Moniminuuteni peilinä Carl Jung nr. 16

Treenaajan mietteitä kuusta, auringoista ja muutamasta muustakin myytistä

”Jos joku haluaa tutustua ihmispsyykeeseen, on turha luulla, että kokeellisesta psykologiasta löytyisi juuri mitään opittavaa. Häntä kannatta neuvoa irtaantumaan eksaktista tieteestä, riisumaan ammatillinen kaapunsa, sanomaan hyvästit opinnoilleen ja sen jälkeen ohjata etsijä matkamaan avoimin sydämin ympäri maailmaan.” Carl Jung – New Pahts in Psychology

Seuraavassa pohdiskelussa olen lainannut ajatuksia enimmäkseen Olavi Moilaselta ja jungilaiselta Jean Shindoa Bolenilta. Olavi Moilasen ”Totuus on unissa saduissa ja tarinoissa” on suomenkielinen helmi niille, joita kiinnostaa arkkityypit, myytit ja ylipäätään elämän tarinallisuus. Treenaaja suoraan sanoen yllättyi, että meillä on olemassa Suomessa tällainen huippuatietäjä kuin Olavi Moilanen.

Myyttinen maailmankuva on Moilasen mukaan kulttuurimme piilotajunnan ”kartta”. Erilaisissa saduissa ja tarinoissa käsitellään ihmisen piilotajuntaisia ongelmia ja esitetään niille erilaisia ratkaisumalleja. Siksi ne voivat olla yksilötasolla suuria oivallusten tuottajia. Myytit, tarinat ja sadut kuljettavat siis mukanaan suuren määrän hiljaista tietoa. Treenaaja on huomannut, että hyvä tarina saattaa ikään kuin loksauttaa jonkin asian kohdalleen ihmisen tietoisuudessa. Moilasen sanoin: Tarina on hapuilua kohti selkeämpiä merkityksiä. Kun ihminen alkaa tiedostaa minkälaista myyttistä tarinaa/tarinoita hän elää, voi hän samalla alkaa säätelemään omia arkkityyppisiä vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Hänen sisäisen maailman symbolisaatiotaitonsa kehittyvät.

Mitä tarkoittaa myytti? Treenaajan mielestä sen merkitys on lähellä tarinaa. Siirtolan Emäntä rakensi omassa Mielentilojen treenissään oman elämänsä myyttiä. Myytti voi olla tosi tai epätosi, mutta ihminen itse uskoo siihen.  Toisaalta, kun henkilö puhuu kristillisestä myytistä, emme voi sen perusteella tietää, uskooko hän tarinaan vai ei.  Kun mietimme, minkälaisen eheyttävän myytin ihminen itselleen rakentaa, ei ole olennaista, että tarina on ”tosi” samalla lailla kuin tieteellinen historiantutkimus on tosi. Tärkeämpää on, että ihminen on vilpitön ja rehellinen itselleen. Hän yrittää rakentaa omasta elämästään rehellisen tarinan, jonka kanssa hän voi elää täysipainoista elämää. Jokaisen tarina sisältää epäonnistumisia ja mokia, mutta ihminen on löytänyt niillekin eheyttävän merkityksen. Oman elämän myytti ei perustu valheille, vaan luovalle, mutta samalla rehelliselle merkityksenannolle.

Vielä vuonna 1912 (Transformation and Symbols of Libido) Jung ajatteli mytologisen mielikuvituksen olevan merkki skitsofreniasta: tiedostamattoman mielen fylogenneettisten kerrosten fantasiatuotteita vapautuu tietoisuuteen. Sittemmin hän muutti kantansa. Carl Jung katsoi, ettei myyttiset mielikuvat ole aina suinkaan osoituksia sairalloisen mielen toiminnasta, vaan terveyden mitta on se, kuinka ihminen kykenee sopeuttamaan tämän tiedostamattoman tuottaman materiaalin tietoiseen materiaaliin. Liber Secundunduksessa hän kritisoi sen aikaista psykiatriaa kyvyttömyydestä erottaa hengellistä kokemusta tai ”pyhää hulluutta” psykopatologiasta. Itseasiassa tämä käsitys onkin aivan viime aikoina ollut esillä. Monet nk. ”normaalit” ihmiset voivat kokea näkyjä, ilman, että he olisivat psyykkisesti sairaita. Treenaaja yhtyy Jungin käsitykseen: Ihminen voi antaa patologisen merkityksen näille ”valveunilleen” tai ”näyilleen”.

