Meditaation onnea – vesi muuttuu viiniksi!

Anna on huomannut, että Siirtolan Emäntä jäsentää mieluusti omia mietiskelystä saavuttamiaan kokemuksia kristinuskon kautta. Hän väittää, että ”mystiset kokemukset” merkitsevät hänelle ”Pyhän Hengen” kosketusta. Kun kysyin Emännältä tarkempaa selitystä tähän asiaan, Emäntä hihkaisi, ettei Jeesus tietenkään muuttanut vettä oikeasti viiniksi, mutta hänen vaikutuksensa alaisena ihmiset kokivat henkilökohtaisessa kokemuksellisessa todellisuudessa veden muuttuneen viiniksi.

 ”Ymmärräthän, Anna, taivaallinen viini ja maallinen viini ovat kaksi täysin eri asiaa!” Anna oikeastaan luulee nyt tajuavansa, mitä Siirtolan Emäntä tarkoittaa. Kyllä elämästä tulee hirvittävän paljon helpommaksi silloin, kun ihmisen ei tarvitse janota viiniä tai huumeita saavuttaakseen tajuntaa laajentavia tietoisuuden tiloja. Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena ihmismieli tunkeutuu joka paikkaan, myös Jumalan läheisyyteen. Vesikin muuttuu viiniksi.

Siirtolan Emäntä sanoo, että hän elää nyt johdatuksessa. Kun Anna kysyy tarkempaa selitystä tähän, kertoo hän, että elämä johdatuksessa merkitsee hänelle sitä, että hän elää entistä enemmän ”tässä ja nyt elämää”. Hän kirjoittaa, opettaa, kunnostaa huonekaluja, tekee hammaslääkärinhommia, kaikkea siten, että hän on entistä enemmän flow-tilassa. Tekemistä määrää enemmän itseisarvo kuin se että hän saa tekemisestään mahdollisimman rahaa, mainetta tai kiitosta. Emäntä nauttii myös hetkittäin pelkästään puhtaasta olemisesta hiljaisuudessa. Siirtolan Emäntä kokee, että ”uskoon tulo” merkitsi hänelle kadonneen sisäisen paratiisin löytämistä.  Mystiset hetket ovat pieniä paratiisikokemuksia. Kaikki muutos tapahtui kun hän oppi jälleen meditoimaan.

”Muistathan, Anna, että lasten on taivasten valtakunta!,” sanoo Siirtolan Emäntä. ”Niinpä!,”tuumii tähän Anna. Hänelle tulee mieleen, että hypnoterapiassa hänelle opetettiin, että lapset ovat aina hypnoosissa. He kun eivät ole kadottaneet luovan ajattelun ja itseilmaisun lähdettänsä. Heillä on loppumaton kyky meditoida mielikuvituksensa kautta erilaisissa todellisuuksissa. Kulttuurissamme kuitenkin onnistutaan ”normalisoimaan” lapset, heidät karkotetaan paratiisista, nauramalla heidän ajatuksilleen ja hyvin nopeasti lapsi oppii minkälaiset ajatukset ovat hyväksyttäjä, järkeviä ja minkälaista ajattelua ei sallita. Heidät opetetaan siihen, että arvokasta on vain se tekeminen mistä tulee rahaa tai minkä avulla pääsee kiipeilemään hierarkiassa ylöspäin.

Ehkä Siirtolan Emäntä on oikeassa, pohtii Anna, emännän henkilökohtainen Treenaaja. Kai lopullinen paratiisi löytyy, kun ihminen saavuttaa kuoleman kautta puhtaan täydellisen olemisen tilan. Ehkä maailmaan syntyy vielä uusi Kristus, joka auttaa entistä useampaa ihmistä saavuttamaan jo elämänsä aikana korkeita tietoisuudentiloja. Yhä useammasta ihmisestä tulee tällöin ”vanhurskas”. Sana on vanhatavaa kieltä, ja ehkä siksi vastenmielinen, mutta käsitteenä se voi olla likeella muiden uskontojen käsitteitä, esimerkiksi buddhalaisuuden ”boddhisatva” käsitettä. Ihminen vie tällöin  johdatustaan kuunnellen eteenpäin Rakkauden ikuista sanomaa. Kuollessaan ihminen sitten sulautuu maailmankaikkeuden transsendenttaaliseen ikuiseen levollisuuden ja rauhan olemiseen, taivaaseen.

