Meditaatio ja psykoterapia tietoisuuden muokkaajina

Elämme kummallisessa kulttuurissa. Arjen elämässämme saamme jatkuvasti valmennusta vanhemmiltamme ja opettajiltamme siihen, mikä on sopivaa käyttäytymistä  ja mitä saa tehdä ja mitä ei pidä tehdä. Ulkoista tekemistämme jatkuvasti ohjataan ja kontrolloidaan. Sen sijaan omassa sisäisessä maailmassamme toimimisesta saamme läheisiltämme kulttuurissamme hyvin vähän eväitä. Moni meistä luulee koko ikänsä olevansa yhtä kuin ajatuksensa, jolloin ihmiseltä saattaa puuttua läpi elämän kyky itsereflektioon. Tällöin hänen minätietoisuutensa jää kovin huonosti kehittynneksi, eikä ihminen ole oikeastaan mitään muuta kuin satunnaisten ehdollistumiensa summa.

Yksinäiset ihmiset voivat ruokkia tietoisuuttaan telkkarin saippuaoopperoilla, juorulehtien palstojen annilla ja virtuaalisen  todellisuuden kapea-alaisesti valituilla sivustoilla.  Me mättäämme itseemme tietoisuuden ”roskaruokaa”.  Kuten tiedämme, se koira kasvaa, jota ruokitaan.  Kun ihminen luulee, että yksi ruokittu koira on yhtä kuin totuus, voi hänen tietoisuutensa muuntua käytännön elämässä päättömäksi toiminnaksi.

Valtaosa ihmisiä elää jatkuvasti ”distraktoituneina” eli he puhuvat jatkuvasti kännykässä, he ovat netti todellisuudessa tai käyvät päättymätöntä sisäistä dialogia itsensä kanssa. Tieteellistekninen kehitys kulttuurissamme on ollut huimaa, mutta tietoisuutemme evoluutio on ollut pitkään lähes pysähtynyttä. Anna uskoo, että elämme parhaillaan tässäkin suhteessa myönteisen muutoksen aikaa.

Eikö meidän tulisi yhä enemmän ja pontevammin opettaa ihmisille tunnetaitoja, itsereflektiota ja mietiskelyä? Treenaajamme mielestä tarvitsemme myös kykyä kriittiseen ajatteluun.  Kriittinen ajattelu on sitä, että ihminen pystyy katsomaan asioita useammasta eri näkökulmasta käsin.  Lapsilleen läsnä olevat aikuiset voivat opastaa ja tukea ihmistä kehittämään omia tietoisuutensa osia monipuolisesti sekä heitä voidaan ohjata kasvamaan oman tietoisuutensa eettisiksi ohjaajiksi.

Mietiskely on ollut kulttuurissamme katoava perinne, jota meidän olisi elvytettävä enemmän, jotta ihmiset löytäisivät pirstoutuneitten sielujensa keskeltä ohjauskeskuksensa. Amerikoissa esimerkiksi Jon Kabat-Zinn on tehnyt paljon töitä tuodakseen uskonnoista vapaata mietiskelyä paitsi lääketieteilijöiden myös tavallisen kansan pariin. Amerikoissa meditaatio on viime vuosikymmeninä saanut valtavan suosion. Psychology Today lehdessä satoja artikkeleita meditaatiossa.

Jonathan Kaplan (Psychology Today) jakaa mietiskelyn neljään eri tradition:

1)      Keskittymismeditaatio.  Meditoija keskittyy yhteen sanaan, lauseeseen, mielikuvaan, ääneen, ja hän alkaa toistamaan sitä tietoisuudessaan. Esimerkiksi ihminen voi alkaa toistaa mielessään sanaa: ”Rentoudu, rentoudu, rentoudu…”

2)      Mindfulness meditaatiossa keskitytään johonkin aistien kautta saavutetun kokemuksen ulottuvuuteen, esimerkiksi kehon tuntemukseen. Ihminen ei siis etsi ulkopuoleltaan mitään uuttaa, vaan kiinnittää huomionsa vaan omaan kokemukseensa.

3)      Visuualisessa mielikuva meditaatiossa ihminen keskittyy esimerkiksi rauhalliseen mielikuvaansa, kuten ”mielipaikkaansa”. Hän kuljettaa tietoisuutensa esimerkiksi merenrantaan tai rauhalliseen metsään.

4)      Oivallusmeditaatiossa meditoija keskittyy johonkin kysymykseen tai johonkin olemisen tilaan, esimerkiksi myötätuntoon.  Esimerkiksi Zen-koanit (”Mikä ääni lähtee yhden käden taputuksesta?”) kuuluvat tähän meditaatio tyyppiin.

Treenaaja sijoittaisi Sisäisen teatterin ja jungilaisen aktiivisen mielikuvitukseen oikeastaan tähän viimeiseen kategoriaan. Jungin mukaanhan aktiivinen mielikuvitus on eräs tapa harjoittaa meditaatiota. Myös Sisäisessä teatterissa ihminen valitsee jonkin teeman, jota hän alkaa pohtia kirjoittaen erilaisista näkökulmista, tiloistaan käsin.

