Sisäisen teatterin filosofisia perusteita etsimässä, osa 3

Kohti transmodernia yhteiskuntaa

Seuraavat ”transmodernit” pohdiskelut olisivat, joskus kymmenen vuotta sitten, olleet Treenaajalle aika moista ”huuhaata”, vaan nykyään tämäntyyppiset ajattelumallit loksahtavat luontevasti osaksi hänen normaalia ajattelutapaansa. Sisäinen teatteri vastaa hyvin transmodernia ihmiskuva, jonka motto on ”valitsen, olen siis olemassa”. Modernia aikaamme on hallinnut demoninen äly, mutta olemme siirtymässä aikaan, jossa tunnetaidot elävät noususuhdannetta.

Kun äly istuu kunniakorokkeella, syntyy hienoja tieteellisteknisiä keksintöjä, mutta elämän eettisyys, ekologia ja estetiikka jäävät torsoiksi. Tällainen modernin aikakauden mukananansa eteenpäin vievä, kylmä tieteellisteknisyyttä ylikorostava, kehitys on hyvän lisäksi saanut paljon vahinkoa aikaan sekä ihmisluonnollemme, egollemme, sekä luonnolle.

Amit Goswami (God is not Dead) väittää, että transmodernilla ihmisellä on modernia ihmistä paremmat taidot perustavaa laatua olevassa luovuudessa (fundamental creativity). Transmodernien ihmisten luovuus kun ei ole pelkästään tilanteeseen sidottua, vaan he kykenevät joustavasti muuttamaan itseään ulkoisten vaateiden mukaisesti. Goswami korostaa, että meidän täytyy säilyttää modernin henki, mutta meidän täytyy tutkia omaa itseämme. Sisäinen teatteri on eräs tapa tehdä jälkimmäistä, tutustua itseensä, toinen sellainen on esimerkiksi mindfulness-meditaatio. Oma tunto on transmodernin olemisen keskiössä.

Modernissa kulttuurissa egomme on ollut sidoksissa institutionaalisiin hierarkioihin. Se on nostanut yhden pirstoutuneen egotilan kuninkaaksi. Tämän vuoksi se on aiheuttanut valtavan määrän juurettomuutta ja pahoinvointia, esimerkiksi yksinäisyyttä. Modernissa kulttuurissamme kuningas Äly on dominoinut tunnetta ja ihmisluonto luontoa. Kehitys on pirstonut egomme postmoderniksi minuudeksi, lukemattomiksi egoiksi,  ja se on saanut suunnattoman lukumäärän ihmisiä tuntemaan itsensä henkisesti kodittomiksi. Yhteisöllisyytemme on ollut katoamassa.

Uudessa eettisessä ajassa pirstoutuneet egomme yhdistyvät jälleen uudeksi yhteisölliseksi tietoisuudeksi, osaksi kvanttitietoisuutta, Jumaltietoisuutta tai Gaia-tietoisuutta (miksi sitä sitten haluaakin kutsua). Transmoderni ihminen ei alistu yhteiskunnan taakoille, vaan kieltäytyy kantamasta niitä valitsemalla itse elämäntapansa. Vasta tällöin, olemalla yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa maailmankaikkeuteen ja sen olentoihin, ihminen voi nousta uuden aikakauden kansalaisiksi.  Tässä uudessa järjestyksessä voimme palata takaisin luonnon omaan järjestykseen: eettiseen elämäntapaan, sopusointuun luontomme ja ihmisluontomme kanssa. Kasvamme itseohjautuviksi ihmisiksi, jotka kuitenkin ovat samalla juurevia yhteisönsä ja maailmantietoisuuden, ”Gaia-tietoisuuden”, osia. Tämä merkitsee vanhojen modernien asiantuntijahierarkioiden latistumista. Monet puhuvatkin horsisontaallisesta vallankumouksesta. Muutos on meneillään, ja se on alkanut hierarkioiden alapäästä, tavallisista kansalaisista. Kuningas Äly hallitsee siis vielä  toistaiseksi hierarkisen kulttuurimme yhteiskunnallisia instituutioita.

Treenaaja Annalle fysiikan kysymykset alkavat olla vaikeita, koska siitä on kauan, kun hän lukenut fysiikkaa. Hän yritti kuitenkin parhaansa mukaan saada selkoa Goswamin ajatuksista, ja kyllähän niistä hänen naisen logiikkansa jotakin sai irti. Korjatkoon viisaammat hänen ajatteluansa, jos on korjattavaa (kaikki ajattelu on keskeneräistä, jos sitä alkaa pelätä, jää yleensä oma ajattelu väliin). Gowswamin mukaan uutta kulttuuriamme, transmodernia aikaa, ei hallitse materialistinen dualismi (ruumis/henki jako) vaikkakin ilmiöt ovat palautettavissa myös materiaan, materialistiseen monismiin. Täm materialismi ei alistu luonnontieteelliseen reduktionismiin. Tämän materian fysikaaliset ominaisuudet kun eivät rajoitu klassiseen mekaniikkaan, vaan 1900-luvun fysiikkaan eli kvanttimekaniikkaan. Materialistisessa monismissa kokonaisuudet (esim. maailmankaikkeus, ihminen) muodostuvat osista, mutta kokonaisuus ei ole osiensa summa. Tässä holistisessa systeemissä kausaalisuhteet ovat päälaellaan, eli kausaalisuhteet voivat siirtyä myös ylhäältä alaspäin yhtä hyvin kuin alhaalta ylöspäin. Materialistisessa monismissa kausaalisuhteissa ensisijaisempia ovat juuri nämä ylhäältä alaspäin siirtyvät syy- ja seuraussuhteet.

