Jos ihmiset olisivat valaistuneita…

Treenaaja teki pientä salapoliisityötä ja etsi käsiinsä sielunveljensä, joka on näiden kiinnostavien youtube-pätkien takana. Hän on newyorkilainen psykoterapeutti, muusikko ja elokuvantekijä Daniel Mackler. Mieletilojen Treenaaja littää tähän vielä muutaman hänen filmipätkänsä aiheesta ”ihmisen valaistauminen”. Macklerin näkemykset ovat mielenkiintoisia, vaikkakaan Treenaaja ei ihan kaikista asioista ole täsmälleen samaa mieltä Mocklerin kanssa. Mutta hyvin lähellä toisiaan olevan maailmankuvan Treenaaja ja Mackler jakavat keskenään!

Minkälainen olisi maailma, silloin kun ihmiset olisivat valaistuneita? Tässä maailmassa ei käytettäisi alkoholia eikä huumeita. Ihmisen ei tarvitsisi paeta traumojaan niiden tuomaan tilapäiseen lohtuun, koska ihminen olisi onnellinen ilman minkäänlaista tarvetta paeta itseyttänsä alkoholiin tai huumeisiin. Ihmisillä ei kertakaikkisesti olisi sellaisia kivuliaita muistoja ja kokemuksia, joita heidän tarvitsisi juosta karkuun kemikaalien avulla.

Jos ihmiset olisivat valaistuneita, olisi heillä totaalisesti toisenlainen suhde seksiin. Ihmiset harrastaisivat paljon vähemmän seksiä, koska he eivät siirtäisi tunteitaan toisiin ihmisiin, eivätkä yrittäisi rakentaa riippuvuussuhteita toisiinsa. Seksi ei olisi myöskään vallankäytön väline, eikä sitä harrastettaisi sen takia, että täytettäisiin tyhjää elämää. Ihmiset eivät hankkisi lapsia siksi, että ne toisivat heidän tyhjyytensä valoa. Lapsia tehtäisiin siis huomattavasti vähemmän. Ihmiset oivaltaisivat, että lapset eivät ole elämän merkityksenantajia, vaan se mitä he voivat antaa maailmalle on oma itsensä, siis sen jälkeen, kun he ovat kyenneet ensin itse työstämään traumansa. Kumppanimme ei poista meiltä sitä sisäistä kipuamme, joka on syntynyt traumaattisen lapsuuden tuloksena.

Valaistuneet ihmiset luultavasti eläisivät edelleen parisuhteissa, mutta heidän suhteensa olisivat totaalisesti toisenlaisia kuin nykyiset ”valtavirtasuhteet”, joissa traumatisoituneet ihmiset kompulsiivisesti takertuvat epätoivoisesti toinen toisiinsa. Päätön rakastuminen yllättäen, on lapsuudessa pahasti traumatioituneen ihmisen tunteiden siirtoa ja hätähuutoa. Tällainen ”rakastunut” ihminen yrittää epätoivoisesti löytää toisesta ihmisestä sitä, mikä häneltä itseltään puuttuu; vanhempansa kiintymystä. Tällainen parisuhde on tuomittu epäonnistumaan, ja hylätyksi tullessaan ihmisen sisäisen lapsen traumat vain uusiutuvat ja kertaantuvat. Netin seurustelupalstat ja kapakat ovat täynnä epätoivoisia ihmisiä, jotka yrittävät löytää tyydyttämättömille tunteilleen kohteita ja usein vielä alkoholin voimalla. Treenaaja kehottaa teitä kuuntelemaan joskus rakkauslauluja. Niiden sanat ovat useimmiten patologisia: ”Olet kaikkeni, ilman sinua en olisi mitään, kuolisin ikävään jne…”.

Eheässä parisuhteessa kumppani ei ole vanhempi toiselle, vaan ihminen itse löytää itsestään aikuisia osia, jotka kykenevät vastuulliseen eheään elämään. Parisuhteessa toinen ihminen ei ole tyydyttämättömien sisäisten tarpeiden tyydytyksen lähde. Ihminen ei löydä itseltä kadoksissa olevaa toista sukupuolta edustavaa osaa ja muita aikuisia osiaan toisesta ihmisestä, vaan hän voi löytää ne itsestään. Kokonaiseksi tullaan vain löytämällä aikuiset osat itsestä.

Jos ihmiset olisivat valaistuneita, lapsia ei hankittaisi siksi, että niiden avulla yritettäisiin etsiä omaan elämään mielekkyyttä. Danielin mukaan lapsia ei myöskään hankittaisi suuria määriä, koska tajuttaisiin, etteivät sisarukset voi korvata toisilleen puutteellista vanhempien läsnäoloa ja aikuisen empaattista kuuntelua. Liian monien ”rakkaus” ja huomio on saatu vain sisaruksilta, kun vanhemmat eivät ehdi tai osaa olla läsnä lapsilleen.

Kun kahden ihmisen välillä on aitoa rakkautta, suhde ravitsee molempia osapuolia. Tässä saippuaoopperoiden rakastumiseksi kutsutuksessa tunteiden siirrossa, ihminen odottaa vain vastakkaiselta osapuolelta itseä ravitsevia ja eheyttäviä mehuja. Sielunveljeni on sitä mieltä, että vain ihmiset, jotka eivät ole saaneet lapsina riittävästi rakkautta ja vanhempien kiintymästä, rakastuvat päättömästi ja silmittömästi toiseen ihmiseen. Sen sijaan ihminen, joka on elänyt harmonisen lapsuuden, kykenee rakastavaan suhteeseen, jossa hän spontaanisti kykenee olemaan tasavertainen kumppani, ilman voimakkaita mustasukkaisuuden ja menettämisenpelon tunteita tai muita tunteensiirtoja.

