Moniminuuteni peilinä Carl Jung, nr. 14

Itämainen meditaatio ja länsimainen meditaatio

”Kaikkein kaunein kokemus, joka voimme saavuttaa on mysteerinen. Se on perustavaalaatua oleva emootio, kaiken todellisen tieteen ja taiteen alkukehto. Joka ei sitä tunne, ei kykene ihmettelyyn, ei hämmästelyyn, yhtä hyvin hän voisi olla elävänä kuollut, koska hänen silmänsä ovat himmennetyt.” Albert Einstein

Treenaaja suosittelee, että maistellaan hieman sanaa meditaatio. Sillä on Raamatussa monta merkitystä. Latinankielinen sana meditatum, joka esiintyy jo vanhassa testamentissa hebreankielisenä, tarkoitta miettimistä, pohtimista sekä myös huokaisua ja mutinaa. Myöhemmin sana meditoida liitettiin länsimaisten ihmisten kautta myös buddhalaiseen, taolaiseen ja hindulaiseen perinteeseen, viittaamaan heidän sen vastaavaan käsitteeseen ”miettiä, mietiskellä”. Treenaajasta  maistuu myös kultaiselta keskitieltä, sisäiseltä dialektiikalta ja sen kautta tapahtuvalta vastakohtakohtaisuuksien sulamiselta; conjuctio oppositorium.

Monet filosofit ovat tuottaneet itselle ja samalla muille ihmisille uutta oivallusta sisäisen dialektisen tietoisuuden laajentamisen avulla. Platonin dialogit muistanee valtaosa ihmisistä.  Platon toi meille esille, että kaikki oleminen on ikuisessa virtauksen tilassa, eikä meillä ole yhtäkään metafyysistä varmaa aina pätevää totuutta. Erilaiset filosofiset metafyysiset rakennelmat ovat vain astinkiviä, joiden kautta voimme nousta suurempaan ymmärrykseen. Myös me ihmiset, ja meidän tietoisuutemme tuhansine mielleyhtymineen olemme ikuisessa muutoksen tilassa.

Myös kristillisessä traditiossa sen varhaisina vuosisatoina on harjoitettu mietiskelyä, jota on kutsuttu ”lectio divinaksi”. Prosessi lähtee liikkeelle ”pyhien tekstien” omaan henkilökohtaiseen todellisuuteen heijastavasta mietiskelystä. Ruokittuaan mieltänsä ”pyhillä teksteillä” mietiskelijä antaa oman spontaanin tahtonsa ohjata prosessia haluamaansa suuntaan. Vähitellen prosessi pelkistyy ja mietiskelijä vapautuu tunteeseen, jossa hän voi vain nauttia ihan puhtaasta Pyhän läsnäolosta. Kun Treenaaja analysoi Emännän tietoisuuden laajentamisponnisteluja, muistuttavat ne hänen mielestään yllättävän paljon tätä ”lectio divinaa”. Emäntä on muuten monet kerrat sanonut, että hän ainakin kaipaisi luterilaiseen kirkkoon sen historian aikan kadottamia meditatiivisia ja mystisiä käytäntöjä.

Treenaaja on seurannut sivusta, kuinka Siirtolan Emäntä on monet kerrat yrittänyt meditoida, siten kuin ”itämaisissa traditioissa” opetetaan, tyhentämällä mielensä, mutta on ollut aina hänelle vaikeaa. Joogan ym. länsimaissa popularisoituneitten itämaisten ”New-age” suuntausten mukana itämainen meditaatio on vallannut tilaa länsimaissa. Treenaaja onkin seurannut huvittuneena, kuinka Siirtolan Emäntä on kokeillut rentoutua milloin keskittymällä hengitykseen, milloin mantraan, mutta harvoin hän on onnistunut pitkään pitämään ajatuksiaan kurissa. Treenaaja on muuten huomannut, että itämaiseen meditaatiotapaan on nykyään koeluontoisesti yhdistetty länsimaissa myös kognitiivista terapiaa ja tietoisuustaitoja. Tietoisuustaidoilla tarkoitetaan sitä, että kun hiljentyessä mieleen tulee jokin ajatus, sitä ei arvoteteta mitenkään, vaan sen annetaan tulla ja mennä kuin taivaan pilven. Ihminen harjoittelee olemaan arvottamatta ajatuksiaan.

Emäntä tajuaa nykyään omassa mielentreenissään meditoineensa, mietiskelleensä. Hänen meditaationsa ei ole ollut tätä hengitykseen tai mantraan keskittyvää ”itämaista meditaatiota”, vaan se on ollut ”dialektista meditaatiota” eli tietoisuuden laajentamista ”lectio divinaa” muistuttavassa prosessissa. ”Lectio divinasta” sen erottaa siinä, ettei hän ottanut pelkästään ”pyhiä tekstejä” mietiskelynsä kohteeksi, vaan myös kirjallisuutta, tarinoita ja filosofiaa. Dialektisella meditaatiolla on länsimaissa pitkät perinteet. Emännän prosessin tavoite oli ensinnäkin oppia tuntemaan itsensä paremmin heijastamalla tietoa omaan tunne- ja kokemusmaailmaan. Jälkeenpäin Emäntä kokee, että lisäksi hän prosessissaan mielikuvituksen avulla liitti itseensä irrallista tietoa kokemukselliseksi viisaudeksi. Prosessissa Emäntä koki mystisinä hetkinä tavoittavansa suuremman yhteyden (ihmis)luontoon, jota hän kutssu Rakkaudeksi.

