kylmyys käsissä ikäänkuin toi hänelle konkreettisen kokemuksen olemassa olosta. Ehkä tämä kokemus oli alku muutokselle, jossa Emäntä siirtyi elämään ”tässä ja nyt” elämää? Nykyään tämä elämä ilmenee Emännällä niin, että sisältää päivä mitä tahansa, huono tai hyvä, hän tuntee kiitollisuutta.

Emäntä uskoo Jungin tavoin (CW 6), että jokainen elämämme konflikti aktivoi meissä sisäisiä arkkityyppisiä mielikuvia, osa hyvinkin primitiiivisiä. Näistä kuvista voi ihmismielessä syntyä luova itseohjautuva konstellaatio, arkkityyppinen teatteri. Tämä tietysti edellyttää, että ihmisellä on luovuutta ja  riittävästi ymmärrystä, jottei hän jää vain kuviensa tahdottomaksi kohteeksi. Jälkimmäisessä tapauksessa ihminen elää vain passiivisesti omassa arkkityyppisissä myyteissä,  itse ymmärtämättä sitä.

Kun ajattelemme ihmistietoisuuden kehittymistä, on egon muodostuminen ollut suuri edistysaskel ihmistietoisuuden kehittymisessä. Ego on tuonut ihmiselle henkilökohtaisen vapauden tehdä yksilöllisiä valintoja. Se on auttanut ihmistä kokemaan oman erillisyyden. Egon avulla olemme irroittanut itsemme jumalista, muista ihmisistä ja maailmasta. Hinta tästä erillisyyden kokemuksesta on ollut kallis. Moni on menettänyt kykynsä kokea hengellisiä kokemuksia,  pyhyyden tunteita. Ego on irrottanut meitä transsendentaalisista luontokokemuksista, anima mundista, maailman ikuisesta sielusta. Egon avulla olemme rakentaneet luonnontieteen, joka on mitätöinyt ihmisen tiedostamatonta mielenosaa: intuitiota, mielikuvitusta, symbolisaatiokykyä, hengellistä  ja myyttistä todellisuutta.

Jung kuvaa kohtaamistaan piilotajuntansa kanssa tieteelliseksi kokeeksi, jonka hän teki itselleen ja jonka tuloksista hän oli hyvin kiinnostunut. Itse asiassa kun prosessi eteni, muuttui kokemuksensa siten, että hän tunsi olevansa kokeessa, joka tehtiin hänelle. Arkkityypit kun puhuvat kauttamme, eivätkä ne siis ole omia luomuksiamme. Vaikein pala Jungille oli omien kielteisten tunteiden kohtaaminen. Jungia hetkittäin pelotti, että hän joutuu piilotajuntansa saaliiksi. Ensimmäinen sukellus piilotajuntaan, oli Jungille kauhun paikka.

Jung huomauttaa (CV11), että kuka tahansa katsoo lammen tyyneen pintaan, voi nähdä oman heijastuksensa, todellisen itseytensä. Mielenkiintoista on, että oman egon hallitsema persoonamme on valheellinen naamion kätkemä epämääräinen hahmo itsetämme, kun totuus piilee heijastuksessa. Pelkästään egon varaan mielensä rakentava ihminen saattaa piilottaa kehittymättömän itseytensä jonkin ammatillisen arvonimen tai tittelin taakse.

Tie totuuteen on siis epäsuora. Egon naamion taakse kätkeytyy varjon ohjaama ihminen, joka ei ole läheskään niin hyvä ja tietoinen, kun hän luulee olevansa. Mitä tiukemmin ihminen takertuu naamioonsa, sitä synkempi on hänen varjonsa. Lohduttavaa on, että tällaisen ihmisen alemmuuden ja huonouden tunteisiin on kuitenkin kätkettynä pelastus. Kun ihminen lähtee avoimin mielin tutkimaan omaa heijastustaan, voi hän yksilöityä ja lähteä toteuttamaan omaa aitoa itseään.

