Itkijänaisen syyskuinen lauantai-itku

Larry Dosseyn inspiroimana, (The Extraordinary Healing Power of Ordinary Things) Treenaaja Annamme, haluaa tänään puhua itkemisestä. Hän on nimittäin huomannut, että Siirtolan Emännän sisäisellä Itkijänaisella, hänen suhteellisen uudella mielentila-tulokkaallansa, on omat syynsä itkuun. Emännän Itkijänaisen itku kun on luonteeltaan toisenlaista kuin hänen sisäisen lapsensa itku: Tyttönen itki Emännän sisällä hänen omia henkilökohtaisia tragedioita, omaa tuskaansa ja hänen sielunsa kasvukipuja.

Viime aikoina Tyttönen on itkeskellyt huomattavasti vähemmän kuin joitakin vuosia sitten. Tyttösen tilalle Siirtolan Emännän sielun mielennäyttämölle on tullut, yhä useammin, tämä kypsempi Itkijänainen. Hän ei itke juuri omaelämänkerrallisia itkuja. Sen sijaan Itkijänainen itkee yhteisönsä ja globaalin maailman tuskaa ja surua. Hän on osa itkijänaisperinnettä, sitä jossa naiset itkevät yhteisönsä jäsenten ja maailmankylän kansalaisten jäähyväisiä, kohtaamisia, yhteisiä menetyksiä ja menestyksiä. Hän olisi voinut olla mukana vaikkapa itkijänaisena itkemässä, muiden itkijänaisten kanssa, ydinvoiman lisärakentamisen tuskaa, keväällä 2010.

Suomalaisessa itkuvirsiperinteessä itkuvirret olivat eräs tapa olla yhteydessä kuolleisiin. Tämä on Emännälle äärimmäisen helppo ymmärtää. Kun oivaltaa yhteisen tietoisuuden luonteen, josta esimerkiksi Carl Jung (kollektiivinen tietoisuus) ja Larry Dossey (paikaton tietoisuus) kirjoittavat, tajuaa ihminen, että esimerkiksi taiteen keinoin, ja vaikkapa itkuvirsin, ihminen voi saavuttaa yhteyden yhteiseen tietoisuuteen,siihen yhteiseen Ablsoluuttiin, josta uskonnotkin puhuvat. Sen toisen valtakunnan aikakäsitys on tyystin toisenlainen kuin tässä nykyisessä materialistisessa valtakulttuurissamme. Larry Dossey väittääkin, että jokainen voi meistä, paikattoman tietoisuutensa kautta, olla yhteydessä, yli maantieteellisten rajojen, toinen toisiimme, myös heihin, jotka eivät enää tässä hetkessä ja heihin, jotka joskus elävät tulevaisuudessa.

Parhaat itkijänaiset olivat kulttuurissamme ikääntyneitä naisia, jotka olivat nähneet tarpeeksi myös elämän varjopuolia. Amerikkalainen syöpälääkäri Rachel Naomi Remen (Kitchen Table Wisdom) kirjoittaa, muuten, eräästä itkijänaisiin liittyvästä, rinnakkaisilmiöstä. Hänen mukaansa haavoittunut enkeli on paras toisen enkelin auttaja. Hänen on vain hoidettava omat haavansa ensiksi kuntoon. Ja itkijänainen hoitaa tämän asian itkemällä. Ikääntyneet, kokeneet itkijänaiset ,ovat olleet kulttuurissamme näitä haavoittuneita enekeleitä, toisten tukijoita ja auttajia. Heitä olivat Annan mielestä, epäilemättä, myös itkuun kykenevät miespuoliset runonlaulajat; Jussi Huovisen kaltaiset suurmiehet, runonlaulajat.

Monelle on luultavasti tuttu sanonta, että itku puhdistaa sielun peiliä. Mutta onko se totta? Jotkut tutkijat väittävät, ettei tällaista katarhsis ilmiötä ole edes olemassa. Siirtolan Emäntä, omat sisäiset tilansa suht hyvin tuntien, väittää päinvastoin, että näinhän se juuri on. Itku on tärkeä osa eheyttävää katharsis-kokemusta, jossa sekä yksilön henkilökohtainen että yhteisön yhteinen suuri sielu voi puhdistautua kuonasta. Jos itkijänaiset eivät itkisi maailmantuskaa, kasaantuisi kulttuuriimme kollektiivisesti hirvittävä määrä kuonaa.