Treenaaja kuvaa dialektista prosessia seuraavasti: Dialektisessa meditaatiossa ihminen ottaa  jonkun ajatuksen tietoisuutensa kohteeksi, ja tämän jälkeen ihminen maistelee sitä suhteessa omiin tunteisiinsa. Kun tämä tunne on tunnistettu ja spontaanisti käsitteellistetty uuteen visuaaliseen tai verbaaliseen muotoon, jatkuu meditaatio käsittellistämällä tämä uusi ajatusrypäs, peilaamalla se uudeksi mielikuvaksi tai verbaaliseksi kuvaksi syntyneiden uusien mielleyhtymien ja tunteiden kautta. Sen jälkeen jälleen maistellaan uutta ajatustarypästä, ja testaan minkälaisia sisäisiä tunteita ja mielleyhtymiä se puolestaan herättää. Tässä meditaatiotavassa ihminen tekee tutuksi oman sisäisen tunne-ja mielleyhtymämaailmansa.  Emännän sisäinen lapsi, Tyttönen, kuvaa tätä prosessia siten, että hän väittää ihmisestä tulevan prosessissa oman sisäavaruutensa astronautti. Hän siis dialektisen meditaation kautta voi tunnistaa oman suhteensa Pyhään sekä hän tunnistaa aidot tunteensa, todelliset tarpeensa, halunsa ja aidon tahtonsa. Ihminen tekee itselleen tuntemattoman sisäisen maailman tutuksi. Treenaajan mielestä tämän päivän maailma on kummallinen. Ihminen saattaa tietää käsittämättömän määrän faktoja, mutta tästä huolimatta hän saattaa jäädä itselleen vieraaksi koko elämän ajaksi.

Treenaajasta näyttää siltä, että Emännän sisäinen teatteri edustaa juuri tätä jälkimmäistä dialektista meditaatiota, jolla on juuri myös kristilliseen perinteeseen. Selvät yhtymäkohdat sillä on myös Jungin aktiiviseen mielikuvitukseen. Tässä dialektisessa prosessissa ihminen oivaltaa, että kun hänen mieleensä syntyy jokin ajatus, se on vain ajatus, jolle voidaan antaa ja avata uusi merkitys. Tunnelataukset puretaan.Vastakohtien voimalla ymmärrykseen, niin kuin Jung asian ilmaisi:  Conjuctio oppositorum. Treenaajan mielestä Jung jatkaa oikeastaan aktiivisessa mielikuvituksessaan länsimaista meditaatioperinnettä.  Siinä syntyy jatkuvasti avautuvien uusien mielleyhtymien ja -kuvien verkko, jonka kautta ihminen pystyy tutustumaan omaan sisäiseen maailmaansa. Kun aktiivista mielikuvitusta harrastava ihminen ruokkii tietoisuuttaan kirjallisuudella ja kokemuksilla, laajentaa ihminen samalla mielleyhtymäverkostoaan.

Vaikka Emäntä mielentilaprosessissaan käytti ensisijaisesti filosofisia ja kristillisiä merkityksiä oman oivalluksensa lisäämiseen, Treenaaja huomaa sen muistuttavan esimerkiksi Mahayana buddhalaisuudessa käytettyä Madyamaka perinettä. Siinä etsitään Tyhjyys tai Keskitie sitä kautta, että ihminen systemaattisesti ehdollistaa itsensä pois aikaisemmista uskomuksista ja todellisuuskäsityksistä.

Meditaatiota voikin Treenaajan mielestä tehdä ikään kuin kahta kautta. Ihminen voi meditoida tyhjentäen mielensä. Meditaatiota voi tehdä myös täyttämällä mieli erilaisillla ristiriitaisilla uskomuksilla, jotka ikään kuin liuottavat kaiken pois mielestä, jolloin saavutetaan puhdas tyhjyyden tila, puhdas oleminen. Näinä mielen täyttämisen kautta saavutettuina tyhjyyden hetkinä Emäntä koki olevansa kaikkein lähimpänä puhdasta olemista ja Rakkauden tilaa; kasvotusten Jumalansa kanssa. Emäntä irroitti dialektisen leikin kautta itsensä egojensa erilaisista uskomuksista. Samalla hän liuotti pluralistisen, moninäkökulmaisen ristiriitaisen maailmankuvansa, ja nosti itsensä uudelle ymmärryksen tasolla, jossa ei yhtäkkiä ollut enää ollut mitään metafysiikkaa, vaan pelkkä puhdas hetkittäinen ykseyden tila, Rakkaus.