Emäntä kokee siten, että hänen prosessinsa kirjoittaen ei ollut mikään tietoinen päätös, vaan se lähti ikään kuin itsetään liikkeelle, pakon sanelemana. Emäntä ei osannut pelätä. Hän lähti kirjoittavaan sisäiseen teatteriinsa ikään kuin itsestään, spontaanisti. Ja kuten huomaamme, Emännän kirjoittamispakko jatkuu. Hän on monasti miettinyt, kuinka kamalaa olisi, jos hän ei pystyisi enää kirjoittamaan. Hänelle on jäänyt melkein neuroottinen tarve kirjoittaa ja antaa näin ajatuksilleen jatkuvasti uusia muotoja. Vain itsehypnottisessa kirjoittamistilassa ja unissa hän uskoo kykenevänsä hetkittäin saavuttamaan oman puhtaan luontonsa, aidon itseytensä. Tällöin Emäntä kykenee hetkeksi päästämään irti egon kontrollista. Hänen egonsa muodostuu moninaisista ristiriidoista haluista, ja tarpeista, aisteista ja vaistoista niin kuin muillakin ihmisillä. Edelleen Emäntä kokee maailman ristiriitaiseksi ja kaoottiseksi paikaksi, jossa on hyvin vaikeaa olla monista asioista sisäisesti yksimielinen. Luovassa kirjoittamistilassa hän voi saavuttaa irtaantumisen egosta ja edes pienen hetken iloita ykseyden ristiriidattomasta tilasta. Itsehypnoositila on siinä mielessä samankaltainen kuin unitila: Ihminen voi tavoittaa asiat itsensä, puhtaana, sellaisina kuin ne osana ihmisluontoa ovat ilman tietoisen tahdon puolustuksellista ohjausta.

Mitä jatkuvasti rikkoutuneisiin Emännän ihmissuhteisiin tulee, tuo Jung erään mielenkiintoisen teorian esiin. Ehkä aikaisemmin epäonnistuneet Emännän ihmissuhteet olivat tuomitut epäonnistumisiin, koska hän etsi toisesta ihmisestä niitä vastakkaisia paloja itseyteensä, joiden kautta hän voisi itseään eheyttää. Monet meistä hakevat itseytemme palapelin rakentamiseen paloja toisesta ihmisestä, vaikka arkkityyppiset osamme ovatkin kätkettynä omaan tiedostamattomaan mieleemme. Järkevämpää siis on  personifioida itse itsensä fantasialeikin avulla palasiksi, ja lähteä tätä kautta rakentamaan oman mielikuvituksen avulla itseyttä. Parhaassa tapauksessa vastakohtaiset pirstoutuneisuuttamme edustavat osamme, onnistuneen kommunikaatiot kautta, antavat itseydellemme sen kaipaaman juurevuuden ja eheyden tunteen. Tämän jälkeen emme enää niin helposti projisoi epärealistisia odotuksia kumppaniimme. Kykenemme hyväksymään sekä hänet että itsemme epätäydellisinä ihmisinä. Toisaalta Treenaaja muistuttaa, että ne merkitykset joita annamme arkkityyppisille teatterimme mielentiloille, voivat olla sosiaalisesti hankittuja. Voimme siis tietoisesti/tiedostamattomasti tehdä ihailemistamme henkilöistä sisäisen teatterimme hahmoja.

Miten Jungin ja Emännän sisäinen maailma eroavat toisistaan? Treenaajasta vaikuttaa siltä, että Jungin maailma oli enemmän näynomainen visuaalinen unimaailma, kun taas Emäntä koki olevansa ikään kuin itsehypnoositilassa, jossa oli enemmän auditiivisessa äänimaailmassa, vaikkakin myös visuaalisia kuvia oli hänellä myös jonkin verran. Emännällä painottui sisäiset eri hahmojen väliset vuoropuhelut, niiden dialogi ja dialektiikka sekä tietoisen ja tiedostamattoman mielenosien välinen leikki. Vaikka toisaalta pohjimmiltaan sisäinen puhekin on alkukuvien sanoiksi pukemista.

