Jungilaisia ajatuksia hiljaisuudesta ja luontoyhteydestä

Kun Anna lukee Siirtolan Emännän blogia hiljaisuudesta, tulee hänelle mieleensä Carl Jungin ajatukset nykyihmisestä, joka on kadottanut yhteytensä luontoon. Siinä missä Henryk Skolimowski oli ekofilosofi,  Jung oli oikeastaan ekopsykologi. Hän ei ollutkaan erityisemmin suosittu tämän vuoksi länsimaissa valtaa pitävässä luonnontieteellisessä, kaiken materialisoivassam kulttuurissamme. Carl Jung oli nimittäin eläessään hyvin huolestunut siitä, että ihminen on kadottanut henkisyytensä ja yhteytensä luontoon. Luonnon läheinen elämä, hiljaisuus ja rauha oli Jungille sielua ravitseva maaperä.

Anna on huomannut, että harvalla on tänä päivänä aikaa elää luonnollista elämää suhteessa luontoon ja itsensä. Maailma näyttäisi varmasti kovin toisenlaiselta, jos ihmisillä olisi aikaa hiljaisuudessa kuunnella luontoa ja omaa ihmisluontoaan. Joskus Anna jopa miettii, että onko ihminen tarkoituksellisesti rakentanut kulttuurin, jossa ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan itseään, koska järjestelmän kannalta on edullisempaa, että ihminen keskittyy hälyn keskellä kuluttamiseen. Itsensä tiedostava ihminen kun  tuskin keskittyy elämäntavassaan ”kuluttamiseen”, koska hän miettii joka päivä ihmiskunnan tulevaisuutta.

Siirtolan Emännän kohdalla on saanut konkreettisesti nähdä, kuinka hänen paha olonsa oli seurausta dissosiaatiosta, siis siitä, että hän oli leikannut itsensä irti luonnollisesta elämästä. Hän voi pahoin nykyjärjestelmän sisällä. Saavuttaakseen luontoyhteytensä, hän on joutunut astumaan oikeastaan nykyisen valtaa pitävän elämänmenon ulkopuolelle. Tästä ulkopuolisesta tarkkailijan asemasta maailma näyttäytyi hänelle aivan uudenlaisena. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä hän löysi suhteensa itseensä ja luontoon. Toisaalta totuuden nimessä tuotakoon esille, että Emäntä on hyötynyt paljon tieteestä ja sen edustajista. Ilman dialogista suhdetta nykyisiin ja menneisiin tieteen edustajiin, hän ei olisi nykyisessä asemassa omassa yksilöitymisessään, oman tietoisuutensa evoluutiossa. Näistä Emännän peilinä olleista tiedemiehistä harva kuitenkaan oli materialistisen maailmankatsomuksen vanki.

Annakin, mielentilojen Treenaaja,  on sitä mieltä, että kulttuurimme itsessään kärsii ja tarvitsee apua. Yksilön pahoinvointi ei läheskään aina kerro pelkästään biologisesta häiriöstä tai kyseisen henkilön uskomusjärjestelmän korjaustarpeesta, vaan joskus mielenterveyden ylläpitämiseksi ja yksilöitymisen edistämiseksi yksilö joutuu irrottautumaan valtaa pitävästä sairaasta järjestelmästä ja sen yksipuolistavista uskomuksista. Carl Jungin sanoin ”Aine väärässä paikassa muuttuu liaksi. Liiallinen sivilisoituminen tekee meidät likaisiksi. Koskettamalla luontoa puhdistumme.”

Materialistinen maailmankatsomuksemme on sokeuttanut monet meistä. Harva meistä kykenee näkemään enää enkeleitä ja harva pystyy vilpittömin mielin puhumaan maapallon sielusta. Olemme teknologiakeskeisessä kulttuurissamme kadottamassa elämän, ihmisluonnon ja luonnon pyhyyden. Hyvin monet meistä ovat hukanneet kiireeseen, materialistiseen tehokuuteen, elämän syvälliset elämän merkitykset. Ei edes tiedemiehistä moni tule ajatelleeksi sitä, että ”psyyke” on kreikkaa ja tarkoittaa sielua, elämää ja hengitystä, materian Pyhää henkistä olemusta itseään. ’

Kylmä luonnontieteemme on kutistanut alkuperäisen psyykeen merkityksen tunteettomaksi aivojen biologiaksi ja kognitiotieteeksi. Luulemme, että luontokappaleet ovat vain sitä, mitä näemme niiden olevan. Jungilaisittain ajatellen jokaisella ihmisellä, sudella, karhulla, suopursulla, kivellä, maapallolla ja tähdillä on myös henkinen olemus. Ne eivät ole pelkästään sitä, mitä näemme niiden olevan. Ne ovat myös sitä, mitä koemme niiden olevan.

Anna onkin ollut huomaavinaan, että Siirtolan Emännän mielenterveys on korjaantunut huomattavan paljon hiljaisuudessa lukemalla mm. Carl Jungia. Jungilainen symbolien ja niiden merkitysten, myös hengellisten merkitysten rikkaus, tuo näkyväksi kaiken elämän pyhyyden ja ihmisen luontoyhteyden. Siksi hänen ajatustensa parissa monen ihmisen sydämen viisaus kasvaa. Sydämen viisauttamme, eettistä elämäntapaamme, voivat yksipuolistavat luonnontieteelliset mittaukset huonosti mitata, koska henkisyys taipuu huonosti luonnontieteelliseen viitekehykseen.  Luontoyhteymme mittana on kokemuksellinen todellisuutemme ja sen tuntemus, esimerkiksi kykymme tulkita  intuitiivisia kehomme kokemuksia.