Emäntä siis jäsentää kristinuskon avulla meditaation kautta saavuttamiaan kokemuksia. Hän härskitse tulkitsee itse Raamattua siten, että se auttaa häntä toimimaan omassa elämässään hänelle annettuja lahjoja toteuttaen ja rakkauden viestiä eteenpäin vieden. Buddhalainen puolestaan jäsentää toisella tavalla, omalla käsitejärjestelmällään, mietiskelyn kautta saavuttamaansa oivallusta. Annalla on vähemmän kokemusta buddhalaisuudesta, vaikka onhan Siirtolan Emäntä tätäkin kuulemma joskus kokeillut. Hänen tutustumisensa tähän elämänfilosofiaan oli kuitenkin lyhytaikaista ja pintapuolista. Siirtolan Emännän lapset muistuttavat humoristisin viittauksin hänen silloisista meditaatioharjoituksista: ”Namjoohoriengeekio…. namjoohorengekio!” Buddhalainen tavoittelee meditaation kautta omaa tietoisuutensa laajentamista, valaistumista ja nirvanaa. Sen eri traditioista löytyy satoja erilaisia tapoja saavuttaa meditatiivinen tila.

Anna on huomannut, ettei buddhalainen elämänfilosofinen perinne ole Siirtolan Emännän mielestä yhtään sen huonompi kuin kristittyjen. Tällä hetkellä voisi jopa väittää, että tilanne on globaalisti melkeinpä päinvastoin. Buddhalaisuuden saavuttama suosio johtunee juuri siitä, että he eivät ole koskaan unohtaneet ja mitätöineet mietiskelyä, mitä viime vuosisatojen kristinusko autoritaarisine pappeineen on valitettavasti tehnyt. Siirtolan Emäntä on ainakin sitä mieltä, että jos kristinusko haluaa jälleen eläväksi uskoksi, täyttyy sen palauttaa mietiskelyn, Pyhän Hengen ja mystiikan arvo. Sen täytyy herättää henkiin omat menneet rikkaat meditaatiotapansa. Pyhän Hengen valaisemana meditatiivisessa tilassa ihminen voi antaa uuttaa yhä täydellisempää muotoa vielä muodottomalle tietoisuudelle(nsa).

Jeesus Kristus on Emännälle Jumalan poika siinä symbolisessa mielessä, että hän saavutti poikkeuksellisen nuorena ja poikkeuksellisen aikaisin ”Pyhän Hengen” voimalla meditatiivisen ainutlaatuisen syvän tietoisuuden ja elämänymmärryksen. Hän on Emännälle täydellisen ihmisen malli, ehkä samantapaisessa mielessä, missä Buddha on buddhalaisille.

Mutta miksi Siirtolan Emäntä etsii vastauksia ensisijaisesti kristinuskosta? Hän yrittää löytää tietoisuudellensa muotoa sen käsitteistä, koska se on hänen isiensä usko. Hänen juurensa ovat vankasti kristinuskossa. Tämän hän huomasi itse asiassa silloin, kun hän joutui omassa jumalallisessa näytelmässään vierailemana helvetissä. Raamattu oli tällöin kirja, joka tuntui todellisessa eksistentiaalisessa hädässä kotoisalta avata. Ja Emäntä rukoili, enemmän kuin koskaan.

