Meditaatio lääketieteessä

Toissapäivänä Emäntä ensimmäistä kertaa koki hengistysmeditaatiossa sen saman mitä hän on kokenut kirjoittaessa! Mikä riemukas oivalluksen hetki. Emäntä vihdoin tajusi, mitä hänellä oli vuosikaudet mennyt pieleen. Aikaisemmin hän keskittyi siihen, että HÄN hengitti. Eilen hän tajusi, että hengitysmeditaatiossa on kysymys siitä, että HENKI hengittää hänessä! Se on siis tietysti aivan sama asia kuin eheyttävässä terapeuttisessa kirjoittamisessa! Kun ihminen reflektoi spontaanisti, ei hän kirjoita, vaan kynän tai näppäimistön kautta hänessä kirjoitetaan. Tästähän mietiskelyssä, mietiskelevässä itseilmaisussa ja meditaatiossa on kysymys. Sinä et enää “itse” tee asioita, vaan päästät irti: Olet itse tavallaan maailmankaikkeuden instrumentti! Kristillisiä käsitteitä käyttäen – olet Pyhän Hengen väline ja biologian kielellä: Ihminen päästää irti aivojen kuorikerroksen tietoisesta ohjauksesta.

Ennen kun Anna jatkaa näitä kristillisiä pohdiskelujaan, haluaa hän tuoda esille, että meditaatiota voi harrastaa myös ilman uskonnollista vakaamusta. The Time lehden mukaan USA:ssa yhä useampi lääkäri suosittelee “uskonnoista irroitettua” meditaatiota kroonisen kivun, syövän ja AIDS:in hoitoon. Stressin vastalääkkeenä meditaatio tarjoaa erinomaisen apunsa, ilman alkoholin ikäviä sivuvaikutuksia. Meditaation on todettu jopa vaikuttavan “neuroplastiseen toimintaan” aivoissamme, esimerkiksi stressin kautta vahingoittuneiden hermoratojen tilalle voi aktivoitua uusia toimivia hermoratareittejä.

Meditaation kautta ihminen oppii yhä paremmin fokusoimaan huomionsa haluamaansa asiaan. The Time -jutun mukaan kulttuurissamme yhä useampi kärsii jonkinlaisesta “ADD:stä” häiriöstä, jossa ihminen ei hallitse huomionsa fokusta. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen ei pysty keskittymään lukemaansa. Hän joutuu lukemaan yhä uudestaan ja uudestaan saman sivun, jotta sisältö menisi perille tietoiseen mieleen. Ihminen ei ehkä kykene olemaan läsnä toiselle ihmiselle. Hän ei enää oikeastaan elä omassa ruumiissaan tiedostaen vaan erilaiset distraktiiviset ulkopuoliset ja sisäiset kohteet kaappaavat satunnaisesti hänen tietoisuutensa.

Meditaation kautta ihminen oppii hallitsemaan paremmin tietoisuuttaan. Meditaatio on ollut tuhansia vuosia sekä länsimaissa että itämaissa ihmisen sielunruokaa, ja sen vähenemisellä on ollut ikäviä seuraamuksia ihmisen tietoisuuden kannalta. Edelleen The Time jutun mukaan eräässä tutkimuksessa ne vangit, jotka opetettiin vankilassaolon aikana meditoimaan, palasivat harvemmin vankilaan, käyttivät vähemmän huumeita ja alkoholia sekä olivat selvästi vähemmän masentuneita.

Eräässä toisessa tutkimuksessa depressiopotilaiden “relapsit” – uudelleen sairastumiset – vähenivät puolella. Kroonisille kipupotilaille voidaan opettaa meditaation kautta itseohjatuvuutta ja oman kipunsa hallintaa, jolloin kipulääkkeiden tarve vähenee huomattavasti. Johtavan amerikkalaisen “meditaatiolääkärigurun” Jon Kabatt-Zinnin mukaan meditaatio parantaa ihmisen immunivastetta. Sillä on myönteinen vaikutus moniin sairauksiin kuten mm. psoriasikseen, rintasyöpään ja verenpaineeseen.

Hypnoterapeuttina Anna on oikeastaan sitä mieltä, että  hypnoosin ja meditaation kohdalla ollaan saman ilmiön äärellä. Itsehypnoosi esimerkiksi DVD-levykkeen avulla on ohjattua mielikuvameditaatiota. Ehkä Emäntä ajattelee niin, että hypnoosin käyttö on rajoittunut terveydenhuollossa enemmän yksittäisten ongelmien ratkaisuun, kun puolestaan meditaatiosta kiinnostuneet ihmiset ovat ylipäätään laajemmin kiinnostuneita oman tietoisuutensa ja tätä kautta elämänymmärryksensä laajentamisesta.

Annan mielestä Siirtolan Emännälle on käynyt seuraavasti, kiitos itsehypnoosin ja meditatiivisen kirjoittamisen. Syöpähoitojensa ja traumaattisen elämänvaiheen aikana, hänellä oli suuria vaikeuksia keskittyä lukemaansa. Hän oli vieras omassa kehossaan. Nykyään hän kykenee paremmin fokusoimaan huomionsa mihin hän itse haluaa. Pyöräillessä hän osaa nauttia viimasta, suontuoksusta, väreistä ja lukiessa hänen ei tarvitse lukea samaa tekstiä montaa kertaa läpi. Hän kykenee olemaan luonnossa ja nuotion ääressä dissosioimatta itseään jatkuvasti johonkin muuhun paikaan. Hän kykenee poimimaan marjoja uusia tietoisuustaitoja hyväksikäyttäen, läsnäolevasti. Eilen hän oppi hengitysmeditaation. Hän on alkanut toteuttamaan monipuolisuuttaan omaa luovuuttaan kirjoittaen, opettaen ja maalaten. Siirtolan Emännän tietoisuustaidot ovat levinneet useammalle elämänalueelle.

