Syöpä – ovi uuteen elämään?

Treenaajan mielestä nykyisessä lääketieteellisessä kulttuurissa on ollut  katoamassa parantamisen taidot. Se mitä tänä päivänä kutsutaan lääkärin parantamiseksi, on muuttunut lääketieteen metodeita käyttämväksi hoitamiseksi, ja parantaminen on kadottanut alkuperäisen merkityksensä. Parantamisessa kun  ihminen otetaan huomioon sosiaalisena, psyykkisenä ja hengellisenä aktiivisena ihmisenä. Parantamisen keskiössä on potilaan auttaminen juuri hänen ainutkertaisuuteensa sopivalla tavalla.  Lääkäri voi olla osa ( ja joskus edelleen vielä onneksi on!) kokonaisvaltaisesti parantavaa yhteisöä. Tällaisessa yhteisössä lääkäri on mukana prosessissa, joka eheyttää hänen potilastaan, itseä sekä koko yhteisöä.

Treenaaja puhuu eheytymisestä, kun parantumista ajatellaan potilaan näkökulmasta. Parantava yhteisö muodostuu moniammatillisesti  erilaisten lääketieteellisten, terapeuttisten ja täydentävien hoitomuotojen vuorovaikutuksessa. Treenaajan mielestä parhaimmillaan se on monitieteellistä ja –taiteellista yhteistyötä,  jota täydentävät ihmisenviranhaltijat.

Kokonaisvaltaisesti parantavassa, eheyttävässä prosessissa otetaan huomioon, että potilaan tervehtyminen ei ole pelkkä fyysinen prosessi. Esimerkiksi syöpäpotilaan eheytyminen on Michael Lernerin mukaan fyysinen, emotionaalinen, mielellinen ja hengellinen prosessi. Joskus voi käydä niin, että potilas ei fyysisesti parane, mutta hän voi kuitenkin tästä huolimatta eheytyä omassa prosessissaan. Hän muuttuu sairautensa etenemisestä huolimatta kokonaisemmaksi ihmiseksi. Siirtolan Emäntä varmaankin sanoisi tällaisessa tilanteessa, että potilas on onnistunut sairaudestaan huolimatta, rakentamaan elämästään esteettisen kauniin kokonaisuuden. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmiseltä katoaisi kipu ja kärsimys, mutta ne ovat muuttuneet osaksi potilaan kaunista tarinallista prosessia. Kuolema voi olla siihen liittyvästä valtavasta surusta huolimatta kaunis kokemus. Tätä kuolema ei tietenkään aina ole, mutta Treenaajan mielestä sen pitäisi olla se päämäärä, johon pyrimme. Joskus kuolevan katsominen voi opettaa meitä enemmän kuin mikään aikaisempi elämämme kokemus.

Fyysistä parantumista voi edistää biolääketiede, ja monet muut asiat, kuten ravinto ja liikunta. Emotionaalinen eheytyminen tapahtuu, kun eheytyvä tulee tutuksi omien tunteittensa kanssa. Treenaaja on samaa mieltä Micael Lernerin kanssa siitä, että läheskään aina ei ole hyödyllistä, että potilas syöpähoitojen aikana säilyttää koko ajan myönteisen elämänasenteensa. Päinvastoin, emotionaalinen eheytyminen voi vaatia esimerkiksi surun ja vihan tunteiden käsittelyä, ja vasta tämän jälkeen saattaa olla mahdollista saavuttaa aito myönteinen elämänasenne. Siirtolan Emäntä kävi oman prosessinsa aikana läpi omia katkeria tunteitaan kirjoittaen. Vasta sitten hän kykeni löytämään uuden, huomattavasti myönteisemmän elämänasenteensa.

