SISÄINEN TEATTERI, osa 4 – Perusasioitten äärellä

Mihin Sisäisen teatterin eheyttävä vaikutus perustuu?

Sisäinen teatteri on Treenaajaan mielestä eräs tietoisuustaitojen harjoitustapa. Enemmän tunnettu Mindfulness-meditaatio on toinen, enemmän tunnetumpi, tapa harjoittaa tietoisuustaitoja. Sisäisessä teatterissa ja Mindfulness meditaatiossa molemmissa voidaan saavuttaa tiloja, joissa päästään irtaantumaan egosta, tietoisesta minästä. Toisella tavoin ilmaistuna; ne molemmat ovat tapoja mietiskellä. Ihmiset ovat tuhansia vuosia eri uskonnollisissa perinteissä hakeneet itselleen mielenrauhaa mietiskellen.

Mindfulness-meditaatiossa ajatusten annetaan tulla ja mennä, spontaanisti, kuin pilvien taivaalla, ja aina palataan esimerkiksi hengityksen tiedostamiseen. Sisäisessä teatterissa puolestaan luodaan erilaisia minuuden näkökulmia, jotka alkavat tuottamaan, luovuuden energian vapautuessa, uusia verbaalisia, auditiivisia, kinesteettisiä tai visuaalisia muotoja. Kirjoittaen syntyy vaikkapa runoja ja tarinoita. Minuudesta voi näin muodostua improvisoitu näytelmä. Itseys parhaimmillaan siirtyy näin virtaavaan, jatkuvaan muutoksenalaiseen tilaan, jossa kirjoittaja kykenee yhä täsmällisemmin kuvaamaan tietoisuutensa mielikuville rakentuvaa sisäistä muotoa.

Perusperiaate Sisäisessä teatterissa on yksinkertainen: Ihminen harjoittelee tuntemaan sisäisen teatterinsa, ja niiden uskomusmaailman. Hän opettelee tekemään neuvotellen kompromisseja eri osiensa kanssa. Eheä ihminen Sisäisen teatterin näkökulmasta on omaa tarinaansa aktiivisesti rakentava, sisäiset osansa tunteva, ”ristiriitaisten mielen tilojen sopusointu”. Sielu on Treenaajan mielestä pohjimmiltaan moninäkökulma elämään. Joustava minuus tuntee siis oman Sisäisen teatterinsa ja hän kykenee, tilanteen näin vaatiessa esimerkiksi uudessa sosiaalisessa ympäristössä, luomaan itselleen aktiivisesti uusia mielen tiloja. Ihminen ei runno itseään joka tilanteessa samaan muotoon, vaan hän antaa elämän rikkauden ilmetä omassa persoonassaan. Ihmisestä syntyy virtaava minuus.

Parhaimmallaan, erilaisilla minuuden näkökulmilla leikkivässä, Sisäisen teatterin prosessissa itseys voi saavuttaa valveunta muistuttavan luovan tilan, jossa uutta muotoa, esimerkiksi sanallista muotoa, tietoisuudelle alkaa syntyä spontaanisti, tiedostamatta. Menneitä kokemuksia voidaan elää kirjoittaen ja roolileikkien kautta tässä ja nyt uudelleen, jonka jälkeen voidaan hahmottaa tapahtumille uusi eheyttävämpi tarinallinen tarkoitus. Ihmisestä tulee aktiivinen oman elämänsä tarinan käsikirjoittaja.

Eri mielentilamme voivat kirjoittaa elämästämme erilaisia tosia tarinoita. Voimme itse päättää entistä tiedostavammin millaisen tarinan elämästämme valitsemme. Vaikeistakin elämän tapahtumista voi syntyä joskus esimerkiksi koskettavia metaforia, jotka rikastuttavat elämämme tarinaa.

Treenaaja noudattaa Sisäisen teatterin hahmottamisessa melko lailla Roberto Assagiolin psykosynteesiä. Samalla tavoin kuin psykosynteesissä, voi kirjoittaja käyttää hyväkseen omaa tahtoaan tietoisuutensa laajentamiseen ja sen eheytymiseen. Samoin kuin psykosynteesissä, myös Sisäisen teatterin kirjoittamisprosessissa, vaihtelee rytmisesti itsetutkiskeluvaihe ja analyyttinen vaihe.

Ehkäpä eheyttävän kirjoittamisen terapeuttinen teho perustuu siihen, että ihminen purkaa luovasti tunnepitoisia kokemuksiaan ja pyrkii kehittämään, heijastavan oppimisen kautta, omaa käsityskykyään sisällänsä meneillään olevasta omasta prosessiansa. Jungin sanoin, hän joka katsoo ulospäin, uneksii, mutta hän, joka katsoo sisäänpäin, herää. Samaan tapaan kuin Mindfulness-meditaatiossa Sisäisessä teatterissa ajatukset eivät enää ajattele ihmisessä satunnaisesti, vaan hänestä tulee oman sisäisen ajatusmaailmansa aktiivinen ohjaaja. Esimerkiksi ihminen ei ole enää vihainen, vaan hän tuntee, että joku osa hänessä tuntee vihaa. Tällainen tietoisuuden muutoksen aste on valtava. Ihminen on tällöin siirtynyt ajattelusta, ajatuksiensa ajatteluun.

Prosessi on leikkiä – sitä samaa roolileikkimistä, jonka avulla lapset niin tehokkaasti oppivat. Ihminen voi heijastaa luovassa teatteriprosessissa tunnepitoisia kokemuksiaan omiin aikuisiin osiinsa ja kirjoittajaryhmässä myös toisiin ihmisiin. Samalla hän käyttää oman sisäisen teatterinsa hahmoja ja ryhmässä kirjoitettaessa, myös ryhmän ihmisiä uuden oppimisen peilinä. Vähitellen ihminen voi siirtyä heijastamaan valitsemiansa teemoja spontaanien sisäisten keskustelujen lähteeksi.

Kirjoittaja ruokkii teatterihahmojensa oppimista esimerkiksi kouluttamalla itseään erilaisilla kursseilla ja lukemalla aktiivisesti erilaista, monipuolista, kirjallisuutta. Sisäisessä prosessissa tieto yhdistetään osaksi kokonaisvaltaista kokemuksellista tietoa. Näin tieto ei jää irralliseksi ”knoppitiedoksi” vaan tiedosta syntyy viisautta.  Ihminen voi rakentaa aktiivisesti itselleen elämänsä läpi uusia tiloja kokonaisvaltaisen oppimisen ja näin ollen myös oman hyvinvointinsa välineeksi. Eheytymiseksi tarvitaan hetkeksi rationaalisesta, järkevästä, osasta ”irti päästämistä” ja hänen tilalleen  sijoitetaan ”homo ludens” – leikkivä ihminen.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s