SISÄINEN TEATTERI, osa 11 – Miesarkkityyppejä

Myös miehelle, siinä missä naisellekin, arkkityyppisten mielentilojen tunnistaminen ja kokemuksellinen havaitseminen voivat olla vapauttavia kokemuksia. Arkkityyppisistä kollektiivisen tietoisuuden muodoista me kaikki omalla yksilöitymisemme polullamme liikkujat voimme löytää itsellemme luovuuttamme ja ongelmanratkaisutaitojamme lisääviä peilejä, joiden avulla voimme kirkastaa samalla Itseyttämme (Self), minuutemme keskusta. Hyödymme sisäisessä eheyttävässä mielikuvitustamme hyväksi käyttävässä dialogissamme arkkityyppisten muotojen, ajat ylittävästä , viisausperinteestä.

Seuraavissa kreikkalaisten jumalten miesarkkityyppien pohdiskeluissa olen käyttänyt lähteinä mm. Marja-Liisa Niemi-Mattilan “Jumalainen mies ” ja Olavi Moilasen “Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa” kirjoja. Niemi-Mattila korostaa sitä, että ihmisen arkkityyppitietoisuus voi olla hälventämässä ihmisten välisiä keskinäisiä ennakkoluuloja. Suurimmalla osilla arkkityyppejä kun on siis sekä omat hyvät että huonot puolensa, eivätkä ne edusta mustavalkoista stereotypioiden maailman kuvaa. Sen sijaan ne edustavat pikemminkin dialogista maailmankatsomusta, jossa ymmärretään, kuinka yhteisöllinen tietoisuuden laajeneminen voi olla erilaisten myyttisten arkkityyppien vuorovaikutusta.

Myytit puhuvat samaa kieltä kuin unemme. Ne edustavatkin mielemme kehityshistoriassa varhaisempaa kieltä kuin rationaalinen kielemme, joka käyttää abstraktioita.

Zeus – kuningasarkkityyppi

Zeus on arkkityyppinen muoto, joka pyrkii valtaan. Hän on kuninkaan arkkityyppi. Zeus arkkityyppi tietää, miten asiat tehdään “oikein”, ja siksi hän haluaakin olla johtaja sekä kotona että työpaikalla.

Kulttuuri, jossa Zeus hallitsee, ei anna tilaa toiseudelle ja erilaiselle ajattelulle. Se on asiantuntijavallan ja alistamisen arkkityyppi. Olavi Moilasen sanoin: “Zeus on isäjumalan ja kuninkaan arkkityyppien tavoin jäykkä, itseriittoinen ja tyrannimainen, eikä se siedä rinnallaan muita samanveroisia”.

Zeus isänä ei anna tila lapsillensa kasvaa itsenäisiksi ja itseohjautuviksi tunnetaitoisiksi ihmisiksi. Helposti lapsikin, etenkin poika, alkaa esittämään isänsä kaltaista kuningasarkkityyppiä. Tällaisesta itsensä arkkityyppisestä , sukupolvien yli kulkevista, isä-poika Zeus-toisinnoista meillä on kokemusta lähihistoriastakin.

Zeus Heran aviopuolisona oli jatkuvasti uskoton. Hänelle jatkuvat naisten valloitukset olivat tärkeä osa omanarvon tuntoa. Hän käyttää paljon energiaa valloituksiin , etenkin nuorten naisten valloitukseen.

Apollo – narsismin arkkityyppi

Apollo on Leton ja Zeuksen oppivainen poika. Apollo viihtyy hierarkkisissa organisaatioissa. Hän on tunnollinen ja lojaali tiimityöntekijä. Hän on miehisen, rationaalisen järjen, itsekeskeinen edustaja. Hän on lain ja järjestyksen jumala.

Apollo arkkityypin omaavalle miehelle on tärkeää saada auktoriteetin hyväksyntä omalle toiminnalleen. Apollo kestää huonosti kritiikkiä. Hän saa voimansa toisten hyväksyvästä ihailusta. Hän ei ole kuitenkaan Zeuksen kaltainen työmyyrä, vaan hän tyytyy vähempään. Hän voi olla Pallas Ateenen rinnalla Zeuksen toinen käsi.

Naiset ovat Apollo miehelle itsekorostuksen välineitä. Hänen liittonsa ovat sovinnaisia, jopa alistavia. Siksi ne harvoin kestävät.

Taiteissa Apollo arkkityyppi merkitsee sopusointuista ja hillittyä ilmaisua. Apolloninen musiikki on Mozartia, Bethovenia, Chopania. Apolloninen kuvataide on Leonardo da Vinciä. Apollo mies osaa käyttäytyä asiallisesti, hillitysti ja kohteliaasti. Apollo on tavallinen, hyvä, kunnollinen mies. Jotta Zeus ja Apollo näyttäisivät parhaat puolensa, tarvitsevat ne liittoa naisarkkityyppiin ja miksikäs ei myös vaikkapa Dionysos arkkityyppiin. He tarvitsevat nöyryyden opiskelua ja kykyä irtaantua kontrollista.

Itsekeskeinen voittamis- ja kilpailukulttuurimme on rakentunut pitkälle Ateene, Apollo ja Zeus arkkityyppisten henkilöiden varaan. Tällaisessä kulttuurissa aineellinen menestys ja kilpailu asemista tieteellisissä sekä taloudellisissa valtahierarkioissa, muodostavat persoonan, egon naamion, näennäisen vahvuuden. Ollaan hymyileviä Ateeneja ja Apolloja. Tällöin kansalaiset toimivat Zeus arkkityyppien ohjaamina Ateene ja Apollo kansalaisina, jolloin toimitaan vain toisten, Zeuksien, odotusten mukaan. Ihmisiltä puuttuu kyky sietää epävamuutta. Heiltä puuttuu tseohjautuvuus ja taito kuunnella omaa intuitiota.

