Tietoisuustaidot ja eheyttävä kirjoittaminen

Eräs Siirtolan Emännän ystävistä huomautti, ettei hän usko mielentilojen treenin kaltaisen, kaiken “älyllistävän”, kirjoittamisen auttavan ihmistietoisuuden kehittymistä. Hän sen sijaan uskoo meditaatioon. Anna haluaa nyt pitää oman mielentilojen treeniä valaisevan puheenvuoronsa niille henkilöille, jotka ehkä epäilevät samaa. Onhan tietoisuustaitojen harjoittamisen mielentyhjentämisen kautta tällä hetkellä niin kovin trendikästä.

Parantava tai eheyttävä kirjoittaminen mielentiloja treenaamalla ei suinkaan tarkoita, että ihminen ryhtyy älyllistämään ajatuksiaan. Sen sijaan se merkitsee Annan mielestä päinvastaista: Ihminen irrottautuu tietoisen minän ja rationaalisen egonsa ohjauksesta. Prosessi muuttuu tällöin ajatuksilla leikkimiseksi, tietoisen ja tiedostamattoman väliseksi leikiksi, spontaaniksi improvisaatioksi. Ihminen heittäytyy kirjoittaen luovuuden virtaukseen eli “flow-tilaan”. Jung puhui aktiivisesta imaginaatiosta. Hypnoosissa kutsuttiin tämän kaltaista itseilmaisua automaattiseksi kirjoittamiseksi. Anna on sitä mieltä, että tämän luovan tilan ihminen voi savuttaa hypnoosin lisäksi itsehypnoottisesti.

Useat psykoterapeuttiset persoonallisuusteoriat (esim. Egostate, voice dialog) rakentuvat tänä päivänä ajatukselle, että ihmismieli muodostuu erillisistä tiloista, joita Anna kutsuu “mielentiloiksi”. Egokeskeisen elämän ongelma on, että ihminen menettää kosketuksensa näihin moninaisiin tiloihinsa. Juuri tämä voi olla syy, miksi emme ole läsnä tekemisessämme. Jotkut meditaatiosuuntaukset lähtevätkin liikkeelle siitä, että lähdemme kuuntelemaan egomme eri äänten kakofoniaa. Näin voimme oppia kuulemaan erinäisten historiallisten tilojemme ja myös kehomme äänen. Kun esimerkiksi niskaa jännittää, tai narskutamme hampaitamme, on tälläkin ilmiöllä oma tarinansa, jota voimme oppia kuuntelemaan.

Tällä hetkellä Siirtolan Emäntä istuu KAKS:in heräämön sängyssä yllättävän pirteänä. Hänen polvensa on leikattu ja diagnoosina on “arthrosis patellofemoralis genu”. Anna kysyykin Emännän polvelta, mitä tämä nivelrikko hänelle tahtoo kertoa. Tähän Emäntä vastaa: “KAKS:in sairaala on oikeastaan tosi eheyttävä paikka. Tähän mennessä en ole vielä kertaakaan törmännyt asiattomiin tai töykeeseen henkilökuntaan. Henkilökunta on ammattitaitoista ja kuuntelevaan. Oikeastaan vain yhden pikkukritiikin haluan antaa: Anestesialääkäriltä kuulin vain kaksi lausetta: ’Nyt pistää… muutama sekunti niin rouva nukkuu…!’ Kaipaisin anestesialääkärinkin pienen samauttavan kontaktin, vaikkapa ihan pikkukysymyksen, esimerkiksi ’ mitä nuorelle neidolle tänään kuuluu?”

Tässä kohden Anna keskeyttää hienovaraisesti Emännän, ja huomautaa, ettei hän suinkaan kysynyt mitä EMÄNTÄ tahtoo kertoa kokemuksestaan, vaan hän kysyi, mitä hänen POLVELLANSA on kerrottavaa. “Totta…,” vastaa Emäntä ja pitää pienen mietintäpaussin. “Kuten tiedät, vahvuuteni eivät ole kuuntelemisentaidot. Olen valitettavasti välillä aikamoinen hölösuu ja puhun muiden päälle. Annetaan siis polvelle puheenvuoro.”

Oikeapolvi alkaa oman tarinansa: “Oikeastaan minulla on tällä hetkellä lämmin ja hyvä olo. Jos minun pitäisi kuvata itseäni jollain värillä, sanoisin, että olen keltainen. Sisareni neiti Vasenpolvi sen sijaan näyttää täältä katsottuna neutraalin valkealta. Ehkä verenkierrossa kiertävät kipulääkkeet ovat tehneet tehtävänsä. Ja tietysti minä täällä Emännän alaraajoissa yritän kovasti aktivoida hänen omien parantavien solujen kaartia toteuttamaan omaa tärkeää tehtäväänsä. On minulla yksi huolenaihekin. Olen miettinyt, mahdanko mahtua Emännän minulle matkalle varaamiin pillifarkkuihin. Typerä valinta Emännältä. Voipi käydä vielä niin, että hän joutuu lainaamaan sairaalan “trendikkäitä” sinisiä lökäpöksyjä. Kaiken kaikkiaan olen helpottunut, että nivelrikko ei ollut nivelen kantavilla pinnalla, vaan mediaalispainotteisi. Kantavat pinnat minussa olivat ehjät, joten liikuntaa pystyn edelleen jatkamaan, mutta mökin yöastialla kyykkimisongelmat tulevat jatkumaan… Asiat voisivat olla paljon, paljon pahemmin…”

