Moniminuuteni peilinä Jung nr. 11

Emme luo arkkityyppejämme – arkkityypit luovat meidät

Pään lahjojen rinnalla on myös sydämen lahjat, jotka eivät ole yhtään vähemmän tärkeitä, vaikkakin ne helposti mitätöidään, koska tällaisella ihmisellä pää on se heikompi elin. Näillä hyväsydämisillä ihmisillä on joskus huomattavan paljon suurempi vaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, ja tässä mielessä nämä ihmiset ovat usein yhteisölleen arvokkaampia kuin ne ihmiset joilla on muita lahjoja. – The Gifted Child CW 17 –

Sekä Jung että Siirtolan Emäntä saavuttivat kokemuksensa siitä, että sielussa on asioita, joita he eivät itse luo, vaan jotka luovat itse itsensä ja joilla on oma elämänsä.  Jungin sisäisen maailman Filemon-hahmo kertoi hänelle, että ihmisen ei pidä suhtautua kaikkiin ajatuksiinsa siten kuin hän olisi itse ne luonut. Niillä hänen mukaansa voi olla juuri tämä oma elämänsä, kuten eläimillä metsässä tai ihmisillä huoneessa tai linnuilla ilmassa. Fantasiahahmot/tilat voivat siis keskenään käydä sellaisia keskusteluja, joita tietoinen mieli ei tee. Tämän kokemuksen Emäntä jakaa täydellisesti Jungin kanssa. Hänen mielenteatterinsa eri tilat kävivät hetkittäin kummallisia keskusteluja, joiden lopputulos oli Emännälle täysi yllätys. He olivat hetkittäin kuin hänestä irrallisia ihmisiä, improvisoidun näytelmän esittäjiä.  Näin arkkityyppiset hahmot eivät ole luomuksiamme vaan päinvastoin, me olemme niiden luomuksia.

Emäntä kokee siten, että hänen prosessinsa kirjoittaen ei ollut mikään tietoinen päätös, vaan se lähti kuin itsestään sisäisestä kaaoksesta nousevan paineen ja siitä seuranneen pakon sanelemana. Emäntä ei osannut pelätä prosessiaan. Jälkeenpäin hän on oivaltanut, että ehkä arkkityypit hänen sisällään odottivat jo kärsimättöminä itseilmaisuansa. Emäntä vain teki kirjoitusprosessinsa ikään kuin itsestään, ilman tietoista päätöstä. Ja kuten huomaamme, Emännän kirjoittamistarve jatkuu. Hän on monasti miettinyt, kuinka kamalaa olisi, jos hän ei pystyisi enää kirjoittamaan, sillä hänelle on jäänyt prosessista ”päälle” luontainen tarve kirjoittaa ja antaa ajatuksilleen näin uusia muotoja.

Keskeinen osa yksilöitymisprosessia oli, että Emäntä vapautti itsensä välineellistävästä ajattelusta, hallinnan kulttuurista, jossa jokainen ajatus täytyy todistaa objektiivisesti oikeaksi. Sen sijaan hän loi sisäisen peilin, jota hän käyttää hyväkseen kokemukselliseen oppimiseensa. Emäntä huomaa, että itsehypnoottisessa kirjoittamistilassa ja unissa hän kykenee hetkittäin saavuttamaan oman puhtaan luontonsa osana kollektiivista tiedostamatonta. Sillä tällä hetkellä hän näkee todellisuuden vain kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin. Kirjoittaminen auttaa häntä vapauttamaan heijastuksen avulla niitä lahjoja, joita hänelle on annettu. Mutta mikä parasta, joskus elämän pyhyyden kokemukset tulevat myös ikään kuin itsestään esimerkiksi luonto- ja taidekokemuksissa. Suurin ihmisen luovuus ei siis lähde omasta tahdosta, vaan oman tahdon lakkaamisesta. Irti päästämisestä. Siksi jokainen voi päästä osalliseksi näistä armolahjoista. Näitä seuranneille mystisille tai epifanisille hetkille on yhteistä juuri tämä, että Emäntä kykenee hetkeksi päästämään irti täydellisesti egon kontrollista, jolloin hän voi tuntea puhtaana yhteytensä laajempaan tietoisuuteen.