Kun kerromme omaa tarinaamme tai myyttiämme elämästä, se ei yleensä ole siis mikään historiallinen faktakertomus, vaan siinä on mukana salailua, liiottelua ja kaunistelua. Meillä on kummallinen tarve selitellä asioita. Haluamme antaa tarinamme lukijalle mahdollisimman kauniin kuvan itsestämme. Toisaalta, kun itseytemme kypsyy, pystymme kirjoittamaan rehellisemmän tarinan, jossa hyväksymme myös oman pimeän puolemme ja epätäydellisyytemme. Tarina on myytti silloin, kun itse uskomme vilpittömästi sen todeksi.  On mielenkiintoista huomata, kuinka tarinamme jäsentyy usein tiettyjen arkkityyppisten hahmojen ja heidän motivaatiorakenteittensa ympärille.

Emännälle siirtyminen ”faktojen maailmasta” ”myyttiseen maailmaan” oli vapauttava. Kuten Emäntä on usein korostanut, hän on nykyään näiden kahden maailman kansalainen. Tässä toisessa myyttisessä fantasiamaailmassa kun hän kokee olevansa aidommin ja rehellisemmin tekemisessä oman syvemmän itseytensä kanssa.

”Oikeastaan ei ole isoa eroa valveunien ja unien välillä” Carl Jung – Psychology of Unconciouss

Ei ole sairaloisuuden merkki, että ihminen elää hetkittäin fantasiamaailmoissa. Olennaista ihmisen psyykkisen eheyden kannalta on sensijaan, minkälaisen merkityksen ihminen antaa mielikuvituksen tuotteille suhteessa omaan maailmankuvaan (Punainen kirja/Suni Shamdasani). Tiedemaailmahan on mitätöinyt tätä myyttistä maailmaa, ”mutu” maailmaa, vaikka juuri tämän tarinallisen maailman kautta ihminen, myös terveydenhoidon ammattilainen, voi saavuttaa rehellisen aidon yhteyden itseensä ja toiseen ihmiseen. Emännän mielentilojen treeni oli oikeastaan hänen sisäistä mytopoeettista, uutta, entistä tiedostavampaa, sisäistä myyttistä todellisuutta luovaa toimintaa. Kun tämä sisäinen myyttinen todellisuuskuva muuttuu, muuttuu sen mukana myös ihmisen käyttäytyminen.

Treenaaja suosittelee, että jokaiselle ihmiselle, varsinkin terveydenhuollon ammattilaiselle, tekisi hyvä kirjoittaa ”mutu-kertomuksia”. Kun lääkäri lukee esimerkiksi Dostojevskin ”Kellariloukon ihmisiä kirjan”, tai kun hoitaa syöpään kuolevaa nuorta naista tai kun hän näkee televisiossa Paksitanissa nälkään riutuvia lapsia, olisi tärkeää kyetä oman reflektioon ja refleksioon (tunneheijastaukseen). Tämä on tärkeää sekä terveydenhuollon asiakkaiden että oman itseyden eheytymisen kannalta. Tarinoitten kertominen ja niillä leikkiminen kehittävät ihmisen sosioemotionaalisia taitoja. Mielentilojen treenikirjassa Emäntä näytti, kuinka ihminen voi  tarkoituksellisesti lähteä elämään päiväunia tarinoissa ja samalla luoda itselleen aktiivisesti oman elämän myyttiä. Treenaaja onkin sitä mieltä, että mikäli ihminen ei itse rakenna aktiivisesti itselleen oman elämänsä myyttiä, elää hän tahdottomana sankarina muiden ihmisten rakentamassa myytissä.

Treenaaja halua esitellä teille eräät myyttiset symbolit: kuun ja auringon. Kuu on yksi äidin, kuoleman ja hedelmällisyyden symboli. Kuu ja metallit hopea sekä fosofori ovat myös naisen sielun symboleja. Kuu symbolina sisältää hyvän kuten äidillisen rakkauden, huolehtivaisuuden, kokonaisvaltaisen intuitiivisen gnosisviisauden. Se sisältää myös pahan, kuten salailun, myrkyn viettelyn ja kuoleman maailman. Kuu on siksi myös aina liitetty noitanaiseen ja Erokseen. Kuun symboleja ovat hopea ja fosfori.

Patriarkan hallitsemassa kulttuurissa nainen on pelottava, seksuaalinen, mystinen jopa pelottavan epärationaalinen. Siksi noitanaiset ovat olleet miehen naispelon ja vainon kohteita. Naisessa on miestä pelottavaa seksuaalista pimeää maanläheistä voimaa. Monet naiset alistuvatkin valtaapitävään kulttuurin, ja heistä tulee vahvoja patriarkan palvelijoita, Ateene naisia. Ateene on sivistyksen, oikeuden ja viisauden kylmä jumalatar. Ateneehan syntyi Zeuksesta kypärä päässä ja miekka kädessä. Hän on kulttuurissamme edelleen Zeuksen oikea käsi.