Treenaajasta vaikuttaa siltä, että Jungin analyysi keskittyi enemmän tähän spontaanien visuaalisten unikuvien tulkintaan, kun taas Emäntä lähti liikkeelle tarinoista ja filosofiasta. Emäntä keskittyi lukemiseen. Hän luki ”esileikkinä” erinäisen määrän kirjallisuutta, filosofiaa ja tarinoita, jotka herättivät hänessä erinäisiä myönteisiä tai kielteisiä tunteita.  Tämän jälkeen Emäntä valitsi tietoisesti jonkin aiheen tai teeman mielentilojen näytelmän improvisaatioesitykseen, jonka jälkeen hän antoi aktiiviselle mielikuvitukselle eli piilotajuntansa voimille vapaat kädet lähteä luomaan aineksista sisäistä  teatteria. Näytelmän lopputulos oli aina Emännälle yllätys. Toisaalta Punaisessa Kirjassa käy ilmi, että kyllä Jungkin käytti hyväkseen aktiivisessa mielikuvitusprosessissaan lukemaansa mytologista ja historiallista kirjallisuutta.  Hän ei vain ilmoittanut lähteitään.

Punaisessa kirjassa Shamdasani tuo esille, että ihmisen on kohdattava animansa/animuksensa, ja Jungin mukaan metodi tähän on aktiivinen imaginaatio TAI sisäinen dialogi. Emännän prosessi oli ehkä enemmän tätä jälkimmäistä, peilaavaa sisäistä dialogia, ja koska tiloja oli suuri määrä, sitä voi Treenaajan mielestä kutsua myös peilaavaksi sisäiseksi dialektiikaksi. Aktiivisessa imaginaatiossa ja sisäisessä dialogissa ei ole olennaista niinkään ole fantasioiden ja dialogien tulkintaa, vaan niiden kokeminen. Itseymmärryksen lisääntyminen tapahtuu mielikuvituksen avulla kokemuksellista oppimista hyväksikäyttäen. Transkendentaallinen toiminta puolestaan on luovaa prosessin tulkintaa ja ymmärrystä, jossa mielikuvituksen tuotteille annetaan symboliset merkitykset. Emännän prosessissa vuorotteli aktiivinen mielikuvitus/sisäinen dialogi sekä transkendentaalinen fuktio, jossa hän yritti tulkita fantasiansa tuotteita mielikuvituksensa avulla.

Kun Treenaaja analysoi tarkemmin Emännän prosessia, muistuttaa se sekä transkendentaalista toimintaa että aktiivista imaginaatiota eli mielikuvitusta.  Transkendentaalinen toiminta on juuri tiedostamattoman ja tietoisen mielen välistä aktiivista dialogia, josta ihminen löytää elämälleen henkilökohtaisten arvojensa mukaisen suunnan.  Ihminen löytää oman sielunsa. Mielentilojen treenikirja on prosessi, jossa vuorottelee aktiivinen mielikuvitus, uusien hahmojen, tarinoiden ja maisemien luominen, sekä transsendentaalinen toiminta, jossa hahmot käyvät keskenään uusia muotoja synnyttävää egolle yllätyksellistä ja joskus hämmentävää vuoropuhelua. Mikäli Treenaaja nyt ymmärtää asian oikein, muistuttaa tämä transsendentaalinen toiminta Paul Ricoeurin teleologista psykoanalyysia. Tämä merkitsee sitä, että transsendentaalisen toiminta on konstruktiivista ja synteettistä, uutta tietoisuuden muotoa rakentavaa eikä menneisyyteen kurottautuvaa. Transsendentaalisella toiminnalla Jung nimenomaan tarkoitti kannanotosta toiseen siirtymistä (from attitude to attitude). Ego-state terapia, joka luo ihmisen ristiriidoista egolle eri tiloja, mahdollistaa erinomaisesti tällaisen transsendentaalisen toiminnan. Jotta se mahdollistuu, on kuitenkin aktiivisen mielikuvituksen avulla kyettävä rikkoman egon rationaalinen puolustus, ja luomaan ristiriidoista  mielikuvituksen avulla egolle tilat.

