SISÄINEN TEATTERI osa 2, Perusasioitten äärellä

Treenaaja antaa omat vastauksensa muutamiin eheyttävään kirjoittamiseen liittyvään peruskysymykseen.

Onko eheyttävä kirjoittaminen Sisäistä teatteria hyväksi käyttäen vaarallista?

Kun ihminen lähtee eheyttävään kirjottamisprosessiin hyväksi käyttäen Sisäistä teatteria, on tärkeää, että hänellä on aikuisia kehittyneitä mielenosia, jotka kykenevät kantamaan mahdolliset menneisyydestä nousevat, joskus rajutkin tunteet. Jos kirjoittajalla ei tällaista ole, rinnalla hänellä on hyvä olla turvallinen ohjaaja, ryhmä, tai hyvä viisas kokenut , elämää nähnyt ystävä tai terapeutti. Tärkeää on, ettei ihminen ole yksin tunteittensa kanssa, vaan hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Kirjoittaessa käsitellään tiedon lisäksi  tunteita, mikä voi tuntua ”vaaralliselta”. Prosessissa ei tarvitse itkeä, mutta itkua ei pidä myöskään pelätä. Itku puhdista sielumme peiliä – itseasiassa viimeaikaisten tutkimusten mukaan itkussa vapautuu kyynelten mukana ”emotionaalisia kuonakemikaaleja”. Treenaaja väittää, että ne ovat juuri niitä aineita, jotka tukkivat tunne-elämämme lukkoja. Myös vihan kokeminen tässä ja nyt voi olla osa Sisäistä teatteriamme. Kirjoittaminen voi saattaa meidät virtaavaan minuuten, jossa ”tukoksemme” alkavat kadota.

Eheyttävä kirjoittaminen, esimerkiksi Sisäisen teatterin avulla, on luovuuden avulla tapahtuvaa emotionaalisen viisautemme lisäämistä. Se on sisäisen kokemusmaailmamme purkamista erilaisiin mielemme osien näkökulmiin sekä se on tämän tunnepitoisen informaatiomateriaalin saattamista eheyttävään muotoon. Periaatteessa tällaista mielikuvituksella leikkimistä ei suositella psykoottisilla ihmisille, joilla muutenkin on ”liian vilkas” mielikuvitus. Toisaalta monet kirjailijat kautta aikojen ovat leikkineet omilla tiloillaan. Mitä muuta huippukirjallisuus onkaan kun mielen eri tiloilla, alterminuuksilla, leikkimistä! Psykooseihin taipuvalla  ihmisellä tällainen mieltä pirstova ja hajottava Teatteri kokemus voi olla hyvin raskas, ja hänellä voi tulla ongelmia itsensä ”kokoamisen” kanssa.

Treenaaja miettii, että olisikohan Mika Waltarilta jäänyt kirjat kirjoittamatta, jos häneltä olisi kielletty altertiloilla leikkiminen? Waltarihan oli muutamaan otteeseen psykiatrisessa hoidossa psykoosiensa vuoksi. On kuitenkin niin, että psykoottisille ihmisille on olemassa parempia terapiamuotoja kuin Sisäinen teatteri, Egostate tai Psykodraama.

Luova eheyttävä kirjoittaminen esimerkiksi Sisäisen teatterin avulla voi olla osa ihmisen elämää.  Se on eräs tapa opiskella tuntemaan itseään. Ihmisen perusoikeuksia on, että hän saa leikkiä väreillä, kuvilla, omalla kehollaan, altertiloillaan, sanoilla ja sävelillä. Muuten on mielenkiintoista, että Waltarin mielestä mielenterveyden häiriöt ovat luonteenomaisia kaikille luoville ihmisille, ”sitä enemmän, kuta voimakkaampi heidän luomistarpeensa on” (Kirjailijan muistelmia). Hän väitti jopa, että jos tarkastelee kirjallisuudenhistoriaan jääneitä kirjailijoita, ei niiden joukosta löydy ketään, joka ei aika ajoin olisi ollut ”häiriintynyt”. Kirjoittaessa voi kuitenkin persoonallisuutemme kasvaa, ja Waltarin mukaan se voi auttaa meitä vapautumaan tällaisista häiriöistä. Treenaajaa uskoo, omiin kokemuksiinsa nojaten, että tätä persoonan kehittymistä ja kypsymistä voidaan edistää yhdistämällä kirjoittamiseen terapeuttista tietoa.

Myös Siirtolan Emäntä, jonka mielentila, alterego Treenaaja on, on kärsinyt nuoruudessaan erinäisistä ongelmista, mm. syömishäiriöistä ja addiktiivisesta käyttäytymisestä. Kaikista ”mielenterveysongemistaan” hän ei ole vieläkään päässyt eroon. Itse asiassa Treenaaja on sitä mieltä, ettei hän ole koskaan tavannut vielä mieleltään täysin ”tervettä” ihmistä. Elämä on myötä- ja vastamäkeä, ja niiden haasteisiin vastaamista, erilaisten  epäonnistuneiden ja onnistuneiden yritysten kautta. Kuka tietää, jospa tällainen täysin ”terve” ihminen olisi ollut Jeesus Kristus, Mohhamed tai Buddha?