Toisaalta Luna, kuu, edustaa samalla miehen tiedostamatonta feminiinistä mielenosaa, kun puolestaan aurinko miehen tietoista mieltä, logosviisautta. Nuori kypsymätön mies projisoi helposti kuun itsesään, kieltämällä kaikken irrationaalisen. Aurinko on maskuliinisuuden symboli ja sen metalli on kulta. Toisaalta aurinko edustaa myyteissä myös Jumalaa. Androgyyni kypsä mies on sinut kuupuolensa kanssa samoin kuin androgyyni kypsä nainen on sinut oman aurinkopuolensa kanssa.

Nainen on siis kautta aikojen liitetty luontoon ja sen erilaisiin kiertokulkuihin. Kreikkalaisista Jumalista Artemis, Selene ja Hekate edustavat eri kuun vaiheita. Kreikkalainen jumala Artemis nuorta uutta kuuta, Selene aikuista täysikuuta ja Hekate vanhenevaa naista. Jean Shindoa Bolen on kirjoittanut kirjan ”Jumalattarien aika”, jossa hän tuo esille meissä naisissa olevia arkkityyppisiä jumalattaria. Oleskelemalla sisällä itsessämme ja tutustumalla kollektiivisiin piilotajuntaisiin oleviin arkkityyppisiin puoliin, nainen voi vahvistaa omaa arkkityyppistä energiaansa. Sama toki pätee miehiin, heillä on omat arkkityyppiset jumalansa tai demoninsa, jotka tuntemalla ihminen voi edistää yksilöitymistään. Ihmisissä olevien demonien voi ajatella olevan komplekseista aktivoituvia arkkityyppisiä käyttäytymismalleja.

Kiinalaisessa viisaudessa kuten myös Jungin ajattelussa vastakohta parit,(aurinko/kuu, pimeys/valo ja feminiininen/maskuliinen) ovat muutosenergiaa. Kun Jin, femininiinen kuun energia resonoi onnistuneesti ihmisessä, elää hän tasapainoista luovaa elämää. Jean Shindoa Bolenin mukaan menopausevaiheessa nainen elää uusien mahdollisuuksien aikaa. Tällöin monet naisista kohoavat henkisessä tietoisuudessaan täysin uusille tasoille. Myös Amerikan intiaanikultuurissa tätä vaihetta kutsutaan täydenkuun ajaksi; nainen on silloin täydessä hohdossaan. Naisen menstruaatio sekä eri biologiset muutoksen vaiheet on vuosituhansia yhdistetty kuun kiertoon.

Arkkityyppisille miehen symboleille rakentuva kulttuurimme edustaa epäkypsää aurinkokulttuuria. Mikäli kypsiä kuunaisia ei kuunnella, on uhkana, että yhteisömme tuhoutuu. Naisen hoiva ja kokonaisvaltainen viisaus on ekologisen tulevaisuuden kannalta välttämättömät. Kypsä kulttuuri edellyttää elämän irrationaalisen puolen hyväksymisen. Emme voi hallita kaikkia asioita elämässämme. Arkkityyppisen Valon, Jumalan, voi ajatella olevan yksilöitä ja kulttuurisia instituutioita ohjaava voimakkain symboli. Jumala puhu mytologioiden kieltä.

Mitä on uskonto ilman myyttiä, sillä uskonto, jos se jotain merkitsee, merkitsee se juuri sitä, että linkitämme itsemme ikuiseen myyttiin.(CW 11, Answer to Job)

Cherokee intiaanien myyttien mukaan viisikymmentäyksi vuotiaana nainen on tullut todelliseksi aikuiseksi. Tässä vaiheessa naisesta tulee vihdoin oman elämänsä mestari. Tällöin naista alkaa kiinnostaa myös yhteiskunnalliset tai yhteisölliset asiat, ja hän saattaa ryhtyä niiden kautta vaikuttamaan yhteisönsä elämään. Naisella on hedelmällisyyden kautta ollut myös aina kiinteä suhde maahan. Tämä käy ilmi myös siitä, että maata kutsutaan mytologioissa usein Äiti maaksi.

Kristinuskon patriarkaallisesta perinteestä voimme löytää tulkintoja, jotka korostavat sen femininiisiä ulottuvuuksia. Esimerkiksi voimme entistä enemmän tuoda esiin sitä, että Kristus-äiti, yksinhuoltaja äiti, synnytti Jeesuksen, Jumalan, joka oli lihaa ja verta. Maria, tavallinen nainen, synnytti Jumalan pojan. Kristinusko sekä valtakulttuurimme on patriarkaalisen jumalulottuvuuden dominoima. Monet naiset tukahduttavat itsessään olevan jumaltarulottuvuuden, ja elävät elämäänsä miehisen kulttuurin ehdoin. Jumalattarien kautta kuvautuu naisen kehitys, ja hänen hämyinen ja mystininen jumalatarpuolensa, johon kaikki elämän ilmiöt peilaantuvat.