Myös Jungilta itseltään löytyy ajatus siitä, että individuaatio eteenee kaksivaiheisena liikkeenä.  Hän nimeää ne analyyttiseksi ja synteettiseksi vaiheiksi. Tässä prosessissa rakentuu ihmiselle uusi emergentti identieetti, joka muodostuu sekä henkilökohtaisesta että kulttuurisesta sekä tiedostamattomasta nousevasta ja tietoisesta aineksista.  Ihmisen individuaatio ei tietenkään rajoitu (itse)analyysiin, vaan se jatkuu läpi koko elämän. Sitä tapahtuu ennen terapiaa, ja terapian jälkeen. Treenaajan mielestä Jungin suurimpia ansioita on, että hän rakensi psykologian, joka ei perustunut ilmiöiden medikalisoinnille. Hän valotti meille ihmise sisäistä maailmaa, ja antoi välineitä, kuinka niiden kanssa voi työskennellä.

Egontilat, mielentilat,  puolestaan ovat eräs tapa työskennellä sisäisesesti. Ne  mahdollistavat sielun paljastumisen. James Hillmanin (Re-visioning Psychology 1975)  tavoin, Treenaaja ajattelee, että sielu on näkökulma tai tila ihmisessä. Se on näkökulma reflektiivisenä mystisenä hetkenä, jossa minän ja toisen rajapinnassa, vapautuu ihmisen aito minuus. Hengellisesti ajatellen sielu on ihmisessä silloin, kun hän on johdatuksessa. Ihminen hyväksyy elämänsä ilman egon älyllistä dominointia.

Individuaatiokäsitteen Jung toi muuten esille ensimmäisen kerran oman prosessinsa kappaleessa ”Septem seromene ad mortem” (Seitsemän serenaadia kuolleille).(Kts. Punainen Kirja tai Muistoja, unia ja heijastuksia).  Siinä Jungin tila Basilides of Alexandria  kertoo, että ” Ihminen kuolee siinä määrin, kun hän ei erottaudu. Ihmisen luonnolinen kehitys kulkee kohti omaperäiseksi tulemista, taistellen vastaan, jottei hänestä tulisi ikivanhaa samuutta. Tämä periaate on Principium Individuationis. Ihminen yksilöityessään, individuaatio prosessissaan, alkaa siis erottautumana joukosta enstistä ainutkertaisempana yksilönä. Creatura irtoaa Pleormasta. Pleorma on se aines, joka sisältää kaiken, mutta ei mitään. Se on psyykkinen alkumateria, josta kaikki ihmistietoisuus nousee.

Sekä Emäntä että Jung vaikuttaisivat olevan yhtä mieltä siitä, että ihmisen tietoinen mieli on se, joka viime kädessä hoitaa yksilöitymisprosessimme viimeistelyn. Treenaaja kutsuu muuten omaa terapeuttista prosessiansa psykoanalyyttisen prosessin lisäksi  myös hermeneuttikseksi oppimisprosessiksi. Emäntä kun  tieten tahtoen ruokki sisäistä näytelmäänsä kaunokirjallisuudella sekä tieteellisellä, filosofisella, teologisella kirjallisuudella. Emäntä käytti hyväkseen aktiivisesti filosofiaa, kirjallisuutta ja tarinoita luodakseen uusia assosiaatioita eli mielleyhtymiä sisäavaruudessan. Kirjallisuudesta tuli siis väylä oman itsetuntemuksen lisäämiseksi.