Mielen eheytyminen voi merkitä suurta sisäistä uskomus- ja arvomuutosta ihmisen elämässä. Joskus näyttää jopa siltä, että tietyt ihmiset tarvitsevat kärsimyksen löytääkseen elämälleen tarkoituksen. Michael Lerner on sivustakatsojana seurannut lukemattomien syöpää sairastavien ihmisten tarinoita ja hän on havainnut monien potilaiden kohdalla sairauden muodonmuutoksellisen valtavan voiman. Oman sydänkohtauksensa jälkeen tämä syöpälääkäri kertoo järjestelleensä kolmen kuukauden aikana puutarhansa kivet täysin uuteen järjestykseen, ja samaan aikaan hän huomasi läpi käyvänsä valtavaa sisäistä muodon muutosta. Sairauden jälkeen hän oli täysin toisenlainen ihminen kuin ennen sairauttaan. Tähän rinnasteinen kokemus on ollut myös Siirtolan Emännällä. Sairautensa aikana hän siivosi hiljaisuudessa sekä elämänsä sisäiset että ulkoiset puitteet täysin uuteen uskoon.

Hengellisyyden ei tarvitse merkitä sitä, että ihminen ”jeesustelee” ja käyttää puheessaan jonkun uskonnon hengellisiä käsitteitä. Michael Lerner väittää, että hän tuntee monia ihmisiä, jotka käyttävät täysin maallista kieltä, mutta heidän koko olemuksensa säteilee hengellisyyttä, suurta sisäistä rauhaa ja myötätuntoa.

Ihmisen kokonaisvaltainen parantuminen ei ole yleensä jotakin, joka tapahtuu itsestään, ponnistelematta. Sen sijaan kärsivä  joutuu tekemään ”eheyttävää työtä” (healing work). Tämän työn ytimen muodostaa toivo. Michael Lerner (Choices in Healing- kirjassaan ) suosittelee syöpää sairastavaa miettimään toivon löytämiseksi vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

Jos voisin tehdä ihan mitä vain haluaisin loppuelämälläni, mitä se olisi?

Kun nyt sairastan syöpää, mitkä ovat ne asiat, jotka olen huomannut olevan elämässäni tärkeitä?

Mitkä puolestaan ovat sellaisia asioita, jotka ovat vähemmän tärkeitä, ja joissa minun ei kannata enää roikkua kiinni?

Mitkä ovat niitä asioita, joista haluan pitää elämässäni kiinni, syövästä huolimatta?

Mitkä ovat biolääketieteelliset hoidot, joita haluan?

Haluanko joitakin täydentäviä hoitomuotoja?

Minkälaisia ihmissuhteita haluan ylläpitää elämässäni?

Haluanko tehdä nykyistä työtäni jatkossa?

Miten rentoudun ja/tai pitäikö minun harrastaa jotain meditaatiota?

Haluanko vielä opiskella jotakin?

Olenko tyytyväinen oman elämäni lepo-aktiviteetti rytmiin?

Mitä sellaisia asioita voisin tehdä, jotka toisivat jokaiseen päivääni mielihyvää?

Lisäksi Lerner suosittelee muun muassa turvautumaan sellaisten ihmisten tukeen, jotka ovat selviytyneet omasta syövästään. Hän kehottaa rakentamaan myönteisiä vuorovaikutussuhteita eri terveydenhuollon ammattilaisiin. Joskus kannattaa tehdä rohkeasti suuriakin elämänmuutoksia. Sairaus voi olla joskus arvokas lahjapaketti, jonka avaaminen auttaa ihmistä siirtymään uuteen elämään.

Jotta prosessista voi tulla eheyttävä, täytyy potilaan saada hoitohenkilökunnalta muutakin tukea kuin kirurgiaa, sytostaatteja ja säteilyä. Terapeuttista tukea potilas voi tarvita tunteittensa käsittelyyn, tukahdutetun kommunikaationsa avaamiseen sekä siihen, että ihminen kykenee antamaan omalle sairaudelleen psykologisen merkityksen. Suomessa vertaistukiryhmät tekevät tällä hetkellä tätä arvokasta toimintaa.

PS. Treenaaja on käyttänyt sanaa ”potilas” sen jälkeen ilolla, kun Siirtolan Emäntä avasi hänelle tämän käsitteen juuret. Sana ”potilas” tulee latinankielisestä sanasta ”pati”, joka tarkoittaa kärsimistä. Potilas on siis hän, joka kärsii.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s