Moniminuuteni peilinä Jung nr. 12

Sisäinen muutos sosiaalisen muutoksen lähtökohtana

Jos pidät itseanalyysiä itsekeskeisenä toimintana, niin Jung sekä Treenaaja ovat tästä täysin eri mieltä. Sillä vain yksilöitynyt ihminen kykenee tekemään eettisiä itsenäisiä yhteisöllistä hyvää edistäviä valintoja. Sisäinen maailmamme kun  voi näyttäytyä ulkoisena tunteensiirtojemme sekä samaistumisiemme kautta, ja ulkoinen maailma voi siirtyä introjektioiden kautta osaksi sisäistä maailmaamme (esim. sisäistetty vanhempi). Ulkoinen todellisuus ja sisäinen todellisuutemme ovat erottamatomasti riippuvaisia toisistaan. Tämän kun oivallamme, voi meistä tulla oman elämämme ohjaajia.

“Suuret historian tapahtumat pohjimmiltaan ovat sivuasioita. Viimeisessä analyysissä kaikkein olennaisin asia on yksilön elämä. Yksilö rakentaa historian, käy läpi muodonmuutoksen, määrää tulevaisuutta ja koko ihmiskunnan historiaa. Kaiken muutoksen lähteenä toimii valtava summaatio näistä aineksista, jotka nousevat yksilöitten sisäisten prosessien, piilossa olevista, lähteistä. Yksityinen elämämme henkilökohtainen kokemusmaailmamme saavat aikaan sen, ettemme ole vain passiivisia aikamme todistajia tai kärsijöitä, vaan olemme myös todellisuutemme rakentajia. – The Meaning of Psychology for Modern Man, CW 10”.

Jokainen meistä yksilöityy omalla tavallaan. Voimme kuitenkin oppia omaa yksilöitymistämme sen avulla, kuinka joku toinen on yksilöitynyt. Siksi toisten ihmisten yksilöitymistarinat voivat siirtää meihin uusia assosiaatioyhteyksiä, joiden avulla pystymme edistämään omaa yksilöitymistämme. Henkilökohtaisissa prosesseissa yleistä tärkeämpää on yksilöllinen ja toisten ihmisten tarinat.

Ihminen, joka ei tunne itseään, on indoktrinoitu (kauniimpi sana aivopesulle) puhumaan tietämättään toisen suulla. Tällainen ihminen tekee sublimoituja tiedostamattomia ja joskus valitettavasti oman todellisen tahtonsa vastaisia tekoja. Tällainen yksilöitymätön ihminen voi satuttaa toiminnallaan jatkuvasti itse itseään ja hän voi toimia tiedostamattomien, satunnaisten voimiensa sätkynukkena, vahingoittaen samalla myös toisia ihmisiä. Yksilöitymätön ihminen on altis totalitasoivien järjestelmien voimille. Emäntä ei usko, että puhdas aito itseys on kilpaileva omaa etua tavoitteleva, vaan se on rakkaudellinen. Ihminen kun on ainut itseään tulkitseva eläin. Voimme yksilöitymisessämme tehdä entistä tietoisempia valintoja, jolloin voimme aktiivisesti olla vaikuttamassa siihen, millaisille uskomuksille oman maailmankuvaamme rakennamme.  Yksilöityvä ihminen käy läpi muodonmuutoksen, jossa hänen ohjautuvuutensa siirtyy egosta itseyteen. Jungille kristinuskon Kristus ja budhalaisuuden Buddha ovat tämän itseyden symboleja. Kaikkien uskontojen keskeisin viesti on Rakkaus ja Emäntä uskoo, että se on aidon itseyden ytimessä.