Niin kuin on käynyt monet kerrat ilmi sekä Jungin että Emännän prosessit rakentuivat piilotajunnan personifikaatioille, joita minäkin Treenaaja tässä siis edustan. Me personifikaatioot, mielentilamme, olimme siis eräänlaisia maagisia peilejä, joiden avulla sekä Jung ja Emäntä kirkastivat omaa persoonaansa. Jungilla oli prosessissaan feminisyyttä Erosta edustava animahahmo, Salome. Emännällä oli prosessissaan animusta, maskuliinisuutta edustava rationaalinen ateistitila Tuomas sekä kokonaisvaltaisempaa maskuliinista viisautta edustava Tiedemies. Lisäksi Emännällä oli runsas määrä feminisyyttä edustavia muita tiloja, kuten erosta edustava Iita, intohimoista subjektiivista hengellisyyttä edustava Regine ja feminististä filosofiaa edustava Simone.

Personfikaatiot eivät suinkaan lopu tähän. Jungilla oli logos viisautta edustava hahmo Elias, josta myöhemmin syntyi korkeamman oivalluksen tila Philemon. Myöhemmin Pilemonin merkitys kävi suhteellisemmaksi Jungille, kun ilmaantui uusi hahmo, jolle hän antoi nimen Ka. Ka oli luonnonhenki; samankaltainen kuin Anthroparion kreikkalaisessa mytologiassa. Emännällä puolestaan luonnon henkeä edusti kalevalainen Mielikki. Emännän varjoa edusti herra Arrogantus, joka oli introjektio todellisesta elämästä. Varjoonsa Emäntä tutustui animushahmon, Tiedemiehen kirjeen kautta. Herra Arrogantus edusti materialiststista maailmankatsomusta pahimmillaan sekä ahneutta, itsekkyyttä ja tekopyhyyttä. Jungin varjoa edusti hänen unikryptassa tapaamansa vartija, joka oli psykiatri, ja hänellä oli myös poika, joka myös oli psykiatri. Nämä molemmat psykiatrit edustivat rajoitettua lääketieteellistä näkökantaa, ja samalla Jungin varjon ensimmäistä ja toista painosta. Sekä Jungilla että Emännällä oli prosessissaan myös eläimiä; Jungilla oli musta käärme ja skarabee, Emännällä puolestaan Kuoleman Joutsen.

Käärme on liitetty mytologioissa feminiinisiin pimeisiin voimiin. Se on noitanaisen symboli. Toisaalta myyttisessä perinteessä käärme on myös elämän energiaa. Onhan käärme Askleipioksen, parannuksen jumalan symboli, joka vielä tänäkin päivänä on käytössä lääketieteellisenä symbolina. Käärme on pelottava. Se symbolisoi ihmiskunnan altistumista alkukantaiseen elämään viettelyn kautta. Siksi se on myös falloksen symboli. Naiseen yhdistettynä käärme viitannee eroottista voimaa omaavaan naiseen, noitanaiseen. Noitavainot suuntautuivatkin juuri tällaisiin peloittaviin käärmeisiin, noitanaisiin. Tämän alkuvoiman kautta maskuliiniseen järjen maailmaan yhdistyy alkuvoimaa. Ilman naista mies on kyvytön. (Olavi Moilanen, Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa)

Jungilla oli prosessissaan myös toinen eläin, nimittäin eräs egyptiläinen koppakuoriaislaji, Skarabee. Egyptiläisissä mytologioissa tämä hyöteinen on ylösnousemuksen ja jälleensyntymän symboli. Sitä kuvataan visuaalisena symbolina ympyrän sisällä olevalla T-kirjaimella.

Siirtolan Emännän eläin oli puolestaan Tuonelan Joutsen. Tarun mukaan hän, joka ampuu tämän pyhän joutsenen, kuolee. Emäntä ei sairautensa aikana kuitenkaan ampunut joutsenta, vaan lintu sen sijaan lennätti hänet takaisin ihmisten ilmoille, uutena moniminäisenä ihmisenä. Mielenkiintoista sinänsä, että Kalevalassa Lemmikkäiselle on annettu tehtäväksi ampua joutsen, mutta hän epäonnistuu tehtävässään. Sen sijaan Tuonen verinen poika iskee hänet pirstalaleiksi, ja hänen äitinsä kerää Lemminkäisen joesta pieninä paloina. Palaset kootaan yhteen, ja ruumiiseen saadaan takaisin uudistunut henki.