Annan on huomannut, että Jung osoittaa tietämystä historiasta ja hän ymmärtää miten dissosiaatio, ihmisen irtaantuminen,  luonnosta on syntynyt. Ihnmiskunnan historiassamme ovat vaihdelleet henkiset ja hengettömät vaiheet. Elämme parhaillaan länsimaissa materian hegemonian hengetöntä aikaa. Kiitos esineellistävän kulttuurimme, monilla lääkäreistä niin kuin muidenkin ammattikuntien edustajista, kosketus elämän Pyhään luontoon on kadoksissa. Suuri osa kansalaisista on huolissaan enemmän palkkapussistaan kuin suhteesta itseen, luontoon tai potilaaseen. Luontosuhteen tilalle on tullut monille ahneus ja irtaantuminen luonnosta. Kaupallinen, sotaisa, materialistinen retoriikka ja talouselämän kylmät arvot ovat vallanneet lääketieteen instituutiot. Onko siis ihme, että ihmiset valuvat vaihtoehtohoitoihin?

Kyllä Anna ainakin perään kuuluttaa arkiviisautta omaavaa maalaislääkäriä, jota ”materia ei ole liannut”, vaan hän kykenee kokonaisvaltaisella maalaisjärjellään kohtaamaan potilaansa. Siitä sitten voi olla montaa mieltä, onko Siirtolan Emäntä tällainen maalaishammaslääkäri. Onhan hänelläkin varjonsa.

Carl Jung tunnisti muuten selkeästi ne elementit, joita juutalais-kristillisessä länsimaisessa perinteessämme on sorrettu. Ne olivat hänen mukaansa luonto, eläimet, tiedostamaton puoli meitä kuten luova mielikuvituksemme. Annan tulkinnan mukaan Jungille kadotettu luontoyhteytemme ei ollut ensisijaisesti psykologinen ongelma vaan se oli hengellinen ongelma. Nykyihmisen tietoisuus on yksipuolisesti laajentunut, ja siitä on surkastunut osia, joiden kautta ihminen tuntisi olevansa osa ihmiskunnan ikuista tietoisuutta. Ei siis ihme, että moni masentuu. Ihminen kokee kaiken metakan keskellä olevansa juurreton.

Tietoisuutemme mahtaviin Luojan luomiin ominaisuuksiin kuuluu kykymme käyttää sitä oman yksilöitymisemme apuna. Tällaista toimintaa edustaa Annan mielestä informaation peilaaminen omaan kokemusmaailmaan ja erilaisilla todellisuusnäkökulmilla leikkiminen. Uskontojen symboleja voi käyttää tehokkaasti oman tietoisuutensa laajentamiseen. Voimme mietiskelyn, unityöskentelyn  ja mielikuvituksemme leikin avulla avata tiedostamattoman mielemme eri kehityshistoriallisia tiedostamattomia kerroksia. Pystymme näin laajentamaan tietoisuuttamme ja kykenemme juurruttamaan itsemme osaksi laajempaa ikuista tietoisuutta.

Tietoisuutemme on Jungin mukaan sekä kirous että lahja: Voimme käyttää sitä luontoyhteytemme Pyhyyden ilmenemisen välikappaleena tai sitten paholaisen apuvälineenä. Jälkimmäisestä esimerkkinä voimme keksiä tuhansia eri keinoja ja syitä olla tottelematta elämän Pyhyyden toteutumista, itsemme aktualisoimista eettiseksi ihmiseksi. Elämämme länsimaista on erittäin tietoista, kurinalaista, kontrolloitua, järjestäytynyttä ja järkevää. Samalla tällaisessa kulttuurissa tukahdutamme tiedostamattomia persoonallisuutemme osia, näin sivilisaatiomme on alkanut käyttää tiedettä ja teknologiaa pirullisiin tarkoituksiin. Rakennamme ydinaseita, muokkaamme geenejä, kloonaamme, muutamme plastiikkakirurgialla kasvoja länsimaisten ihanteitten mukaiseksi ilman että miettisimme toimiemme kokonaisvaltaisia moraalisia tai psykososiaalisia seurauksia. Samalla kun elämme helvetillisen ”järkevää” elämäämme, tukahdutamme tiedostamattoman, projisoimme vihaamme helposti yksittäisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin.

Kun luontosuhteemme on terve, voimme huomata tietoisuutemme olevan suurimpia lahjojamme. Paradoksaalisesti suhteemme tiedostamattomaan osaan itseämme ja kollektiivista tietoisuuteen sekä tämän suhteen kehittäminen ovat tärkeimpiä henkisiä tehtäviämme, mikäli haluamme säilyttää sivilisaatiomme. Niin kauan kuin emme tee parhaan kykymme mukaan tiedostamatonta tietoiseksi, emme ole suhteessa itseemme, luontoomme ja ihmisluontoon. Ihmiskunnalla on valtava määrä tietoa (mietiskely, aktiivinen mielikuvitus), jonka avulla se voi laajentaa tietoisuuttaan, mutta tämä tieto on valitettavasti hyvin vähän käytettyä. Kulttuurimme on tässä mielessä hyvin primitiivinen. Luulemme olevamme ennenkuulumattoman järkevä ja kehittynyt kulttuuri, mutta olemmekin yksipuolistavan järjen alistamia surkastuneita, vain yhteen suuntaan laajentuneita, egokeskeisiä tietoisuuksia.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s