Joidenkin jungilaisten terapeuttien mielestä länsimaisen ihmisen on vaikeaa saavuttaa meditaatiosta sen täyttä hyötyä, koska kaikki persoonat eivät ole läheskään riittävän koherentteja eli ”eheitä” persoonia voidakseen saada täyden hyödyn meditaatiosta. Carl Jung itsekin oli sitä mieltä, että olemme erilaisia ihmisiä kuin itämaisten kulttuurien edustajat. Länsimaisen ihmisen tarvitsee ensisijaisesti tunnistaa mahdollisimman paljon omaa tiedostamatonta luontoansa.  Monien kulttuurimme edustajien itseys kun on kiinnittyneenä niin voimakkaasti egoon, ja sen ihannekuviin: ihminen kieltää oman persoonansa vahvuudet,  puutteet ja epätäydellisyyden.

Länsimaisella ihmisellä on taipumusta siirtää ihailun tunteensa julkkiksiin, urheilutähtiin ja ”guruihin”, vaikkapa Äiti-Amman ja Krisnamurtrin tyyppisiin henkilöihin. Vihaa hän siirtää liaan usein muihin kulttuureihin, vähemmistöihin tai niiden yksilöihin. Jungin mukaan länsimaiselle ihmisille onkin  tärkeää tehdä tietoiseksi, terapian tai aktiivisen mielikuvituksen avulla, mahdollisimman paljon mielen tiedostamatonta osaa. Meditaatio ilman tietoisen mielen erilaistumista, voi johtaa esimerkiksi sellaisten meditoijien kehittymiseen, jotka pönkittävät omaa egoansa harjoituksillaan tai ihminen voi kokea meditoidessa epämiellyttäviä tiloja.

Treenaaja on omissa pohdinnoissa tullut siihen päätelmään, että saadakseen meditaatiosta täyden hyödyn, täytyy ihmisen  ensin tiedostaa ja kehittää osiansa, ja  ”koota”  minän osansa jotenkuten jonkinlaiseksi yhteistoiminnalliseksi joukoksi. On tietysti ihmisiä, jotka ovat saavuttaneen tällaisen eheyden jo normaalin elämänkaaren tuotoksena. Heille meditaatio sopii erinomaisesti sellaisenaan. Monilla minuus on kaaottisessa maailmassamme pirstoutunut ja sillä on valtava määrä tunteiden siirtoja. Jotta ihminen saavuttaa tietoisuudessaan syvemmän ymmärryksen tiloja, pitäisi hänen tulla ensiksi tutuksi tunteittensa ja tunteensiirtojensa kanssa.

Itseohjautuvuuden lisäämisessä ja tietoisuutemme erilaistumisessa ja laajentamisessa voimme käyttää hyväksemme luovaa mielikuvituksemme rikastamaa ajatteluamme, ”vapaata assosiaatioita”.  Tästä perinteestä nouseva ajattelu on tyystin toisenlaista kuin tämän luonnontieteellisen järjen looginen ajattelu. Terapian lisäksi saatamme siis pelkän luovan itsereflektion kautta löytää uuden juurevan itseyden keskuksen, joka kykenee peilaamaan itse itseään. Vapaa assosioiminen ei ole psykoanalyysin yksinoikeus.

Kaikkien olisi hyvä harjoitella olemaan erilaisten tunteittensa, tilojensa ja miksei myös toisten ihmisten kengissä.  Ihmisellä on oikeus oman tietoisuutensa ohjaukseen. Tietoisuuttaan hän voi lähteä muokkaamaan ja laajentamaan esimerkiksi kirjoittaen, draaman tai tanssin kautta. Tietoisuustaitoja edistää myös samaistuminen toiseen ihmiseen luovuuden avulla (draama).

Meditaatio ei korvaa psykoterapiaa eikä psykoterapia meditaatiota. Ne ovat kuitenkin näyttäisivät olevan täydentävässä  suhteessa toisiinsa, ja molemmat voivat toimia synergisesti ihmisen henkisen kasvun edistämisessä. Mikäli ihmisellä ei ole lainkaan itseohjautuvuutta, kuten silloin kun hänellä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, Treenaaja suosittelee liikkeelle lähtöä terapiasta. Silloin kun ihminen on löytänyt oman tietoisuutensa ohjauksen keskuksen, voi hän harjoittaa monipuolisesti meditaatiota.

Siirtolan Emäntään meditaatio on vaikuttanut siten, että hän kykenee nykyään paremmin ohjaamaan tietoisuuttaan. Hän on vähemmän distraktoituneena esimerkiksi lenkeillä tai töissään. Hän ohjaa paremmin aistejaan olemaan läsnä toiselle ihmiselle ja luonnolle. Meditaation kautta hän on löytänyt uuden olemisen tavan maailmassa.

Yllä oleviin pohdiskeluihin Treenaaja haki peilipintaa Georg Bogartin artikkelista ”Meditation And Psychotherapy: A Review of the Litterature”

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s