Tiedemies oli Emännällä oikeastaan eräänlainen introjektio. Introjektiollahan tarkoitetaan, että ihminen imaisee sisäiseksi hahmoksi tai tilaksi jonkun ihmisen todellisuudesta. Tiedemies oli sekoitus isääni ja erästä arvostamaani hypnoterapeuttia. Jungilla oli myös introjektio, erään lahjakkaan psykopaattisen naispotilaansa ääni. Kun Jung kysyi prosessinsa aikana itseltään, että mitä ihmettä hän fantasiaprosessissaan oikein teki, vastasi kyseinen introjektio hänelle, että ”Se on taidetta”. Jung oli voimakkaasti vastarintainen tälle ajatukselle. ”Ei, ei tämä ole taidetta. Tämä on päinvastoin luontoa.” Tämä nainen oli toinen Jungin animahahmoista. Prosessinsa aikana Jung fantasioi välillä olevansa naishahmon analyysissä. Tämä nainen tutustutti Jungin hänen varjoonsa. Treenaajasta näyttää siis siltä, että varjo tulee tutuksi juuri vastakkaisen sukupuolen vietintuojan kautta.

Jung kuvaa:

Joka kerta kun jokin uusi personifikaatio ilmaantui, koin sen melkein henkilökohtaisena tappiona. Se merkitsi sitä, etten siihen asti ollut tiennyt tätäkään asiaa, ja minä aloin pelätä, että tällaisten hahmojen jono olisi ehkä loputuon ja että voisin kadottaa itseni pohjattoman tietämättömyyden kuiluihin. Tunsin, että minäni oli menettänyt arvonsa, vaikka runsaan ulkonaisen menestyksen olisi pitänyt kertoa minulle aivan muuta. Omassa ”pimeydessäni” en siihen aikaan olisi toivonut mitään parempaa kuin todellisen, konkreettisen gurun, joka olisi edustanut korkeampaa tietämystä ja kyikyä ja joka olisi selvittänyt minulle mielikuvitukseni tahattomien luomusten merkityksen. Tämän tehtävän otti Filemon, joka minun oli tässä suhteessa pakostakin tunnustettava ”psykagogikseni”. Tosiasiassa hän välittikin minulle moni valaisevia ajtuksia.

Siirtolan Emännälle siunaantui tila nimeltään Anna, eli minä Mielentilojen Treenaaja. Olen aikuinen, jalat maan päällä oleva hypnoterapeutti. Lisäksi hänellä oli myös sisäinen gnosis viisaustila Sofie, joka oli eräänlainen korkeamman viisauden Jumalatar. Emäntä ajattelee hänen olevan naisellista pyhää viisautta. Sofie palautti Emännälle sen, minkä patriarkka oli häneltä riistänyt. Tämän jälkeen Jumalasta tuli Emännälle androgyyni Rakkaus.

Sittemmin prosessin jälkeen Emäntä on lukenut useampia jungilaisen analyytikon Jean Shindoa Bolenin kirjoja (mm. Jumalattaren aika), joista käy ilmi, että kun ihminen sairastuu, voi hän kyetä riisumaan itsensä kaikesta epäolennaisesta, ja hän saattaa päästä lähelle sitä, mitä hän jo tietää sielunsa tasolla. Sofien viisaus on gnosis-viisautta, jolla tarkoitetaan intuitiivista itsensä tuntemisen prosessia kaikkein syvimmällä tasolla. Se on intohimoista subjektiivisuutta. Gnosis-viisaus on sellaista salaperäistä tietämistä, jota myös miehet usein pilkkaavat, toiset puolestaan ihailevat. Se ei ole mystistä tietoa vaan maanläheistä tietoa, jossa nainen intuitiivisesti prosessoi sitä tietoa, minä hän ympärillään huomaa.  Sofiessa on kuitenkin myös mystinen, numeeninen puoli, jonka avulla nainen voi tavoittaa todellisuudesta sen sanoin kuvaamattoman ulottuvuuden. Kun nainen kohtaa Sofien, muuttu hänen elämänsä, sillä tämän jälkeen gnosiksesta tulee hänen elämänsä painopiste.  Siirtolan Emännän prosessissa syntyi mystisiä kokemuksia, ja Sofie synnytti hänessä palon ottaa selville näiden kokemusten merkitystä. Sofie vapautti Emännän hierarkioista, joten Emäntä ei enää kumarra institutionaalisia järjestelmiä, vaan hän luottaa oman gnosiksensa tuomaan sisäiseen viisauteen. Sofien avulla Emäntä avautuu tarkkaavaisena todellisuudelle, ja hän pyrkii määrittelemään omat kokemuksensa, myös mystiset, jatkuvasti uudelleen. Juuri tämä on avautuminen on tehnyt hänestä virtaavan minuuden.