Haades – Manalan jumala

Haadekselle, Zeuksen veljelle, sovinnaisessa maailmassa kahlaaminen merkitsee liian matalissa vesissä liikkumista. Hänelle muutkin vedet ovat sallittuja kuin vain ryhmäsovinnaisuuksissa polskiminen. Haades on piilotajuntamme kuningas.

Haades on oikeastaan kaikkien meidän kohtalomme, hän kun elää kuolematietoisuuden valtakunnassa. Sinne joko mennään vapaaehtoisesti tai vaihtoehtoisesti sinne joudutaan, kun elämä esimerkiksi sairauden vuoksi hajoaa muodottomaksi pimeäksi kaaokseksi. Hadeksen paikalla olo tuntuu alakulona, joskus jopa pimeänä maailman tarkoituksettomuutena.

Jotta ihminen kasvaa eheäksi ihmiseksi, tarvitsee hän Haadeksen, Hermeksen ja Persefonen kaltaisia arkkityyppejä. He auttavat meitä tekemään matkoja piilotajuntaamme. Ihminen ei eheydy ajattelemalla vain apollonisesti “järkevästi”. Hänen pitää unohtaa, mutta hänen täytyy unohtaa oikealla tavalla, siten, etteivät menneet asiat kummitele ahdistuksena mielennäyttämöllämme. Tähän hän tarvitsee luovuutta, irtipäästämistä, matkoja omaan Manalaansa.

Samoin kuin Haades ryösti Persefonen Manalaan, ryöstää Haades meistä monen Manalan maailmaan. Jokainen meistä pelkää minuutemme hajoamista. Siellä me saatamme tajuta, että kaikki se vanha ihana turvallinen maailma unelminemme on hajoamassa. Ja Haades hajottaa varomattoman ensikertalaisen  palasiksi. Hajoamme kuin Lemminkäinen, pieniksi kappaleiksi Tuonelan jokeen.

Haades toteuttaa meissä sen, mitä emme itse uskalla tehdä. Haades elää keskellä hiljaisuutta ja rauhaa. Oikeastaan hän on “hidastaja”, sillä  hän mielellään vetäytyy omaan yksinäisyyteensä ja hän elää mielellään vaatimattomasti. Haadesta voi kiinnostaa esimerkiksi historia ja arkeologia. Häntä saattaa kiinostaa elämän hengellinen ja mystinen puoli. Haades on mustanhuumorin kuningas. Pahimmillaan hän voi hukkua elämän mystisiin ulottuvuuksiin, siten että hän alkaa jopa vainoharhaisesti epäillä salaliittoja ja salaisia merkityksiä joka puolella ympärillänsä.

Haades mies on mustasukkainen, ja hän voi katkeroitua avioerossa jopa sellaisiin mittasuhteisiin, että hän saa lähestymiskieltoja vanhaan puolisoonsa. Hän kun pitää vaimoansa omaisuutenaan. Tasa-arvoinen kumppanuussuhde on hänelle vaikeaa.

Poseidon – Veden valtias

Posidon on tunteiden, aistillisuuden ja intution arkkityyppi. Carl Jung yhdisti aikoinaan veden tunteisiin. Vesien sameus, myrskyisyys, tyyneys kertovat tunne-elämästämme.

Poseidon ei ole pelkästään meren jumala. Hän on myös metsän ja hevosen jumala. Arkkityyppi Zeusta kantavan miehen emotionaalinen älykkyys on vähäistä, hän kun elää pelkästään ulkoisessa aineellisessa todellisuudessa. Poseidon on tässä mielessä hänen vastakohtansa. Hänen mielensä ja hänen kehonsa ovat hänen kotinsa, ja hän osaa tulkita herkästi niiden kieltä. Hänen hallitsema kuningakunta on hänen sisällänsä. Hän on oikeastaan sitä kaikkea mitä Zeus ei ole: hänessä on ne haudatut ne tunteet, joita Zeus ei ole kyennyt ilmaisemaan.

Kuten Hadesta, ei myös tätäkään maskuliinista herkkää ja tunteikasta Poseidon arkkityyppiä ole arvostettu länsimaisessa kulttuurissamme. Tämä on oikeastaan aika traagista, koska perimmiltään monet elämämme valinnat eivät ole rationaalisia vaan tunteittemme ohjaamia, riippumatta siitä kuinka “älyllisiä” yritämmekin olla. Ihminen on monissa arjen tilanteessa epärationaalinen, myönsi hän sen sitten tai ei.

Treenaaja Annamme muuten epäilee, että olemme elämässä muutoksen aikaa, jossa Zeusta ollan “heivaamassa pois” hierarkian johdosta, ja olemme siirtymässä horisontaalisen vuorovaikutuksen aikaan, jossa myös muut arkkityypit alkavat saada tilaa. Laajentuneessa yhteisöllisessä kollektiivisessa tietoisuudessa on tilaa luovuudelle, monille arkkityypeille ja niiden yhteistyölle. Ihmiset lakkaavat kontrolloimasta omaa ja toisten elämää, ja yhä useampi kykenee olemaan oman mielenteatterinsa luova ohjaaja.

Poseidon on luovuuden arkkityyppi. Sen avulla minuus voi riisutua täysin egotiloistaan, ja näin ihminen voi nähdä asiat puhtaana itsenään, jolloin ne voi saattaa taiteellisesti koskettavaan muotoon. Poseidonilla on myös varjonsa. Hän voi tarjota kasvu alustan tunteitten myrskylle, raivolle, ja sen kontroloimattomille tunnepurkauksille.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s