Sekä emäntä, että Jung kirjoittivat proosan ja dialogin lisäksi kirjeitä. Jung kirjoitti naispuoliselle animalleen, jonka hengen analyysissä hän koki olevansa. Jollei hän ei olisi kirjeitä kirjoittanut, koki Jung, ettei naishenki olisi voinut ymmärtää hänen fantasioitaan. Jung pyrki näissä kirjeissä kuvaamaan omia mahdollisimman yksityiskohtaisesti omia unikuviaan. Hän pyrki noudattamaan vanhaa kreikkalaista ohjetta: “Anna pois kaikki mitä sinulla on, niin sinulle annetaan”. Tällä ohjenuoralla pyrki myös Emäntä kirjoittamaan. Emännän prosessin ohjaajana toimin minä, Anna eli Treenaaja.  Prosessissaan Emäntä pyrki symbolisessa muodossa käsittelemään mahdollisimman monipuolisesti ja rehellisesti sisäistä todellisuuttaan myös niitä asioita, joista hän oli tuntenut suurta häpeää. Kirjeen kirjoittajana Emännän prosessissa toimi hänen animushahmonsa Tiedemies. Hänen viisautensa avulla tuli paljastetuksi Emännän pimeä puoli, herra Arrogantuksen MatOnnela. MatOnnela on osa Emännän sisäistä kaupunkia. Se on sisäinen lähiö, jossa ihminen pärjää vain kyynerpääteknikalla; kaikki on kaupan, kaikkea ohjaa itsekkyys ja ahneus eikä minkäänlaista moraalia ole muuta kuin tekopyhä näennäismoraali.

Vuosia itseanalyysin jälkeen Jung jutteli Gandhin ystävän, oppineen intialaisen miehen kanssa. Keskustelujen lomassa Jung kysyi mieheltä, että voisiko mies kertoa, oliko hänellä jotain henkilökohtaista gurua. “Kyllä voin”, vastasi mies. “Hänen nimensä oli Sankara.” Kävi ilmi, että kyseessä oli muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin elänyt miehen henki, jonka nimi oli Sankara. Vieras vastasi, että on myös henki-guruja, vaikka useammilla ihmisillä on eläviä guruja. Jungille tämä tieto oli lohdullinen ja valaiseva. Hän ei siis suinkaan ollut eksynyt pois ihmisten maailmasta vaan hän oli vain kokenut jotkin sellaista, jota muutkin samanlaisia pyrkimyksiä omaavat ihmiset voivat kohdata.

Emännällä oli ilmeisesti näitä samanlaisia pyrkimyksiä. Emäntä koki saaneensa omassa prosessissaan “henkiohjausta”. Hänelläkään ei ole eläviä guruja.  Jungin mukaan kaikkein syvimmissä tiedostamattoman kerroksissa, ihminen ei olekaan enää erillinen yksilö, vaan juuri siellä olemme osa suurempaa kokonaisuutta, ykseyttä (Analytical Psychology, It’s Theory and Practice). Emäntä uskoo, että juuri tämän kollektiivisesta alitajunnastaan ihminen voi löytää sisäisen gurunsa. Kun se löytyy, hänen oppimisensa ei ole pelkäistään ulkoista tiedon heijastamisata, vaan prosessia ohjaa sisäinen kollektiivinen arkkityypi. Emännälle tämä sisäisen gurun arkkityypinen symboli on Kristus, Jumalan inkarnaatio sekä naispuolinen gnosis-viisaustila Sofie. Emäntä kokee juurtuvansa helpoiten kristinuskoon ehkä siksi, että se on osa esi-isieni hengellisyyttä. Kuten olemme huomanneet, muiden uskontojen jäsenet hakevat itselleen symboleja toisista uskonnollisista käsitejärjestelmistä. Jokaisen ihmisen perusoikeus on saada itse valita oma myyttinen ja hengellinen maailmansa. Unimaailmasta tai itsehypnoottisessa luovassa tilassa mielentilamme voivat, vahvojen turvallisten aikuistilojen tukemina, löytää torjuttua arkkityyppistä materiaalimme. Jung muistuttaa, että englannin kielessä “whole”  eli ”eheä” tai ”kokonainen” -sanan voi ajatella merkitsevän sekä pyhäksi tulemista “holy” sekä eheäksi ja terveeksi tulemista “heal”.