Treenaajan mielestä itseytemme ei käsitä pelkästään tietoista psyykettämme, vaan se käsittää myös piilotajuisen psyykkeen, joka puolestaan on osa kollektiivista yhteistä kulttuurista piilotajuntaamme. Itseys ei ole oikeastaan siis pelkästään minä, vaan se on laajempi persoonallisuus, joka myös ”me” olemme. Treenaaja miettii, että ehkä asia on juuri niin, että kun ihminen tajuaa itsensä osana myyttistä sosiokulttuurista ja luonnon luomaa todellisuutta, voi hän puhua itsestään hyvin ”me” muotoisena, eri mielentilojen yhteisänä joukkona. Hän voi kokea tällöin itsensä osana ikuisuuden tietoisuusvirtaa.  Koskaan ihminen ei voi ammentaa piilotajuntaansa tyhjäksi, vaan aina on myös tiedostamattomia asioita, jotka kuuluvat mukaan itsen kokonaisuuteen. Ihminen voi puhua monien äänillä. Me muotoisena, arkkityyppisten mielentilojen kokonaisuutena, hän voi hyötyä itseytensä kirkastamisessa ja kollektiivisen piilotajunnan myyttisestä aarreaitasta.

Yksilöityminen ei ole mikään pelkkä tapahtuma sisäisessä teatterissa, koska se heijastaa koko ajan ulkoista todellisuutta. Individuaatio tapahtuu siis sosiaalisen ja sisäisen maailman rajapinnassa, mikä on loistava oivallus Jungilta. Tämän päivän maailmassa ulkonainen, globaali talous, massamediat ja länsimaiset arvot dominoivat. Sen tuottama informaatiohäly estää meitä kasvamasta yksilöityneiksi miehiksi ja naisiksi. Häly peittää meiltä ne sisäiset äänet, jotka huutavat meitä yksilöitymään. Jungin mukaan moni haluaa hukuttaa itsensä hälyyn, koska sisäisten äänet tuottavat meissä pelkoa. Ehkä siksi monet ihmiset pelkäävät hiljaisuutta. Emme uskalla kohdata itseämme, koska samalla joudumme kohtaamaan kaiken hyvän lisäksi myös pahuutemme. Hiljentyminen ja pysähtyminen ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä asioita, jotta pystymme kohtaamaan itsemme.

Teknologia ja ”sosiaalinen hyvinvointi” ei tarjoa meille mitään apua, jotta voisimme selvitä hengellisestä tukkeutumisestamme. Eivätkä ne myöskään tuo meille vastauksia hengelliseen tyytymättömyyteemme tai levottomuutemme, jotka ulkopuolelta ja sisäpuolelta tulevin ärsykkein aktivoituvat ja törmäämme niihin jatkuvasti. Emme ole vielä ymmärtäneet, että oman tiedostamattoman kohtaaminen merkitsee valtavaa hengellistä tehtävää, joka meidän on käytävä pelastaaksemme sivilisaatiomme. – Jung – Letters, Volume 1

Emäntä kävi läpi sisäisessä maailmassaan muutoksen, jonka jälkeen hän näkee myös yhteiskunnalliset asiat täysin uudesta perspektiivistä. Prosessinsa jälkeen hän on alkanut ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, koska niistä on tullut hänelle omantunnon kysymyksiä. Sisäinen ”arkkityyppinen vallankumous” vaikuttaa siis myös ihmisen konkreettiseen käytännön elämän toimintaan. Emäntä ryhtyi toimimaan vapaaehtoisjärjestöissä ja hän alkoi  piilotajuntansa kohtaamisen jälkeen tuomaan julki entistä selvemmin omia mielipiteitään. Tämä kantaaottavuus on ollut osa hänen tervehtymistään. Henkilökohtainen on aina myös poliittista. Emäntä ei enää pelkää häväistystä, esimerkiksi tieteellisten auktoriteettien mitätöintiä, koska hänellä on riittävän vahvoja sisäisiä aikuisia. Emäntä kun on oivaltanut, että suurin yhteiskunnallinen voima, joka yllä pitää sairaita yhteiskunnallisia rakenteita, on se, että yksilö vaikenee omista mielipiteistään.

Myös Jung otti voimakkaasti yhteiskunnallisesti kantaa. Hän kritisoi voimakkaasti länsimaisen ihmisen barbaarista elämäntapaa. Länsimaisen kulttuurimme materialismi on/on ollut sopusointuista elämäntapaa rikkova, ja sen arvot ovat olleet (ihmis)luonnon kannalta tuhoisat. Emäntä painottaa nimenomaan sitä, että ovat olleet. Hän uskoo, että myönteinen antimaterialistinen muutos on meneillään.