Sinänsä mielenkiintoista, että depressiolle on tyypillistä juuri jäykät kognitiiviset rakenteet; tiukat uskomukset. Voisi siis ajatella, että valtakulttuurimme on tänä päivänä depressiivistä. Kulttuuriamme, myös monia uskontoja että tiedettä, kun vaivavat jäykät kognitiiviset rakenteet, dogmat ja tiukat ulkoiset rituaalit. Meidän nykyään tulee olla aina niin tieteellisiä ja älyllisiä. Uskokin on muuttunut tieteeksi. Siirtolan Emäntä väittää, että  sisäisessä valtakunnassamme eivät kuitenkaan päde luonnontieteen lait, vaan siellä toimii paremminkin mielikuvituksen, erilaisten myyttien, uskontojen ja tarinoitten lait. Emäntä väittää edelleen, että valtavirta kristinuskosta on kuollut mystiikan kunnioitus. Joitakin myönteisiä muutoksia tässäkin asiassa on kuitenkin ollut liikkeellä. Hänen mieleensä tulee ensimmäiseksi Taize. Emännälle uskonnollisuus, dogmeissa riippuminen, hengellisyys

Toki tieteeseen nojaavalla kognitiivisella ajattelulla on paikkansa, mutta Treenaajan mielestä se ei saavuta ihmisen syväpsykologisia ulottuvuuksia. Usko ja elämän syvimmät merkitykset näittäisivät ainakin Emännälle olevan  intohimoista subjektiivisuutta. Metaforisten ja reaalisten merkitysten leikin avulla pyritään nimittäin saavuttamaan puhdas eettisyys, joka on rakkaus. Treenaaja miettii, että jospa kulttuurimme vapautumista kollektiivisesta depressiosta edesauttaisi se, että ihmiset uskaltaisivat hypätä hetkiksi myös tähän toiseen luovuuden maailmaan, josta he voivat löytää oman suhteensa Jumalaan. Yhä useampi uskaltaisi olla kahden maailman kansalainen. Tässä sisäisessä uskon maailmassa ihminen itse on oma asiantuntijansa, ja siellä hän pystyy käyttämään sisäisiä peilejään meditatiiviseen tietoisuutensa laajentamiseen. Treenaaja suosittelee, että ei olisi hullumpi ajatus, että yhä useampi ihminen kokeilisi meditaatiota, ja eikä pelkästään itämaista meditaatiota, koska meillä on myös oma perinteemme, dialektinen tietoisuuden laajentaminen. Miksemme hakisi ymmärrystä omasta kulttuuristamme ja sen juurilta.

Tätä meditaatiota ihminen voi harjoittaa Treenaajan mielestä myös kirjoittaen. Hän uskoo, tämän edellyttävän, että ihminen kykenee saavuttamaan automaattisen kirjoittamisen luovan tilan, joka on muuntunut tietoisuuden tila siinä missä meditaatio ja itsehypnoosikin ovat. Kun ihminen saavutta riittävän syvän meditaatiotilan,  hän ei enää tiedosta, mitä kädet tekevät. Mietiskelyn muodot tulevat näkyviin tekstinä, joita ihminen voi jälkeenpäin sitten muokata. Tällä automaattisella kirjoittamisella on pitkät traditiot.

Jos haluat kokeilla dialektista kirjoittamista, Treenaaja ehdottaa, että teet seuraavasti. Kirjoita ylös joku väite, jonka herättämiä tunteita alat sitten itsessäsi analysoimaan. Se voi olla vaikkapa joku tapahtuma/väite lukemasta kirjastasi.  Kirjoita vapaata ajatuksen virtaa tuntemuksista, joita väite sisälläsi herättää. Jäsennä ajatuksenvirta-materiaali tietoisesti, ja lähde uudestaan peilamaan syntyneessä ajatusvirtaprosessissa tuotettuja uusia ajatuksia. Analyysistä syntynyt uusi mielleyhtymärypäs, heijastetaan kerta toisensa jälkeen ihmisen sisäiseen moninäkökulmaiseen ristiriitaiseen sisäiseen maailmaan. Muista, tässä maailmassa ei toimi pelkästään äly, vaan dialektisessa maailmassa voit leikkiä myös ”älyvapailla” ajatuksilla. Peilityöskentelyn, reflektion kautta, entinen ja pelottava sisäinen tuntematon maailma muuttuu vähitellen tutummaksi, ja samalla synnytät itsellesi uusia entistä monipuolisempia ja toimivampia mielleyhtymiä, uskomuksia todellisuudesta.

Kun ihminen rakentaa itselleen jungilaisittain kompleksesitaan ja mahdollisista arkkityyppisistä minuuksistaan eri näkökulmia edustavia dialektisia altertiloja, kuljettaa tämä ainakin Emännän hetkiksi mystisiin Pyhyys- kokemuksiin.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s