Oli sitten kyseessä mielikuvituksen kepponen tai “aito kokemus” Emäntä koki kehossaan monet kerrat menneiden ajattelijoiden, kuten Jungin ja Kierkegaardin läsnäolon kirjoittaessaan. Tunne oli eheyttävä, pyhä ja voimakkaan kinesteettinen, ikään kuin hän tunsi lämpimän turvallisen toisen ihmisen hengityksen olkapäänsä takana. Emäntä koki konkreettisesti olevansa osa jotain suurempaa ja laajempaa tietoisuutta, samaa ikuista tietoisuutta, jonka osia myös nämä menneet mestarit ovat. Emäntä väittää, että hänen uskoon tulonsa merkitsee juuri tätä, että hän löysi itsensä osana tiedostamattoman valtavaa kudelmaa. Emäntä uskoo Jungin tavoin, että kollektiivisessa tiedostamattomassa sijaitsee koko ihmiskunnan tietoisuuden evoluution kiehtova spektri, joka voi syntyä jokaisessa yksilössä aina uudestaan erilailla täydellistäen itse itseään. Tätä kautta Emäntä on myös ymmärtänyt, kuinka kirjastoja jotkut pitävät enkelten kohtauspaikkana. Näissä laitoksissa on säilöttynä käsittämätön määrä ihmiskunnan historiaa ja sen viisautta.

Mitä sitten Jungin ja Emännän prosesseissa egolle tapahtui? Jung kuvaa, että häneltä katosi samaistuminen sankari-ihanteeseen. Nuorilla ihmisillä on voimakas ”oma tahto”, mutta yksilöityessä tämä heikkenee, ja aito itseys toteutuu johdatuksessa. Jung sekä Emäntä tajusivat, että on olemassa jotakin korkeampaa kuin oman tietoisen minän egon tahto ja tälle laajemmalle eettiselle tahdolle hänen oli antauduttava. Jung muistuttaa meitä siitä, että intialaisen päämääränä ei ole moraalinen täydellisyys vaan nirvanantila: Tila, jossa hän vapautuu mielikuvista. Jung sensijaan halusi aina pitää kiinni elävästä luonnosta ja psyykkisistä kuvistaan. Ne merkitsevät hänelle sanoin kuvaamatonta ihmettä, luontoa itsessään. Luonto, sielu ja elämä ovat Jungille jumaluuden ilmenemismuotoja, ja mitä enemmän hän voisi toivoakaan! Todellinen vapautumien on mahdollista Jungin mukaan vain silloin kun hän on tehnyt täydesti sen, minkä ihminen voi tehdä. Kun ihminen antaa itsensä täydesti ja hän on valmis täydellisesti osallistumaan. Itseyden keskus siirtyy egon ulkopuolelle, ja ihminen siirtyy eettiseksi toimijaksi, jota ohjaa arkkityyppinen rakkauden symboli. Tätä on Emännän mielestä uskoon tulo. Tie ei ole lyhyt ja helppo.  Jungin mukaan ihminen, joka ei ole kulkenut intohimojensa helvetin läpi, ei ole koskaan niitä voittanut.