Moraali rakentuu yksilöitymisen läpi käyneiden ihmisten omalletunnolle. Emäntä ei usko, että tällaisen yksilöitymisen läpi käyneen ihmisen etiikka rakentuu pelkästään rationaaliselle oman hyödyn ja aineellisen edun tavoittelulle, koska kokonaisvaltainen hyvinvointimme on riippuvainen myös marginaalissa olevien ihmisten ja ympäröivän luontomme hyvinvoinnista. Ihmiset tuhlaavat omaisuuksia kauneusleikkauksiin ja materialistisiin vauraussymboleihin, jotka eivät onnellisuustutkimusten mukaan tuo muuta kuin hetkeksi onnea. Sen sijaan mitä tasaisemmin vauraus on yhteiskunnassa jakaantunut, sitä onnellisempia ovat ihmiset. Toiselle antaminen tuottaa enemmän onnea kuin ottaminen. Terve hengellisyys tuo myös onnellisuustutkimusten mukaan  ihmiselle lisää onnellisuutta.  (Sonja Lybomirsky)

Emäntä väittää, että keskeinen viimevuosisatoja länsimaita ohjannut myytti on ollut juuri tämä statusstressin ytimessä oleva virheellinen uskomus,  että  kun jotkut rikastuvat, niin köyhätkin siinä sivussa rikastuvat. Tätä materialistisia ulkoisille menestyksen symboleille rakentuvaa myyttiä meille myydään erilaisin houkuttelevin tv-ohjelmin, kilpailuin ja naisten lehtien artikkelein jne. Nykyjärjestelmämme tukee siis ihmisten ekologisesti kestämättömiä ponnisteluja, jotta heistä tulisi mahdollisimman vauraita, tehokkaita ja keskenään kilpailevia, mutta vieläkään kouluissa eikä työpaikoilla meitä tueta riittävästi yksilöitymispyrkimyksisämme, joihin kuuluu myös tunteittemme terve itseilmaisu.

Jungilaisesti ajatellen elämme kypsymätöntä, nuorta kulttuuria. Samalla me kaikki olemme mukana ylläpitämässä järjestelmää, jossa hyvin monet ihmiset ovat syrjääntyneitä, masentuneita ja vieraantuneita itsestään. Liian monen ihmisen toimintaa ohjaa oman aidon tahdon sijaan valtaapitävien aktiivisesti ruokkima ahne ego.

Kaiken peruskoulutuksen ensisijainen päämäärä Treenaajankin mielestä tulisi olla jokaisen ihmisen tunneilmaisun ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen sekä  yksilöitymisprosessin tukeminen. On selvää, että normatiivinen talouskasvuideologia irrallinen faktatieto ei tue ihmisten yksilöitymisponnisteluja, koska sen tuloksena ei kasvaa arvotietoisia ihmisiä, jotka suhtautuvat kriittisesti tähän kaiken välineellistävään valtakulttuurin. On mielenkiintoinen ilmiö, kun me näemme rikan (esim. ulkomaalaisten syrjintä) toisen silmässä, mutta emme malkaa omassamme. Ehkä Emäntä ja Jung ovat oikeassa: Ihminen tarvitsee myös hengellisyyttä. Jospa kulttuurimme pelastuu monikulttuurisesti suvaitsevaisen hengellisyyden kautta. Emäntä painottaa, ettemme tarvitse kivettyneitä autoritaarisia uskontoja, vaan tarvitsemme uskoa harjoittavia luovia ihmisiä, joilla on uusia humaaneja ”näkyjä”, visioita,  paremmasta, monikulttuurisesta ja -uskonnollisesta tulevaisuudesta.  Uskomme ei tarvitse siis rajoittua Pietarin ja Paavalin näkyihin, vaan kristinuskon on mahdollista elää ajassa. Kristinuskossa on olemassa tilaus uusille näkijöille ja rakkauden profeetoille väittää Emäntä.