Korkein metafyysiikka on Gowswamilla perimmiltään monistisessa idealismissa. Laajin maailmankaikkeuden tietoisuus on jumaltietoisuus (God), joka on kaikkein ensisijaisin syy- ja seuraus -suhteiden luoja. Juuri tämä tietoisuuden evoluutio, on keskeinen asia kaikissa suurissa uskonnoissa. Meissä jokaisessa on tietoisuuden jumalkipinä, joka meidän olisi saatava laajenemaan itsessämme oman tietoisuutemme evoluution kautta. Näin ihminen muuttuu vähitellen aidommaksi ja aidommaksi yksilöityneeksi ainutkertaiseksi omaksi itsekseen. Gowswamin ajattelu näyttäisi Treenaajan mielestä olevan lähellä ekofilosofi Henryk Skolimowskin mielen teatteria, hänen tietoisuuden evoluutiokäsitystä.

Oman henkilökohtaisen tietoisuutemme evoluutiossa, Treenaaja ajattelee, että meitä auttaa tietoisuustaidot. Tietoisuustaitoja edustavat esimerkiksi erilaisilla näkökulmilla leikkiminen sekä suora kokemusperäinen käsitteetön tieto, tieto, joka siirtyy meille sellaisenaan, ilman sanoja. Tästä syystä meditaatio- ja mietiskelyperinteet ovat tietoisuutemme laajenemisen keskiössä. Treenaaja Anna ajattelee terapeuttisen kirjoittamisen, esimerkiksi Sisäisen teatterin, olevan eräs mietiskelytapa tai tapa harjoittaa tietoisuustaitoja.

Treenaaja lukee parhaillaan Olavi Moilasen Runoilevaa Jumalaa, ja hän on tullut siihen oivallukseen, että alkukrisityt ymmärsivät tietoisuutemme olemuksen paremmin kuin myöhemmät ihmisten rakentamat ”oppijärjestelmät”. Alkukristityt ymmärsivät, että jokaisessa ihmisessä on kipinä jumaluutta, joka odottaa todellistumistaan. Sittemmin kristinusko on menettänyt evolutiivista voimaansa sitä mukaa kun se on muuttunut dogmaattiseksi oppijärjestelmäksi, jossa Jumaluus on irrotettu ihmisestä, ja uskonharjoittamisesta on tehty pappien määräysvallan alaista hierarkkista totuutta ja vallankäytön välinettä.

Mikäli Treenaaja nyt oikein tulkitsee Goswamia oikein, tämä kausaalisuhteiden kaksisuuntaisuus on holistisen ajattelun ytimessä. Esimerkiksi ihminen, joka kärsii työstressistä, voi siirtää ongelmia elimiinsä. Tällöin esimerkiksi verenpaine jollakin yksilöllä voi olla seurausta työstressistä, ja oikein lääke tällöin sairauden hoitamiseen on työstressin vähentäminen esimerkiksi meditaatiolla ja tietysti mahdollisesti myös lääkitys. Materialistinen monismi ja dualismi, kun täydentävät toinen toisiansa.

Jokaisella ihmisellä on oma ainutkertainen tarinansa, joten yhden henkilön tarinasta ei voi vetää johtopäätöksiä toisen tarinaan. Silti näissä tarinoissa voi olla temaattisia yhteneväisyyksiä, joiden avulla voimme ymmärtää paremmin toisiamme ja tarinoitamme.

Perinteiden lääketiede ja holistinen lääketiede ovat täydentäviä näkökulmia toinen toisiinsa. Ongelmissamme ei pidä turvautua ensisijaisesti lääkkeisiin, vaan sairauksien hoito on myös sijoiltaan menneen tietoisuutemme palauttamista yhteisölliseksi. Meidän on löydettävä kotimme maailmankaikkeudesta. Kaikista sairauksistaan huolimatta, niin kauan kuin ihmisessä henki kulkee, on hänen mahdollista tuntea itsensä terveeksi. Monien sairauskokemusten takana on häiriö yhtesöllisyydessämme, mikä häiriö voi välittyä ”tunnemolekyylimetaboliamme” (vrt. Candice Pert). Juurettomuudestamme johtuva häiriintynyt kokemusmaailmamme on monien sairauksien aiheuttaja tai vähintäänkin oireiden pahentaja. Sosiaaliset tilanteet voivat aktivoida geenejämme.