Siirtolan Emännän sisäinen prosessi näyttäisi vastaavan Jungin kuvausta. Emäntä kertoo, että hän kokee ikään kuin ammentavansa itseensä voimaa vastakohtien välisestä vuorovaikutuksesta. Hän ajattelee, että sielu voi löytää levon sekä tyhjyydestä että dialektiikasta, erilaisten näkökulmien välisestä fantasialeikistä. Emäntään ei ole ikinä kolahtanut tyhjyysmeditaatio, muuta kuin siinä tapauksessa, että niillä tarkoitetaan esimerkiksi puhdasta läsnäoloa luontokokemuksissa. Miljoonat peilit näkökulmineen ovat aktiivista meditaatiota ja Emännän luovuuden lähde. Vapautuminen vastakohdista tapahtuu hetkittäisinä pyhinä hetkinä, kun vastakohdat katalysoivat prosessiin, jossa Emäntä kokee saavuttavansa yhteyden kollektiiviseen tietoisuuteen. Näitä hetkiä tuli dialektisesti kirjoittaen silloin tällöin. Näissä hetkissä Emäntä kokee murtautuvansa persoonallisuutensa rajojen läpi, ja hän tuntee olevansa osa ikuista elämää. Emännän kirjoittamisen prosessin tuotokset eivät siis synny älyllisestä viisastelusta. Ne syntyvät ilmeisesti juuri samaan tapaan kuin Jungilla, vaikka emännän kirjallinen tuotanto on toki ”hieman” vaatimattomampaa kuin Jungilla. Emännän oivallukset syntyvät, kun ihminen tarkotuksellisesti sulkee silmänsä ja kuuroin korvin keskittyyy katselemaan ja kuuntelemaan olemassaolon muotoa ja sen ääntä. Tämä kokemus purkaantuu mielikuvituksen avulla erilaisiksi sanallisiksi muodoiksi.

Emäntä ajattelee omista menneistä vaikeuksistaan siten, että hän ei niitä koskaan onnistunut ratkaisemaan ongelmiaan vaan sisäisen teatterin peilityöskentelyn kautta hän kasvoi niitten ulkopuolelle. Hän kasvoi joko-tai maailmasta sekä-että maailmaan. Maailmaan, jossa vastakohdat eivät tuota enää ahdistusta, vaan ne auttavat ihmistä nousemaan uudelle ymmärryksen tasolle.  Kaikkein keskeisimmät elämmme ongelmat kun ovat ratkaisemattomia. Tämä kasvu irti ongelmista tapahtui nimenomaan sitä kautta, että Emäntä päätti asettua rohkeasti kasvokkain oman sielunsa ja sen vastakohtaisuuksien kanssa. Hän ei yrittänyt paeta sisäistä kaaostaan vaan antoi itsensä sille, mutta säilytti samalla tietoisuuden mekanismien osittaisen ohjauksen.  Prosessi Emäntä huomasi lakanneensa toistamasta hänelle opetettuja irrallisia uskonnollisia tai tieteellisiä totuuksia; ihminen kun löytää vastaukset elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin vain omasta sielustansa. Toki menneitten Raamattua ja viisaitten ajattelijoiden ajatuksia voi käyttää hyväkseen, mutta ne täytyy ensin peilata oman sydämen kautta. Tämä peilausta Emäntä kutsuu hermeneuttiseksi oppimiseksi.  Emäntä siis oikeastaan yhdisti psykoanalyysin ja hermeneuttisen oppimisen toisiinsa.

Emäntä ei siis itse ratkaissut siis ongelmiansa, vaan hän tarjosi sielulleen otolliset olosuhteet eheytymisille ja arkkityyppien aktivoitumiselle. Hänen tietoisuutensa alkoi erilaistua, jolloin hän kykeni paremmin erottamaan sosialisaation kautta omaksumansa automaattiset ajattelumallit omille arvoille rakentuvista aidon henkilökohtaisista ajatuksista.   Tällainen alitajunnasta nouseva prosessi muistuttaa Emännän mielestä paljon enemmän luovaa taidetta kuin tiedettä, mutta taiteesta se eroaa juuri sen eettisen velvoittavuuden kautta. Hyvä nimitys sille on varmasti tämä individuaatio tai yksilöityminen – itseanalyysi on siis osa ihmisen ihmisluonnon toteutumista. Mikäli kulttuuri ajaa ihmisen sisäiseen umpikujaan, joutuu ihminen tilanteeseen, jossa hän hyötyy (itse)analyysistä. Aktiivinen mielikuvituksemme on prosessin tärkeä osa.