Tämän päivän normatiivinen kulttuuri näyttäisi perustuvan näennäiselle rajoittuneelle hyvästä. Ihmisiä velvoitetaan uhraamaan omat arvonsa ja yksilölliset edut yhteisölliselle materialistiselle hyvälle, työnteolle ja kasvun ideologialle. Kuitenkin vauraus tuo tutkimusten mukaan selkeästi onnea vain tiettyyn perustoimeentuloon saakka. Tällainen järjestelmä perustuu harhaiselle käsitykselle onnellisuudesta,  eikä ole oivallettu,  että ainoastaan ihminen, joka on yksilöinyt ja sinut itsensä kanssa, kykenee tekemään eettisesti kypsiä valintoja. Tällaisen ihmisen teot automaattisesti edistävät harmonista ja ekologisista yhteisöllistä hyvää. Tämän, näennäiselle materialistiselle hyvälle rakentuvan normatiivisen kuttuurin hintana on ihmisten yksilöitymättömyys, ihmisluonnon pirstoutuminen, erilaiset ahdistukset, psykosomaattinen oireilu ja ekologinen tuho. Mikä pahinta, yksilöitymättömien ihmisten joukko on altis totalitaarisille johtajille.

Emäntä on näkevinään kulttuurissamme huolestuttavia vierautta pelkääviä, ja tunteita ulkomaalaisiin ja erilaisiin muihiin ryhmiin projisoivia alakulttuureita. Mikäli emme ihmisinä eheydy, olemme alttiina tällaisille tunteensiirroille.

Treenaaja väittää, että yksilöitymisprosessiaan läpivievä ihminen janoaa oman sielunsa itseilmaisua jollain tavoin, tapahtuu se sitten kauniiden halkopinojen, puutöiden, käsitöiden, taideteosten, kirjoittamisen, mielekkään työn tai tieteellisten innovaatioiden kautta. Voimme antaa muotoja tunnoillemme sanoin, liikkein, muusiikin ja kädentyön avulla. Ihminen janoaa lisäksi aitoa toisen ihmisen konkreettista kosketusta. Treenaaja väittää, että toista ihmistä voi myös koskettaa tarinoitten avulla.

Emäntä pohtii, että ehkä tämän päivän massaihmisen ongelma on, että hän tekee huorin – siis siinä mielessä, että hän tekee työtä ensisijaisesti rahasta. Elämän tulisi tarjota ihmiselle aina mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, ja harvalle elämä tarjoaa mahdollisuutta tällaiseen. Ja jos työ tuottaakin iloa, rikotaan sen tekemisessä usein ihmisen luontaista lepo- aktiviteettirytmiä (ultraradiaanirytmi), jolloin ihminen palaa loppuun. Mikäli työ ei tarjoa tilaisuutta itseilmaisuun, pitäisi sen olla mahdollista vapaa-aikana. Treenaaja epäilee, että harva ihminen jaksaa tämän tehokkuusjyrän alla enää käyttää vapaa-aikaansa luovaan toimintaan. Sen sijaan moni hukuttaa itsensä erilaisiin passiivisiin tv-kilpailuiden ja saippuaopperoiden katseluun, jotka indoktrioivat ihmistä entistä tiukemmin valtaa pitävään normatiiviseen materialistiseen kulttuurin. Oman elämän tarinat rakennetaan liian usein yhteisöllisille addiktiokokemuksille (biletys, huumeet ja alkoholi) ja vaikkapa ekologisesti tuhoisille ulkomaanmatkoille. Harva on huomannut, että huomattavasti halvempi tapa rakentaa tarinoita ja hakea tietoisuuden laajenemiskokemuksia, on käydä kirjastoissa, ”enkelten kohtauspaikassa”. Jospa asia on niin, että kun  tarinaperinnettä ei kyetä ammentamaan yhteisestä viisausperinteestä, täytyy sitä yrittää väkisin rakentaa ekologisesti tuhoisilla ulkomaan matkojen avulla. Jungilainen psykoterapeutti Ernest Lawrence Rossi korostaa, että raskas ihmisen luontaisia rytmejä rikkova elämäntapa vaatii raskaat addiktiiviset huvit, jonka seurauksena ihminen palaa loppuun.

Treenaajalla mielestä jokaisen ihmisen sisällä on tiedostamattomassaan aarreaiitta, josta ihminen voi loppumattomasti ammentaa itselleen ainesta omalle itseilmaisulle ja tarinoille. Nämä matkat omaan sisäavaruuteen ovat halpoja, kehittäviä ja ekologisia.