Kun pirstoutunut egomme löytää yhteytensä yhteisöönsä, saa se jälleen olla osa laajempaa tietoisuutta. Samalla palautuu pyhyyden kokemuus elämäämme. Löydämme juurevuutemme ja voimme jälleen olla kokonaisia ihmisiä, millä on myönteinen vaikutus terveyteemme ja se  lisää terveyden kokemustamme sairaanakin ollessamme.

Terveytemme liittyy Treenaajan mielestä siis läheisesti kokonaisuuteemme, eheyteemme. Tämä eheytemme ei ole missään tekemisessä esimerkiksi sellaisen eheyden kanssa mitä jotkut dogmaattiset kristilliset lahkot, autoritaarisine ohjaajineen, ”myyvät” eheytenä. Uskontojahan on käytetty kautta aikojen marginaalissa olevien ihmisten lyömiseen. Sen sijaan eheys on jotakin sellaista, mikä liittyy kaiken elämän pyhyteen. Larry Dosseyn (The extraordinary healing power of ordinary things) sanoin, terveys on suhde eheyteen (wholeness) ja pyhyteen (holy), se on sitä, että tiedämme keitä olemme ja kuinka liitymme toinen toisiimme.

Transmoderni kulttuuri tuo takaisin elämäämme kaikkien luontokappaleiden pyyyden, joka oli kadonnut modernissa ja postmodernissa, pirstoutuneessa, kulttuurissamme. Se korostaa ihmisten välistä samuutta eikä eroja. Kun tietoisuutemme laajenee yhteisöllisten kokemustemme kautta, laajenee se juuri käänteisten kausaalisuhteiden vuoksi emergentteinä hyppäyksinä uusille ymmärryksen tasoille.

Meditaatio- ja mietiskelyperinteet ovat tietoisuuden evoluution harjoitusmenetelmiä. Osa pyhyyden kokemustamme on se, että saamme tuntea olevamme osa jotakin suurempaa. Siksi on nousemassa uutta yhteisöllisyyttä; ihminen tuntee olevansa jotakin silloin, kun hän on osa jotakin suurempaa.  Myös erakko voi tuntea yhteyttä luontoon ja maailmankaikkeuteen, ja terveen luontosuhteen kautta ihminen voi muuttua kokonaiseksi. Monistinen idealismi vaikuttaisi olevan lähellä Spinozan jumalkäsitystä.

Siirtolan Emäntä,ohjattavani, puolestaan kokee yhteisöllisyyttä olemalla yhteydessä tietoisuutensa kautta paitsi oikeisiin ihmisiin, luontoon niin myös eläviin ja kuolleisiin tiedemiehiin sekä kirjailijoihin. Hän on lisäksi ollut yhteydessä meihin, hänen egonsa osiin. Voimme kasvaa yhteisölliseksi ihmisiksi tuntemalla itsemme liittymisen johonkin suurempaan. Sen ei tarvitse olla elävä ihmisyhteisö, se voi olla jotakin muuta. Pirstoutunut ihminen voi sisällänsä eheyttää sen, minkä moderni ja postmoderni maailma ovat hänessä rikkoneet. Tämän jälkeen hän voi sanoa syvällä rintaäänellä: ”Valitsen – olen siis olemassa”.

Me voimme Sisäisen teatterin avulla laajentaa tietoisuuttamme ja uudelleen kirjoittaa elämäämme käsikirjoitusta. Ei ole tärkeää, että meidän egomme rakentuu ehjäksi, terveeksi, jonkun asiantuntijan konseptia seuraten. Sen sijaan itseohjautuvuutemme ytimessä on oma perustavaa laatua oleva luovuutemme. Voimme itse olla parhaita oman itsemme asiantuntijoita.

Tärkeää mielenterveytemme kannalta ei ole edes pelkästään se, että näemme asioita niin kuin ne ovat, vaan seuraten kvanttimekaniikan käänteisiä kausaalisuhteita, tärkeää on, että näemme asioita niin kuin haluaisimme niiden olevan.

Oikeastaan terve optimistinen psyyke lepää Treenaajan mielestä myönteisillä illuusioilla. Sisäinen teatteri on eräs metodi, joka voi avustaa meitä myönteisten illuusioiden rakentamisessa. Se mahdollistaa leikkivän kiusoittelevan sisäisen keskustelun pirstoutneen egomme osien kanssa, mikä avartaa ymmärrystä. Jäykistyneet uskomuksemme, mukaan lukien ”asiantuntijoiden” ”oikeat” materialistiselle dualismille rakentuvat ajattelutavat, voivat olla onnellisen elämämme esteitä. Onnellinen elämä rakentuu Treenaajan mielestä oikeastaan myönteisille harhoille, jotka voivat samalla toimia joissakin tilanteissa itseään toteuttavina ennusteina.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s