SISÄINEN TEATTERI osa 9 – Naisarkkityypeistä

Kun olemme kirjoitusharjoitusten kautta hahmottaneet osiamme, voimme lähteä pohtimaan, mitkä niistä muistuttavat mytologisia arkkityyppejä. Voimme siis henkilöhistoriastamme löytyvien tilojen lisäksi paikallistaa ja lähteä syväluotamaan arkkityyppisiä osiamme. Voimme kirkastaa niiden olemusta käyttämällä hyväksi arkkityyppisiä malleja ja niihin liittyviä tarinoita. Jokainen arkkityyppinen osamme on jotakin, jota ihmisissä on ollut tuhansia vuosia, ja samalla se on jotakin ainutkertaista.

Arkkityyppisten osiemme kautta voimme lähteä tutustumaan  syvällisemmin omaan moniääniseen tarinaamme. Mihail Bakhtinin sanoin, jokainen meistä on moniääninen novelli. Jungilainen arkkityyppiajattelu on lumonnut jo kohta sata vuotta ihmisiä, erityisesti taiteitten edustajia ja niistä voimme ammentaa särmää eheyttävään dialogiseen kirjoittamiseemme.

Voimme miettiä kirjoitusprossimme edetessä, onko meissä joitakin arkkityyppejä, joita ilmennämme, tai  onko meissä joitakin sellaisia osia,  joita haluaisimme itsestämme kaivaa esiin ja vahvistaa. Voimme ikään kuin imeä aktiivisesti merkitystä omaan multaamme. Mytologiat, esimerkiksi kreikkalaiset tarut ja Kalevala pitävät sisällään rikkaan arkkityyppisen maailman. Mielikuvituksemme avulla voimme lähteä vahvistamaan kirjoittaen näitä osiamme. Samalla voimme purkaa  sosiaalisia rooleja, joita olemme omaksuneet yksipuolisten valtaa pitävien myyttien kautta. Naiseus ja miehisyys ovat siis kautta aikojen ottaneet meissä tiettyjä, sukupolvesta toiseen siirtyviä muotoja, joita myös osa mielentiloistamme seuraa.

Oppiessamme tuntemaan itseämme, tunnistamme eri tilamme ja opimme erottomaan tilojemme sisäiset liittoutumat. Tajuamme, että jokainen sisäinen osamme puolustaa omia arvojaan. Kun rikastamme mielennäytämömme hahmoja mielikuvituksemme avulla ja muutamme sisäisen teatterimme arkkityyppisten jäsenten paikkoja mielennäyttämöllämme, muuttuu myös sisäinen arvojärjestyksemme ja kokemusmaailmamme. Voimme itse aktiivisesti lähteä valitsemaan, mitkä ovat niitä myyttejä, joihin haluamme itsemme samaistaa. Tämän jälkeen siirrymme vähitellen uuteen tietoisuuden tilaan, jossa ajatukset eivät enää ajattele meissä vaan me ohjaamme ajatuksiamme. Itseyden keskuksemme tulee entistä tietoisemmaksi.

Seuraavassa Jean Shinoda Bolenilta lainattuja arkkityyppejä:

Jos haluat syventyä perusteellisemmin jungilaisen analyytikon Jean Shinoda Bolenin naisarkkityyppeihin, niin kannattaa lukea hänen kirjansa Jumalattaren aika – naisen kolmas ikä. Seuraavat lyhyet yhteenvedot ovat hänen kirjastaan lainattuja.

Sofia – raamatullinen arkkityyppi

Sofia-arkkityypillä on taipumusta mystisiin kokemuksiin ja hän pyrkii myös ymmärtämään niiden merkitystä. Sofia ei ole kiinnostunut kirkon autoritaarisista tulkinnoista, vaan hän haluaa määritellä itse omat uskonnolliset kokemuksensa. Sofie arkkityypin omaava nainen tutkii omaa hengellisyyttään jatkuvasti. Hän on kiitollinen puhtaasti olemassa olostaan. Sofien mystikko ominaisuutensa on viisauden lähde, joka valaisee tietä, jonka kyseinen henkilö on elämänsä poluksi valinnut. Joskus tämän henkilön mystiset kokemukset voivat olla hänen kirjoittamisensa, runoutensa ja taiteensa inspiraation lähteitä.

Monelle naiselle saattaa vasta vaihdevuosien aikaan Sofie, mystisen ja hengellisen viisauden arkkityyppi tulla merkitseväksi. Vaikka papit ja teologit ovat olleet perinteisesti miehiä (paitsi nykyään esim. luterilaisessa kirkossa), ovat Sofie-naiset pitäneet yhteisöjä pystyssä osallistumisellaan ja vapaaehtoistyöllään. Sofie on kokonaisvaltaisen naisellisen viisauden ”gnosiksen” arkkityyppi.