Kun nainen kypsyy, löytää hän oman jumalatarulottuvuutensa, hän juhlii kuuta, mutta myös integroi itseensä auringon. Hän saavuttaa yhteytensä arkkityyppisiin energioihinsa, jonka jälkeen hän voi olla jatkuvasti itseään uudelleen luovassa tilassa. Hän voi saavuttaa yhteytensä rajattomaan totuuteen, jolloin hänessä aukeaa piilotajuntainen luovuuden lähde. Nainen uskaltaa olla täysillä oma itsensä. Ihmisen eheytyminen, sisäisen luovuuden lähteen löytäminen ja sen materiaalin synteesi, tapahtuu vapauttamalla oma sisäinen lapsi (puer eternus) sekä kohtaamalla oma vastakkaista sukupuolta edustava arkkityyppinen ulottuvuutensa (anima/animus). Kun täysikuu heijastaa naisessa täydellä voimalla auringon säteitä, olemme saavuttaaneet androgyyniytemme. Hyväksymme sisällä olevan vastakohtaisuutemme, valomme ja pimeytemme. Tällöin voimme elää jälleen lapsenilon ja toivon täyttämää elämää.

Graalin malja-legendan mukaan, jotkut löytävät maljansa jo nuorena. Suurin osa ihmisiä ei käytä tätä tilaisuutta hyväkseen, ja he löytävät maljansa uudestaan vasta ”keski-iän kriisissä” On joitakin teini-ikäisiä vahvoja naisia, jotka hehkuvat jo täysinä kuina nuorina. Monet naisista , kuten Siirtolan Emäntä, löytävät jumalatarulottuvuutensa vasta keski-iässä. Jungin mukaan, ihminen joka elää iltaansa aamun ehdoin, vahingoittaa sieluansa. Ehkä tämän päivän nuoruutta ja maskuliinisia arvoja ihannoiva valtakulttuuri saattaa tukahduttaa meidän iltamme kauneuden. Me häpeämme täydenkuun aikaa. Meidän naisten kannattaisi pitää puoliamme, ja antaa meissä olevan jumalallisen maata ja hedelmällisyyttä suojelevan energiamme kulkea vapaasti, sallia itsemme muuttuvan räväköiksi Hekate-naisiksi.

Treenaaja pitää nykyisessä ekologisessa tilanteessa entistä tärkeämpänä, että me naiset tuomme entistä selvemmin esillä sisällämme asuvan jumalatarulottuvuuden, joka haluaa säilyttää maapallon hedelmällisenä ja elinkelpoisina sekä kehitysmaan että omille lapsillemme. Treenaaja huomaa, että animansa kanssa sopusoinnussa elävät kypsät miehet antavat meille erinomaista taustatukea. Miehinen yksipuolinen logosviisaus sekä naisissa että miehissä on teknistänyt ja välinelistänyt kaiken taloudellisen hyödyn välineeksi. Uskon, että ekologinen ja rauhaa edistävä muutos voi lähteä liikkeelle siitä, että me naiset entistä enemmän arvostamme omia arkityyppisiä voimiamme, jumalatarulottuvuuttamme, elämän säilyttämistä Maa äidin kohdussa.

Kun kuu heijastaa täysin auringonsäteet, oivaltaa nainen, että ne arvot ja asiat, jotka olivat hänelle nuoruudessa tärkeitä, eivät enää sitä ole. Monet asiat, jotka olivat totta nuoruudessa, muuttuvat kypsässä iässä valheiksi.

Inspiraation lähteenä näissä ajatuksissa on ollut Jean Shindoa Bolen (Jumalattarien aika), Olavi Moilanen (Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa), Sekä Jung and Kerenyi (Thei Science of Mythology.)

Jotta ihminen saavuttaisi ymmärrystä uskonnollisista asioista, ainoa mahdollisuus, mitä tänä päivänä on jäljellä tähän tarkoitukseen on psykologinen lähestymistapa. Siksi nämä historiallisesti jäykät ajattelumuodot on sulatettava uudelleen, ja ne on kaadettava välittömän kokemuksen muotteihin. On todella haastavaa ponnistella löytääkseen yhtymäkohdat dogmien ja psykologisia arkkityyppejä edustavien välittömien kokemuksien välille, mutta luonnollisten tiedostamattoman symbolien opiskelu antaa meille sopivaa raakaamateriaalia. Psychology of Religion, CW 11

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s