SISÄINEN TEATTERI, osa 3 – Perusasioitten äärellä

Keitä ovat nämä Sisäisen teatterin roolihahmomme?

Kun prosessi aloitetaan, joutuu ihminen työstämään itselleen teatterinsa roolihahmoja. Näitä voidaan tehdä monella erilaisella ”luomistekniikaalla”. Kun kirjoittaja saavuttaa ”luovan tilan” saattaa uusia tiloja syntyä spontaanisti. Nämä mielemme eri tilat ovat ihmisen tilat ovat:

  1. Introjektioita. Introjektio on tiedostamattomasti sisäistetty toinen ihminen – jäänne esimerkiksi vanhemmistamme, isovanhemmastamme tai opettajasta. Tämä ääni saattaa olla kielteinen, esimerkiksi nalkuttava (Turha sinun on aloittaa pianon soittoa. Et kuitenkaan jaksa sitä pitkään jatkaa…). Tai se saattaa olla kannustava (Tee se. Olet aina ollut selviytyjätyyppi!).
  2. Roolinottojamme. Esimerkiksi hammaslääkäri työssään saattaa oppia tietyn hyväksyttävän tavan kommunikoida ja työskennellä. Hän omaksuu itselleen hammaslääkärinroolin. Muita omaksuttuja rooleja saattavat olla esim. äiti, isä, johtaja jne. Tällaisen roolinoton takana on yleensä mallioppiminen. Myös lapsuudessa koetuissa hankalissa tilanteissa ihminen saattaa ottaa itselleen jonkun roolin, joka jää pysyvästi ”päälle”.
  3. Aktiivisia roolinottoja. Voimme tietoisesti ”varastaa” itsellemme roolin, josta haluamme oppia. Voimme tietoisesti leikkiä olevamme vaikkapa joku työtoverimme, sisaremme tai miksei myös joku hahmo kirjallisuudesta. Mielentilan treenikirjassa tällainen tila oli esimerkiksi Regine, Sören Kierkegaardin morsian, joka luki hulluna hänen filosofiaan.
  4. Arkkityyppisiä tiloja. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset roolihahmot, jotka pääsääntöisesti ovat kaikilla. Näitä ovat esimerkiksi sisäinen lapsi tai vanha viisas nainen/mies. Treenaajan omassa prosessissa sisäisiä lapsia edustivat Katarina ja Tyttönen sekä vanhaa viisasta naista Sophie ja vanhaa viisasta miestä Tiedemies. Arkkityyppiset hahmot voivat olla myös eläimiä. Treenaajan kirjoitusprosessissa esiintyi Kuoleman Joutsen.
  5. Dissosiatiivisia tiloja. Oma luku ovat nämä ”dissosiatiiviset tilat”, joissa joku traumaattinen haamu menneisyydestä tulee kummittelemaan näyttämöllemme. Tällainen esimerkiksi auton jarrutusääni voi tuoda sisällämme kauhutilan. Se voi nimittäin kuljettaa meidät meidät tilanteeseen, jossa itse jäimme auton alle. Kun tällainen itsestä irrottautunut tila yhdistyy minään, voi purkaantua erittäin voimakkaita tunnetiloja. Siksi näiden tilojen käsittely on helpointa tehdä yhdessä turvallisen ohjaajan tai terapeutin kanssa. Mikäli ihminen joutuu yksin ilman aikuista turvallista hahmoa työstämään tällaisen tilan, voi hän pahimmassa tapauksessa ”uudelleen traumatisoitua”. Kun ihmisellä on itsellään aikuisia turvallisia kehittyneitä tiloja, voi hän pystyä työstämään lievempiä traumojansa yksin. Edellytyksenä on, että hänessä on osia jotka kykenevät kantamaan mahdollisen vihan, kauhun, häpeän ja surun tunteet, jotka nousevat prosessissa esiin. Mikäli ihmisellä on vakavia traumoja takanaan, suosittelee Treenaaja, että näitä kannattaa työstä yhdessä esimerkiksi traumaterapeutin kanssa. Koskaan ei kannata yrittää olla liian ”itseriittoisa”. Käyväthän terapeutitkin työnohjauksessa purkamassa omia tunteitaan. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
  6. Yhdistyneitä tai muuntuneita mielemme tiloja. Muutamat roolit saavat yhdistyä kirjoittamisen aikana, ja ne voivat muodostaa yhdessä uuden korkeamman ymmärryksen tilan. Joku roolimme voi myös muuttaa muotoaan, ja ottaa uuden tehtävän vastaan omassa Sisäisessä teatterissa.
  7. Varjo-osamme on mielenkiintoinen viimeinen muoto mielen tiloissamme. Esimerkiksi psykodraamassa ja Jungin aktiivisessa mielikuvituksessa tuodaan esiin varjo tärkeänä minuuden osana. Varjomme edustaa erilaisia tukahdutettuja impulssejamme, lapsellisia halujamme, alhaisia motiivejamme, tunteitamme, jotka mieluusti siirrämme toisiin ihmisiin. Varjomme on tietoisuuden se osa, jota pelkäämme. Näemme mielummin toisessa  sen ikävän puolen, mitä kannamme tietoisuudesta torjuttuna itsessämme.

Nämä tilat edustavat tietoista ja tiedostamatonta minäämme. Jokaisella niistä on oma roolinsa, mielialansa, motivaatiorakenteensa ja tehtävänsä. Yleensä näillä tiloillamme on oma muisti, mutta terveessä persoonassa niiden muistit ovat jollakin lailla yhdistyneitä toisiinsa.

Tiedostamattomassa mielessämme ja esitietoisuudessamme on lähempänä ja kauempana meitä edustavia ”taustatiloja”, jotka uinuvat passiivisina odottaen impulssia aktivoitumiseensa. Näitä tiloja voi aktivoitua esimerkiksi hypnoosissa, ”roolipeleissä” ja luovassa kirjoittamisen tilassa.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s