Isännän luvalla, Anna kertoo nyt jotakin myös hänen elämästään. Siirtolan Isäntä on saanut pidettyä oman masennuksensa kurissa nyt useamman vuoden ajan. Hän on harrastanut “meditoivaa halontekoa” ja ylipäätään ruumiillista työtä läsnäolevasti sekä pahimmassa kriisivaiheessa rukoilua,  jonka yhteydessä hän kertoi saavuttaneensa parhaimmillaan melko syviäkin meditatiivisia tiloja. Toki ennen maallemuuttoa hän sai asianmukaista terapiaa sekä hän on saanut lääkitystä.

Kaiken kaikkeaan, kun ihminen oppii meditaatioon liittyviä tietoisuustaitoja, saattavat nämä taidot levitä koko hänen elämäänsä. Vähitellen ihminen voi alkaa elää siis jopa koko elämäänsä läsnäolevasti tietoisesti. Tällöin hän havannoi ulko- ja sisätodellisuuttaan aivan toisella tavalla kuin että hän olisi distraktoituneena koko ajan erilaisiin ulkoisiin ja sisäisiin “fokuksen varastajiin”.  Anna väittääkin, että elämme distraktoivaa valtakulttuuria. Meidät on opetettu elämään omasta itseydestämme ja ruumiistamme irrallista elämää, mikä tuskin on hyväksi ihmisen henkiselle hyvinvoinnillemme. Meistä on tullut ruumiistamme vieraantuneita kaapattuja ihmisiä.

Anna väittää, että maailma olisi huomattavan paljon parempi paikka, jos ihmiset meditoisivat enemmän. Lääkkeitä syötäisiin vähemmän ja sairaslomia olisi vähemmän. Mutta halutaanko kulttuurissamme oikeasti tätä? Ehkä meditointi ei sovi tähän tehokkuuskulttuuriin, jossa kuluttaminen on kaiken mitta. Ainakin lääketeollisuudella ja terveydenhuollolle saattaisi tulla alamäki eteen. Ja kun ihminen alkaa elää tiedostavammin, ei hän välttämättä suostu sellaiseen elämäntapaan, jota meidän kulttuurissamme tällä hekellä vielä valtavirrassa eletään. Ihminen on dehumanisoitu kuluttajaksi.  Elääkö tämän päivän ihminen omassa ruumiissaan vai elääkö hän sittenkin koko elämänsä distraktoituneena toteuttaen toisten ihmisten odotuksia?

Vaikka siis Siirtolan Emäntä käyttää oman sisäisen maailmansa jäsentämiseen kristinuskon käsitteitä, voi joku mitä todennäköisemmin tehdä saman asian tehdä myös ilman uskontoja. Meditaatiota ja itsetutkiskelua kun voi harjoittaa myös ilman, että henkilö reflektoi hengellisiä kysymyksiä omaan sisätodellisuuteensa. Voimme oikeastaan siis demystifioida meditaation. On siis terapiasuuntauksia, jotka ovat omaksuneet läsnäolontaidot ja tietoisuustaidot itseensä ilman minkäänlaista uskonollista viitekehystä, ja se on Annan mielestä hyvä asia. Meillä jokaisella kun on oikeus kirkastaa omaa sisätodellisuuttamme itse valitsemallamme tavalla ja valitsemillamme elämänkatsomuksellisilla symboleilla.

Meditaation voidaan ajatella olevan ekumeeninen silta eri uskontojen ja elämänkatsomuksien välillä. Perimmiltään Siirtolan Emännän mielestä ei kuitenkaan ole olemassa myyttisistä symboleista irrallista todellisuutta. Kulttuurimme länsimaissa on ja tulee luultavasti aina olemaan kiinni kreikkalaisissa taruissa ja kristinuskon symboliikassa. Kaunokirjallinen historiallinen tarinallinen perinteemme kun on juonineen kiinni edellämainituissa perinteissä. Tämän Anna on oivaltanut entistä selkeämmin luettuaan Olavi Moilasen kirjoja (esim. Unista elämänviisautta).

Anna ei kiellä, etteikö joku voisi lisätä omaa onnellisuuttaan ja maailmassa oleman rakkauden määrää ilman uskontoja. Tai edellämainittuun viitaten, ainakin hän voi luulla näin tekevänsä. Siirtolan Emännälle itselleen tämä on kuitenkin mahdotonta. Hänelle uskontojen sisältämä symboliikka on niin tärkeää, että hän haluaa ottaa hengelliset käsitteet oman sisäisen toidellisuuden kirkastamisen välinneksi.

Olkoon ihminen “uskossa” tai “uskonnoton”, Anna uskoo, että todellinen syvä ilo elämään löytyy vain, kun ihminen kokee täyttävänsä oman olemassaolonsa tehtävää omassa ruumiissaan ja rakkaudessa. Ihminen tajuaa, tällöin entistä seesteisemmin, että ainoa mitä hänellä varmasti on olemassa, on tämä hetki. Elämä tässä hetkessä on kuin kaunis luminen kristallikide kämmenellämme. Kiteemme voi sulaa koska tahansa, ja sen vuoksi sitä kannattaa ihmetellä ja hämmästellä joka hetki sen ollessa vielä olemassa. Ja ennen kaikkea kannattaa olla sen tuottamasta ilosta jatkuvasti kiitollinen. Tämän Siirtolan Emäntä oppi Via Negativan, oman kärsimyksensä kautta.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s