Jos vanhemmat olisivat kypsiä valaistuneita ihmisiä, eikä kollektiivisesti traumatisoituneita ihmisiä, tyydyttäisivät he automaattisesti lastensa emotionaaliset tarpeet. Lapsilla ei olisi juuri raivo- ja vihakohtauksia, koska heidän tarpeensa tulisivat tyydytettyä. Lapsia kuunneltaisiin. Sielunveljeni mukaan suurin osa lasten niin kutsutuista raivokohtauksista johtuu juuri tyydyttämättömistä tarpeista, kun aikuiset laiminlyövät lapsiaan.

Jos ihmiset olisivat valaistuneita, vanhemmilla olisi aina aikaa ja kykyä kuunnella lastansa. Ihmiset eivät syöttäisi lapsilleen roskaruokaa. Valaistuneet ihmiset eläisivät terveellistä elämää. Psykiatrisia diagnooseja ei olisi, koska diagnoosit edustavat traumatisoituneitten ihmisten kulttuuria. Näillä diagnooseilla on juurensa syvällä traumatisoituneitten ihmisten tunne-elämässä. Tämän hetken keskiarvo ihminen on vakavasti lapsuutensa traumatisoima. Jos näin ei olisi, myös rikoksia olisi paljon vähemmän. Varastamisella, raiskaammisella, tappamisella on juurensa syvällä ihmisten lapsuuden tunnetraumoissa.

Valaistuneet ihmiset eläisivät harmoniassa luonnon kanssa ja he synnyttäisivät lapsia ylipäätään paljon vähemmän. Ei olisi ylikansoituksen ongelmia, eikä ekologista tuhoa. Ihmiset eläisivät pienemmissä yhteisöissä, terveen, saasteettoman luonnon keskellä. Ihmiset olisivat ystävällisempiä toisilleen ja maailma olisi paljon turvallisempi paikka elää. Kun ihmiset olisivat valaistuneita, olisivat he paljon avoimempia oppimaan asioita. Tämän päivän lapsen uteliaisuus muserretaan aikuisten rajoittuneilla ajattelutavoilla.

Onko tällainen kollektiivinen valaistuminen tulevaisuudessa realistinen? Sielunviljeni uskoo, että ihmiset voivat herätä uuteen todellisuuteen. Yhä useammalle on selviö, ettei maailmanmeno voi jatkua enää tämänkaltaisena. Joudumme tekemään uhrauksia elämässämme, tai maailma alkaa nitä tekmään meidän puolestamme.

Kylläpäs taas oli Treenaajan sielunveljellä Danielilla aikamoinen megapaketti ajatuksia herättävää asiaa. Tästä seksistä Treenaaja on kuitenkin hiukan eri mieltä kuin virtuaaliveljensä, vaikka Danielin näkökulma ja hänen selibaatissa eläminen on ymmärrettävää. Meidän kulttuurimme suhde seksiin kun on sairas. Toisaalta Siirtolan Emäntä miettii omia ajatuksiaan seksistä. Täytyykö kahden ihmisen välisen ihmissuhteen ja siihen liittyvän yhteiselämän olla aina vakavaa? Osa ihmisenä olemista ja elämää on juuri leikki. Miksemme saisi välillä tuoda toisillemme iloa vaikka kehojemme kautta. Miksei siis kaksi ihmistä, jotka eivät käytä seksiä vallankäytön välineenä tai traumaattisten tunteittensa siirtoon, voi yhteisestä tahdosta pitää hauskaa ja pelleillä myös seksillä? Ravitsevaan ihmissuhteeseen liittyvää helyyttä, kosketusta ja läheisyyttä ei ole maailmassamme koskaan liikaa. Siirtolan Emäntä ei aio siirtyä totaaliselibaattiin.

Painotettakoon vielä, että Siirtolan Emäntä  ja Daniel ovat siinä mielessä todellisia sielunsisaruksia, että he kumpikaan eivät voi tumput suorina katsella, kuinka me lapsuutemme traumatisoimat ihmiset tuhoamme patologisella käyttäytymisellämme itseämme, toisiamme ja maapalloa.  Emäntä on aikoinaan tuntenut voimakasta syyllisyyttä siitä, että hän on siirtänyt omia traumoja lapsiinsa. Hän on kuitenkin antanut itselleen jo tämän anteeksi, koska kukin on aikansa vanki.  Oikeastaan vasta nyt viisikymppisenä Emäntä tajuaa olevansa sen verran vapaa traumoistansa, että hän olisi kypsä vanhemmaksi. No jospa Emännästä tulee jonakin päivänä vielä hyvä mummo, kuka tietää?

Yhteistä Danielille ja Siirtolan Emännälle molemmille on myös se, että kummankin sisällä on herännyt toivon kipinä. Meillä on olemassa kaikki se tieto, joka tarvitaan ihmisen yksilönä ja maailmankylänä eheytymiseen. Joka päivä herää uusia ihmisiä laajempaan ekologiseen tietoisuuteen. Suomut alkavat putoilla vauhdilla ihmisten silmiltä. Ihmiset haluavat tehdä uusia arvovalintoja, sillä he haluavat säilyttää maapallon elinkelpoisina lapsilleen ja eläimille. Vähemmän voi olla toden totta enemmän. Tämän kun oivaltaa, niin elämästä tulee paljon yksinkertaisempaa.