Luova mielentilojen eheyttävä kirjoittaminen on siis oikeastaan sekä mielentilojen että kehontilojen kuuntelemista. Se on siirtymistä meta-ajatteluun, jossa otamme etäisyyttä omaan ”tavalliseen” ajatteluumme. Tällöin emme jää tunteittemme passiiviksi orjiksi, vaan itseytemme kykenee aktiivisesti mutta hienovaraisesti ohjaamaan ajatteluvirtaansa.

Tapa, jolla Anna ohjaa teatteriaan, on sellainen, että hän komentaa Emäntää lukemaan kaikenlaista kirjallisuutta: tarinoita, myyttejä, romaaneja ja filosofiaa. Ne toimivat ikään kuin katalysaattoreina, jotka auttavat Emäntää heittäytymään vapaaseen peilaavan kirjoittamisen luovaan tilaan.

Emäntä kykenee irtaantumaan luovassa kirjoittamistilassaan enemmän tai vähemmän egostaan, ja hän putoaa hetkittäin virtaukseen, jossa hän yllätykseen joskus törmii uusiin mielikuvituksensa luomiin mielentiloin. Uusista mielikuvituksellisista mieleyhtymistä syntyy spontaania ajatusvirtaa, jossa syntyy uusia ajatusten verkostoitumistapoja. Näiden tilojen välisessä leikeissä, satunnaisina ymmärryksen laajenemisen hetkinä, hän voi saavuttaa jopa yllättäviä tapulikokemuksia. Näissä tiloissa, jotka toistaiseksi ovat olleet vielä harvinaista herkkua, hän pystyy irtaantumaan täysin egonsa kontrollista ja hän tuntee yhteytensä omaan kehoonsa, ympäristöönsä, toisiin ihmisiin ja koko mailmaan kaikkeuteen. Emännän uskonnolliset tilat kutsuvat näitä hetkiä mystisiksi kokemuksiksi.

Buddhalaisuudessa on meditaatiosuuntauksia, joissa lähdetään leikkimään erilaisilla näkökulmilla. Tällainen tietoisuutta laajentava toiminta on jotakin aivan muuta kuin vatvominen tai asioiden älyllistäminen. Emännän kirjoittaminen Annan ohjauksessa on tällaisten meditaatiosuuntausten lähisukulainen. Tai kristillisin käsittein Emännän mietiskely on eräänlaista “Lectio divnaa” – erilaisten “pyhien” ja muiden tekstien lukemista, joita lähdetään tulkitsemaan erilaisilla näkökulmilla leikkien. Eheyttävä kirjoittaminen on kirjoittamista tietoisuustaitoja hyväksi käyttäen; erilaisten subjektiivisten ja objektiivisten ajatusten ja kehollisten tuntemusten annetaan vapaasti virrata ja ottaa verbaalisia, kinesteettisiä, auditiivisia tai visuaalisia muotoja.

Ihminen voi peilejä hyväksi käyttäen suhtautua egosta vapaasti , estottomasti, kunnioittavasti ja luovasti sisällänsä oleviin tiloihinsa. Ajatukset muuntuvat näytelmällisiksi dialogeiksi, jotka tulevat ja menevät kevyesti kuin pilvet taivaalla.

Anna pitääkin tänä päivänä itsetuntoa tärkeämpänä itsehyväksyntää. Itselle myötätuntoinen tai armollinen ihminen voi kuunnella ja tulla tietoiseksi omista kadotetuista tiloistaan, ja hänen tietoisuutensa voi tätä kautta laajentua uusille ymmärryksen porrastasoille. Eheyttävä kirjottaminen mielentiloja treenaamalla ei ole siis älyllistä kirjoittamista. Se on tietoisuustaitoja hyväksi käyttävää meditatiivista leikkimistä, joka tapahtuu tässä ja nyt.

Niin kuin Smalley ja Winston Mindfullness Revolution-kirjassa kirjoittavat, tietoisuustaidot eivät tarkoita sitä, ettei ihmisellä ole mielessänsä koskaan arvostelevia älyllisiä ajatuksia. Se tarkoitaa sen sijaan sitä, että ihminen kykenee arvostelemaan arvostelemiaan. Tällöin pelkät ihmisen tunteet eivät enää ohjaa tietoisuutta, vaan tietoisuus myös tunnetiloja. Tietoisuustaidoille rakentuvassa kirjoittavassa leikissä ei tarvitse karttaa älyllisiäkään näkökulmia. Kaikki mieleen tulevat ajatukset ovat sallittuja, mutta ihminen keskittyy  elämään tässä ja nyt, eikä jää vatvomaan menneisyyttää tai sitkuttelemaan tulevaisuutta.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s