Tietoinen mielemme on se joka muokkaa, korjaa ja säätää tiedostamattomasta nousevan materiaalia sellaiseksi, että se tuottaa toimintaa, jossa ihminen voi olla itse ylpeä ja tyytyväinen. Ilman tietoista ohjausta prosessi jää jäsentymättömäksi kaoottiseksi materiaaliksi. Eheytyessään ihmisen eri mielentilat toimivat koherenttina kokonaisuuteena, eikä sen toiminnassa kuulu ikäviä ristiriitaisen sydämen  sivuääniä. Vähitellen prosessissa ihmisestä tulee in-dividual, jakamaton.  Emäntä edelleen leikkii meillä mielenosillaa, tällä hetkellä ensisijaisesti minulla Treenaajalla, sekä Alice Spoofilla. He ovat kuitenkin oikeastaan hänen reflektiivisen oppimisensa välineitä. Tällä hetkellä Emäntä tuntee itsensä melko eheäksi. Hän kuitenkin samalla tietää, ettei ihminen ole koskaan valmis, ja uusi sosiaalinen odottamaton tilanne voi viedä hänen mielensä uudestaan ahdistavan levottomuuden tilaan.

Monilta ihmisiltä nousee luovia mielikuvia tietoisuuteen. Enemmistöllä niiden vastakohtaisuuksien kirjo jää epätäydelliseksi he jättävät niiden tulkinnat kesken, eivätkä he myöskään tee niistä eettisiä johtopäätöksiä, jotka auttaisivat heitä löytämään eheän minuutensa. Tällöin ihminen hylkää omalle kohdalle tulleen tilaisuuden yksilöitymiseen ja hän jatkaa itsestäsä vieraantunutta elämäänsä. Emäntä uskoo, että jotkut ihmiset eheytyvät ikään kuin asteittain ilman sen kummempia analyysejä. He ikään kuin sopeuttavat itsensä vallitseviin ulkoisiin olosuhteisiin. Nykykulttuurin masentuneiden määrä kertonee kuitenenkin kieltänsä siitä, että ihmiset kaipaisivat tukea omassa individuaatioprosesseisaan ja uskallusta irtaantua normiajattelusta.

Emäntä ei koskaan sopeutunut vallitseviin ulkoisiin olosuhteisiin pääkaupunkiseudulla, joten hän lopetti tämän yrittämisen. Sen sijaan Emäntä sopeutti ulkoiset olosuhteet vastaamaan paremmin hänen sisäistä maailmaansa. Ulkoinen muutos merkitsi muuttoa hiljaisuuteen maaseudulle, lisääntynyttä vapaa-aikaa ja luovuutta, vähemmän kliinistä työtä ja enemmän vapaaehtoistyötä. Emäntä eheytyi, kun hän hyppäsi pois normielämästä.

Muistan Jungin useampaan otteeseen maininneen, että olemme kahden maailman kansalaisia. Siirtolan Emännälle tämä merkitsee sitä, että hänellä on ”minä”, joka tomii reaalimaailmassa. Tämä minä kirjoittaa, opettaa, vastaanottaa hypnoterapia-asiakkaita ja hoitaa ihmisten hampaita.  Tämä minä on suht normaalin tuntuinen tavallinen järkevähkö nainen ja hammaslääkäri.  Tämä siis vastaa juuri tätä Jungin 1. persoonaa. Lisäksi hänellä on toinen minuus, joka on teatteriminuus. Sillä on paljon yhtymäkohtia Jungin 2. persoonaan.  Se on mielikuvituksellinen todellisuutta heijastava monien mielentilojen teatteri, jossa emäntä reflektoi tietoa ja leikkii tiedolla, erilaisilla tarinoilla ja filosofialla.  Se on tila, jossa hän voi löytää hengellisiä merkityksiä. Se on tila, jossa luonnontieteelliset kauusaalisuhteet ylitetään.  Se on tila, jossa Emäntä luo, heijastaa ja tekee tutuksi aktiivisesti oman elämänsä myyttiä.  Se on tila, jossa voi joskus vallita kaaos, mutta hämmennyksen jälkeen tästä kaoksesta kristallisoituu uusi kuva.