Voiko kukaan kieltää meiltä, ettemme saa kirjoittaa luovasti, elää mielentilojemme, ”altertilojemme” kautta, käyttäen hyväksi samalla olemassa olevaa psykoterapeuttista tietoa? Elämä on vaarallista. Treenaajan mielestä eheyttävä kirjoittaminen on oikeastaan asiantuntija kulttuurin vastavoima. Liian moni meistä elää tänä päivänä asiantuntijoiden ohjaamaa ”turvallista” ja järkevää ”normaalia” elämää, jossa yritetään saavuttaa mahdollisimman paljon ”mielihyvää”. Treenaaja epäilee vahvasti, että samalla kun olemme siirtyneet tällaiseen asiantuntijoiden ohjaamaan maailmaan, on elämältämme kadonnut tarkoitus ja emme ole tietoisia oman elämämme henkilökohtaisista päämääristä.

Harva meistä elää enää omaa elämäänsä, koska emme enää tiedä keitä me olemme. Oikea elämä kun on välillä vaarallista, se on ilon ja hurmion lisäksi itkua, vihaa, hämmästystä, ahdistusta ja surua. Oikea, eettinen elämä, on kykyä vaihtaa näkökulmia, se on joustavuutta, se on kokonaisvaltaisen viisauden kehittymistä ja matkaa itseen. Niin kauan kun emme tunne itseämme olemme alttiita valtaapitävän kulttuurin auktoriteettien valitsemille elämän päämäärille. Kun ihminen tuntee itsensä, kykenee hän paremmin elämään omaa elämäänsä läsnä olevasti.

Treenaaja muistaa kertomuksen Zen-opettajasta, jonka luokse noviisi uskonharjoittaja innostuneena ryntäsi. ”Olen saavuttanut meditatiossani ekstaattisen tilan! Maailma näyttää täydelliseltä!”, sanoi noviisi innostuneena opettajalleen. ”Jatka meditaatiota…,” sanoi opettaja, ”kyllä tilanne pian korjaantuu!”

Treenaaja uskoo, että kirjailijana oleminen on vaarallisempaa kuin terapeuttinen, eheyttävä, kirjoittaminen. Eheyttävän kirjoittamisen ytimessä on juuri ajatus itseohjautuvasta ihmisestä, jonka toki kannattaa olla dialogissa asiantuntijoihin. Treenaaja ei olisi tässä kirjoittamassa tätä opastaan, mikäli hän ei olisi ollut hyödyllisessä dialogisessa suhteessa terapeutteihin; psykologeihin ja psykiatreihin, edesmenneisiin ja nykyisiin.

Terapeutit ja ohjaajat voivat olla opettajiamme, mutta me aikuiset itse olemme loppujen lopuksi vastuussa omasta elämästämme ja sen päämäärästä. Onhan kaikessa terapiassa kysymys loppujen lopuksi siitä, että ihminen kasvaisi itseohjautuvaksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kirjoittaen tapahtuva eheytyminen ei ole siis pelkkää ”katarktista” tunteiden purkua, vaan se on myös oman sisäisen todellisuuden kognitiivista hahmottamista. Ihmisen tulee olla innostunut ihmistä eheyttävästä hengellisestä ja henkisestä tiedosta. Hän voi ruokkia omaa prosessiansa hengellisellä, henksellä ja psykologisella tiedolla.

Se mitä Treenaaja tässä tekee, on juuri se, että hän yrittää tarjota kirjoittajalle terapeuttiset perusasiat, jotta hän voisi kirjoittaa siten, ettei hän pelkästään hajottaisi itseään. Tavoitteena on, että kirjoittaja onnistuisi kokoamaan itsestään entistä eheämmän,  eettisen, itseohjautuvan, joustavan minuuden. Tätä oma polun rakentamista hän opastaa sekä teoriatiedolla että erinäisillä kirjoitusharjoituksilla ja joillakin ”roolipelileikeillä”. Ihminen voi  itse omassa prosessissaan  eteen päin kulkiessaan,  liittää omaan kirjoitusprosessissaan luovasti juuri sitä viisautta, jota hänen kokemusmaailmassaan jo on, ja sitä uutta myyttistä, hengellistä ja tieteellistä tietoa,  mikä juuri häntä kulloinkin kiinnostaa.  Monipuolinen kirjallisuus, uskonnollisesta ja filosofisesta kirjallisuudesta runouteen ja kaunokirjallisuuteen, on tämän prosessin kauraa. Arjen tarinoillakin voi päästä pitkälle!

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s