Treenaaja  haistaa myönteisen muutoksen jo alkaneen tässä asiassa. Emännän tuttavapiirissä yhä useampi ihminen miettii eettisiä ja ekologisia kulutusvalintojaan. Moni heistä on vähentänyt lentomatkailuaan. Yhä useampi ihminen on tajunnut, että aineellinen ylimäärä ei tuo ihmiselle enää sitä hyvää, mitä varten ŕaha alunperin luotiin. Hän on huomannut, että kun tinkii kuluttamisesta, saa itselleen enemmän vapaa-aikaa ja aikaa toteuttaa itseään. Rahan mahdollistama vapaus, kun on statusstressin kautta muuttunut, ahdistusta ja masennusta ihmisessä synnyttäväksi yhteiskunnalliseksi sairaudeksi. Treenaaja on nimennyt tämän sairauden ”materialistiseksi luonnehäiriöksi”. Rahan ennen tuoma vapaus on vaihtunut rahan tekemisen vankilaksi. Ilmassa orastaa kuitenkin muutos, jossa ihmiset haluavat rahan tilalle enemmän vapaa-aikaa, aikaa itsensä toteuttamiselle.

Suomessa on yksinhuoltajia ja köyhiä, jotka elävät taloudellisesti hyvin vaikeissa oloissa. Meillä on myös 60000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Suomessa on kuitenkin myös runsas määrä ihmisiä, joilla on omaisuutta moninkertaisesti enemmän kuin ihmisen onnellisuuteen tarvitaan.  Tämä on kummallinen maailma. Individualistinen ahneus ja onnen projisointi materiaan on ekologisesti tuhoisan elämäntavan ytimessä. Mutta onko demokratiaan ja kapitalismiin sisäänrakennettuna itsessään myönteisen muutoksen mahdollisuus?

Kun ihmiset muuttavat kuluttamiskäyttäytymistään ja lakkaavat projisoimasta tarpeitaan materiaan, muuttuu kapitalismikin kai automaattisesti? Ehkä yhä useampi vauras tulevaisuudessa oivaltaa, että omaisuuden jakaminen tuottaa enemmän onnea kuin sen kasaaminen itselle. Valtiojohtoinen sosialismi näyttäisi vanhanmuotoisena olevan tiensä päässä. Ehkä se kykenee uudistumiseen? Sen kielipeli kun on kadottanut kosketuksensa nykyihmiseen. Vai löytyykö länsimaisesta markkinataloudesta sittenkin ratkaisut, koska joutuuhan sekin muuttumaan, kun ihmisten arvot ja kulutustottumukset muuttuvat?

Toisaalta sen nuoruutta ihanoivan perusparadigman on muututtava. Eihän se enää toimi,  kun ymmärretään ihmisen olevan muutakin kuin vain itseään ajatteleva toisen kanssa vaistonvaraisesti kilpaileva ihminen. Kypsässä kulttuurissa elämän arvo ei määräydy ulkokohtaisten muotojen ja statussymbolien kautta. Ehkä tulevaisuudessa vanhuus nousee uuteen arvoonsa. Ihmiset lakkaavat tavoittelemasta  ikuista nuoruutta, ja ikääntyneiden kokonaisvaltainen kokemus, rypistyneiden kasvojen kauneus  ja viisaus nousevat jälleen arvoonsa.

Kun antimaterialismi valtaa tilaa, on selvä, että muutos tuo mukanaan kaaoksen, mutta ehkä sen keskeltä nousee uusi kypsempi vähemmän ahne kollektiivinen ekologinen tietoisuus. Epäilemättä tämä siirtymävaihe tulee olemaan tuskainen ja ehkä myös väkivaltainen. Emäntä on ollut havaitsevinaan, että yhä useampi on ymmärtänyt kulttuurisen kaaoksen olevan tuhovoimaltaan vielä moninkertainen, mikäli ihmiskunta jatkaa länsimaisia kulutustottumuksiaan. Ehkä taloustieteilijöiden olisi nyt viimeistään pistettävä viisaat päät yhteen, ja mietittävä, kuinka pudotuksestamme tehtäisiin mahdollisimman pehmeä? Taitavat he tätä jo tehdäkin.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s