Anna haluaakin kysyä sinulta lukija, että josko olet sattumoisin käynyt tässä samaisessa dantelaisessa helvetissä? Aika moni nimittäin elämänsä aikana siellä joutuu valitettavasti käymään. Tai ehkä ei välttämättä valitettavasti. Se voi olla eräs tie, Via Negativa, tietoisuuden laajempaan ymmärrykseen. Käynti helvetissä ei ole Siirtolan Emännän mielestä mikään sairaus, vaan se on osa lukemattomien ihmisten elämää. Helvetissään Emäntä koki eksistentiaalisia kauhunhetkiä sen vuoksi, että hän tajusi, ettei hän tuntenut kuuluvansa yhteenkään tuntemaansa kulttuuriseen ryhmään. Hän oli elämässään helvetillisen yksin. Hän tajusi, ettei hän voi elää elämäänsä sosiaalisesti hyväksytty naamari naamallansa, vaan hän oli pakko lähteä kulkemaan omaa polkuaan. Hänen oli pakko riisua naamarinsa. Valita yksinäisyytensä. Yllätyksekseen hän kuitenkin huomasi, että naamarin riisuminen ei tehnytkään häntä orvoksi, vaan hän huomasi liittyvänsä sen jälkeen entistä kiinteämmäksi osaksi sekä ajallisesti että tilallisesti laajempaa luomakuntaa.

Anna onkin tullut siihen johtopäätökseen, että paradoksaallisesti kun ihminen suostuu yksinäisyyteen vapaaehtoisesti, hän ei välttämättä olekaan enää yksin. Se on vähän sama asia, kun että silloin kun ihminen valitsee köyhyyden, hän ei olekaan enää köyhä.

Niinpä. Mietiskely kai sen tekee? Alamme näkemään itsemme naamarimme sisällä, ja sisällämme alkaa  kasvaa hillitön halu riisua naamari. Ja se on pelottavaa. On kauhistuttavaa ajatella, että kun olemme omanlaisiamme, ihmiset näkevät oikeat kasvomme, he eivät ehkä sitten rakastakaan meitä. Vieläkin Emäntä käy hetkittäin taistelua siitä, haluaako hän olla oma itsensä vai haluaako hän olla rakastettava. Hän on päätynyt ensimmäiseen: Hän haluaa mieluummin olla oma hävytön itseytensä. Mutta kuinka hän on voittanut tämän eksistentiaalisen ahdistuksensa? Ei, ei Emäntä ole sitä meditoiden sitä voittanut. Tämä hänen hillitön kirjoittamishalunsa on oikeastaan taistelua kuoleman ahdistuksen kanssa.

”Tai ei oikeastaan taistelua,” huomauttaa Emäntä. Se on liian maskuliininen ja sotaisa ilmaisu. Se on tanssia kuoleman kanssa. Emäntä meditoi, ja etenkin kirjoittaen meditoi, meditoi ja meditoi. Ja kokee näin pääsevänsä lähemmäksi Jumalaa.

Tunne itsesi, niin pääset lähemmäksi Jumalaa. Tämä ei ole mitenkään uusi ajatus, vaan se on monien uskonnollisten ajattelijoiden motto. Anna on auttanut Emäntää rakentamaan  itsetuntemusta mm. siten, että hän reflektoi kaiken lukemansa omiin tunteisiinsa ja kokemusmaailmaansa. Hän meditoiden opettelee tuntemaan itsensä.  Hän antaa kaikenlaisen informaation vapaasti kulkea itsessään. Tällöin hän pääsee aktiiviseen meditatiiviseen tilaan, jossa hän on luovassa flow-tilassa. Kaikki ajatukset, rationaaliset, hölmöt, rumat, hullut ja kauniit ovat sallittuja. Niille yritetään kaikille saada muoto.  Ja Anna välillä tyrkkää, jos prosessi on jumissa. Tai joku Emännän muista tiloista.

Ei se siis sen kummempaa ole tämä ”tunne itsesi, pääset lähelle Jumalaa”. Ihmisen täytyy olla vain rehellinen yhdelle henkilölle. Omalle itselleen. Ja silloin alkavat Jumalan kasvot epäselvinä piirtymään sinun omaan sieluun. Elämä itsen kanssa ja sen voimalla saavutetun toiminnan kanssa voi olla suurenmoinen seikkaulu!

 

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s