Niinpä, oivaltaa Anna, juuri itkussa poistuu juuri niitä kuona-aineita, jotka avaavamat tukkeutuneet kehomielikanavamme. Kyynelistä on nimittäin Larry Dosseyn mukaan 98 % vettä, ja loppu sisältö on erilaisia kuona-aineita, “toksiineja”. Näyttääkin siltä, että kyyneleet ovat eräs tapa poistaa elimistöä tukkivia kuona-aineita. Tämä oikeastaan tukeekin hyvin Emännän ajatusmallia. Itkulla puhdistamme sielumme peiliä.

Emännän sisäinen lapsi itki paljon joitakin vuosia sitten, ja joskus hän vieläkin itkee. Hän itki Emännän sielua eheyttävässä kirjoitusprosessissa omaelämänkerrallista tuskaa. Sitä kautta Emäntä uskoo tukkeutuneitten kehomieli kanaviensa avautuneen. Hän pääsi pikkuhiljaa tilaan, jossa hän elää paremmin läsnäolevaa elämäänsä. Siksi hän voi nykyään käyttää aikaansa enemmän maailman tuskan itkemiseen. Kirjoittaminen on oikestaan Emännän eräs kokonaisvaltaisempi tapa laulaa henkilökohtaisia itkuvirsiä. Kirjoittamalla ja sen kautta avautuvilla itkuilla hän kirkastaa ja kiillottaa omaa sieluansa ja oman ainutkertaisen elämänsä päämääriä. Kun hän harjoittaa näitä itkuvirsiänsä säännöllisesti, voi hän hyvin. Näin hän uskoo, että hän palvelee parhaiten myös yhteisöänsä. Kirjoittamisen kautta hän tavoittaa jotakin yhteisestä kollektiivisesta tietoisuudestamme.

Anna kysyy muuten meiltä muilta, että tiedämmekö sikiönkin välillä itkevän. Hän huomauttaa, että itku ei ole siis pelkästään opittu käyttäytymismalli. Se on luonnollinen tapa purkaa paineita. Pienet pojat ja tytöt itkevät vielä suunnilleen yhtä paljon, mutta aikuisena naiset itkevät enemmän. Onko heidän itkunsa aina vilpitöntä, sitä voi tietysti kysyä.

Nykyään länsimaisessa kulttuurissamme miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Tämä muutos tapahtui keskiajan jälkeen teollisen vallankumouksen myötä. Anna uskoo, että tämä on huono asia. Se nimittäin saattaa kertoa torjunnan kulttuurista, jossa ihmiset kätkevät sydämeensä omat tuskaa kantavat osansa, ja he, etekin pojat, piillottavat surulliset kasvonsa hymyn irvikuvaa kantavan sankarinaamion taakse. Tämän päivän ihmisen kun pitäisi olla aina iloinen ja optimistinen. Eikä tämä ole Annan mielestä poikiemme vika. Jo kotona ja koulussa heidät opetetaan kantamaan tätä hymyilevää naamiotaan. Kukapa tietää, vaikka tämä olisi yksi syy perheväkivaltaan ja ehkäpä joihin stressisairauksiinkiin?

Ennen muinoin, joissakin kulttuureissa, kyyneleet säilöttiin lakrymatoreihin. Ne olivat yleensä pieniä pulloja, joihin kyyneleet vuodatettiin. Jos näin tehtäisiin vielä, huomautta Anna, Emänällä olisi jo aika huikea pullokokoelma. Viktoriaanisena aikana kyynelpullo jätettiin auki. Suruaika oli ohi, silloin kun kyynelneste oli haihtunut pullosta ilmaan. Emännän Itkijänainen on vielä nuori osa häntä. Hänellä on vielä paljon opittavaa itkemisen perinteestä. Kukapa tietää, ehkä jonakin päivänä hän on vielä kypsän Itkijänaisen arkkityyppinen kuva.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Emännällä on enemmän tyhjäksi haihtuneita kyynelpulloja kuin täysiä. Hänen mielensä kun on täyttänyt toivo paremmasta ajasta, ajasta, jossa miehetkin saavat jälleen itkeä.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Itkijänaisen syyskuinen lauantai-itku

  1. Siirtolan Isäntä sanoo:

    Se oli muuten Siirtolan Isäntä joka havaitsi tämän uuden mielentilan syntymisprosessin. Isäntä vain huomasi, että Emäntä itkee nykyään enemmän maailmantuskaa kuin omien elämänkokemustensa pohjalta, mikä on tietysti hyvä, sillä Isäntä on ilmeisesti onnistunut jossakin, kun ei ole itse Emännän itkuja aiheuttamassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s