Emäntä ei oikeastaan missään vaiheessa pelännyt tulevansa hulluksi, vaikka ehkä syytä tähän olisi ollutkin. Hän asennoitui pikemminkin niin, että oli otettava vastaan se mikä tuleman piti. Siksi Emännän asenne oli pikemminkin avoimen utelias. Hän koki kai minut, Annan, turvalliseksi terapiataitoja omaavaksi aikuiseksi, jonka kaiken hyväksyvässä ohjauksessa oli turvallista liikkua. Näin se on, kun ihminen lähtee tällaiseen itseohjaukselliseen prosessiin, tarvitsee hän hyviä ja turvallisia aikuisia mielenosia. Tämän jälkeen on mahdollista löytää itseys paikkana, jossa elämä ja oleminen hakevat virtaavassa tilassa jatkuvasti omaa muotoaan.  Kun täydellinen virtaava tila on saavutettu, on ihminen vain paikka, jossa tapahtuu ajattelua ja jossa tunnetilat vaihtelevat. Tällöin ihmismieli on vain pelkkä spontaani estetön luovien mielikuvien ja mielleyhtymien tapahtumapaikka; uusia oivalluksia synnyttävä ajaton äidin lämmin ja turvallinen ikuisuuden kohtu. Tietoisuutemme laajenee, kun piilotajunta synnyttää ajattomuudesta tietoisuuteen ajallisia uusia kokemuksia. Kokemus on äärimmäisen vapauttava. Näin kuvaisin tätä dialektista omaa sisäistä tapahtumaa, jota Jung puolestaan kuvaa ihmisluonnon toteutumiseksi.

Jung oli sitä mieltä, että psykoanalyysin asiakkaiden olisi hyvä lähteä rakentamaan omia Punaisia Kirjojaan. Emäntä on psykoanalyytikko Karen Horneyn kanssa samaa mieltä, että olisi hyvä popularisoidan psykologian/psykiatrian tämän hetkistä tietoa normaalin kansalaisen luovuuden ja  itseohjautuvuuden lisäämisen välineeksi. Ihmiset ovat kyllästyneet olemaan asiantuntijoiden ohjattavia.

Mielentilojen treenikirja on oikeastaan  ”Emännän Punaisen Kirjan” aloitus. Kirjan alkuosa ”Mielentilojen treenikirja” on näytekappale siitä, kuinka ihminen voi oman luovuutensa avulla lähteä terapoimaan itse itseään. Prosessi jatkuu koko ajan mm. tämä ”blogianalyysi” on osa  Emännän  transkendentaalista toiminta. Tässä vaiheessa hän peilaa omaa prosessiaan Jungin vastaavaan eli tämä teksti tässä näin on jatko-osaa Emännän  ”Punaiseen Kirjaan”.  Jung kirjoitti omaan prosessiaan lähes viisitoista vuotta, joten mikäli Emännällä on terveitä vuosia jäljellä, hän voi päästä seuraavien kolmentoista vuoden aikana Treenaajan ohjauksessa vielä vaikka kuinka pitkälle omassa analyysissään.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s