Hekate – tienristeyksien ja intuition arkkityyppi

Hekate on sisäinen kätilömme, joka auttaa meitä, kun synnytämme itsessämme uusia puolia. Hän auttaa meitä päästämään irti sellaisista asioista, joiden on aika kuolla sisällämme. Tienristeyksessä joudumme jättämään vanhat ennakkokäsityksemme, ja siirrymme uudelle polulle. On pelottavaa jättää taakseen vanhentuneet asenteemme, uskomuksemme ja tarpeettomat roolimme. Hekate auttaa meitä luopumaan asioista, jotka eivät tue ja vahvista elämää meissä.

Hekate liittyy läheisesti Persefoneen, kukkia niityllä poimivaan nuoreen arkkityyppiseen naiseen, joka joutui yllättäen Tuonelaan. Hekate kulkee fyysisesti Persefonen edellä ja jäljessä.  Meillä jokaisella on ollut elämänvaiheita, joissa olemme olleet kuin kukkia poimiva viaton ja hyvään uskova Persefone. Olemme joutuneet kauhistuttavan tapahtuman, avioeron, kuoleman tai vaikkapa petetyksi tulemisen kautta toivottomuuden Tuonelaan. Siellä meitä vaivaa epätoivo, kyynisyys, katkeruus ja kostonhimo. Kun nousemme Tuonelesta, Hekate tulee seuralaiseksemme; ymmärrämme yhä täydellisemmin, että kärsimys ja rakkaus kuuluvat erottamattomasti elämään.

Hekate puhuu mielikuvituksen, vertauskuvien ja symbolien kieltä. Hän on sisäinen auttajamme, jonka katse ei moiti tai häpäise ketään. Kun Hekate vaikuttaa meissä, emme kiellä enää osiamme. Hekate auttaa meitä näkemään itsemme, erityisesti ne kohdat joita haluaisimme pitää piilossa. Hekatella meissä voi olla yliluonnollisia kykyjä: hän voi olla vaikkapa enneunien näkeminen.

Hekaten varjopuoli voi tehdä meistä manipuloijia ja unohdamme hienovaraisuutemme. Voimme menettää kosketuksen arkeen, ja meistä tulee ylimielisiä yliluonnollisiin ilmiöhin itsemme hukuttavia ”hörhöjä”. Mitä kypsempi ja eheämpi nainen on, sitä todennäköisemmin hän osaa käyttää kykyjään viisaasti.

Hestia – meditativisen viisauden arkkityyppi

Hestia edustaa arkkityyppinä minuutemme keskipistettä. Hän on itseytemme symboli. Hän on lieden jumalatar, se lämpöinen tulisija tai kohtu, jossa haluamme viettää yksinäistä aikaa. Yksinolo voi olla pyhäkkö, jossa sielumme löytää rauhan. Hestialla on se paikka sielussamme , joka on yhtaikaa sekä arkipäiväinen että pyhä. Kun Hestia on mielennäyttämöllämme, meidän elämäämme ei hallitse mielyttämisen tarve. Meidän ei tarvitse olla kaikkien hyväksymiä ja kaikkien ei tarvitse pitää meistä. Hestia on  arkkityyppinen osamme, joka tuntee itsensä kokonaiseksi. Hestiat ovat tietäjänaisia, jotka eivät elä siinä harhaluulossa, että jokin ulkopuolinen ihminen täydentäisi heitä.

Jos Hestia on varhain naisen elämässä, ja hallitsee elämää, olisi naisen hyvä tuntea myös muita puoliaan. Tätä kautta hän voi oppia ymmärtämään ja arvostamaan paremmin omaa ainutkertiasta ominaislaatuaan. Hän voi löytää maailmastaan entistä paremman paikan, jossa hän voi olla aivan vain omana itsenään.

Hestia osaa läsnäolon taidon. Kun hän esimerkiksi tekee ruokaa, lajittelee pyykkiä tai tekee päivällistä, hän on puhtaasti siinä hetkessä. Aina kun tämä nainen rakentaa sopusointua ympärilleen, rakentaa hän samalla pyhää paikkaa. Tällaisessa työssä, samoin kun tällä tavoin vaalittuun paikkaan asuttamisessa, on jotakin eheyttävää. Kun nainen kasvaa kypsäksi tietäjäsijaksi, voi hän kokea tarvetta vetäytyä yksinäisyyden tilaan. Hän haluaa usein miettiä ja pohtia muutoksia sekä tehdä elämässään muutoksia. Hestia on Bolenin mukaan ainut puolistamme, jolla ei ole varjoa. Miehinen maailma haluaa tehdä ikääntyvästä naisesta näkymättömän, ja tämä sopii vallan mainiosti Hestialle: Hänelle ei ole tärkeää olla keskipisteenä.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s