Äkkipikaa Treenaajasta tuntuu siltä, että Emännän puhdas Itseys on se kollektiivinen ajaton tila, jossa hänen sisäinen teatterinsa tapahtuu. Ehkä se on juuri tämä tila, jota Jung kutsuu omassa prosessissaan ”oman itseytensä luomisen hullujen huoneeksi” (an insane asylum of my own making/Analytical Psychology).  Treenaaja on sitä mieltä, että kun ihmistä hoidetaan kokonaisena ihmisenä, toimii terveydenhuollon ammattilainen sekä 1. että 2. persoonana.  Terveydenhuollon ammattilainen hyödyntää tieteellistä tietoa, mutta samalla myös kohtaavien ihmisten, hoidettavan ja hoitavan, sisäiset todellisuudet löytävät kosketuspintaa toisiinsa. Ehkä juuri tämä on holistisen lääketieteen ytimessä?

Tästä näkökulmasta käsin, Siirtolan Emäntä ymmärtää entistä paremmin miksi häntä on kiinnostanut jo pitkään Dostojevskin kirjoittamat romaanit. Dostjovski kun ei kirjoita yhdestä ainoasta näkökulmasta, vaan hänen kirjalliset hahmonsa ovat ikään kuin sisäisen teatterin erillisiä tiloja, joilla jokaisella on oma tietoisuutensa ja maailmankuvansa.  Todellisuutta katsotaan hänen kirjassaan erilaisista näkökulmista, leikkien eri päähenkilöiden maailmankatsomuksilla. Emännästä näyttää siltä, että Fjodor Dostojevskikään ei suunnitellut etukäteen, kuinka tapahtumat etenevät, vaan hän antoi sisäisten teatterihahmojen spontaanisti tuottaa todellisuutta.  Hän synnytti taiteellisia jalokiviä käyttäen hyväksi samma ajatusta, jota Treenaaja on hyödyntänyt Emännän tietoisuuden laajentamisessa ja hänen itseytensä kirkastamisessa.

Emäntä on oivaltanut Suomen olevan pullollaan erilaisia asiantuntijoita ja terveydenhuollon ammattilaisia. Hän puolestaan tunnustautuu muista hammaslääkäreistä poiketen pesunkestäväksi terveydenhuollon amatööriksi. Emäntä kun on löytänyt takaisin hukkaamansa rakkauden työntekoon.  Amatöörin etymologia juontaa sanaan amatorem eli ”rakastaja”. Ammattilaisuus, professionalismi juontaa puolestaan siihen ajatukseen, että ihminen tekee jotakin puhtaaksi siksi, että hän ansaitsee elantonsa.  Treenaajan mielestä ei ole yhtään hullumpi ajatus, että siirtyisimme tulevaisuudessa asiantuntijakulttuuristamme takaisin amatöörikulttuuriin: Yhä useampi ihminen löytäisi jälleen rakkautensa työhön. Emännälle rakkauden palaamisen edellytys oli hänen potentiaalinsa entistä monipuolisempi toteuttaminen. Hän ei enää pelkästään nyt hoida hampaita, vaan myös kirjoittaa, lukee, opettaa ja tekee vapaaehtoistyötä. Ansiotaso on selvästi hänellä laskenut, mutta elämänilo palannut.  Amatööri käsitteenä ilmaisee Emännän mielestä hienosti myös sen, että elämän ymmärryksemme on aina kovin pientä ja vaillinaista. Amatööri oivaltaa oman käsityskykynsä rajallisuuden.  Miltäköhän näyttäisi  Emännän CV:ssä komea alku: ”Terveydenhuollon amatööri Kati Sarvela”, miettii Treenaaja.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s