Kulttuurissameko valeyhtenäiset kansalaiset ovat normaaleja?

Anna huomaa, että dissosiaatiotutkijalla Colin A. Rossilla on melkoisen rohkeita ajatuksia. (entinen Kansaivälisen Dissosiaatiotutkimusjärjestön johtajan/International society for the Study of Dissociation) Colin A. Ross väittää, polypsyykismi, moniminuus, on normaali psyykeen tila. Hänen mielestään ihmiset, joiden egon minätilat toimivat normaalisti, eivät siis näytä olevan ”yksiosaisia”. Sen sijaan se, mikä kulttuurissamme on normaali, on oikeastaan valeyhtenäinen, siinä mielessä, että tällaisen kansalaisen psyyke ei ole avoimesti monitilainen, virtaava ja eheä. Sen sijaan valeyhtenäiselle ihmiselle on hyvin tavallista, että satunnaiset tunteet kaappaavat ihmisen psyykeen yllättävissä tilanteissa. Esimerkiksi vihan vallassa oleva ihminen toimii kuin persoonana, jolla olisi täysin erilainen minuus kuin tavallisesti. Meidän kulttuurissamme siis hallitsee oikeastaan patologinen, ei yhtenäinen, vaan ”valeyhtenäinen” minuus, mutta tilastollisesti tällainen minuus on täysin normaali.

Colin A. Rossin mukaan kulttuurimme kärsii virtaavan minuuden puutteesta, ja oman psyykeen luovien mahdollisuuksien tukahduttaminen on kulttuurissamme valitettavan normaalia. Samoin kuin henkinen ja hengellinen kehityksemme on vähäistä, koska sitä aktiivisesti tukahdutetaan kulttuurissamme. Lapsissamme näemme vielä ihmettelyn, spontaanisuuden ja sielun kauneuden. Nämä hengen ominaisuudet kuitenkin tukahdutetaan meissä, ja suurin osa keski-iän saavuttaneista ihmisistä ovat kadottaneet tyystin nämä ominaisuudet. Sen sijaan moni kokee itsensä hengellisesti tyhjäksi, juurettomaksi ja liian monella persoonan kehitys jää pahasti keskeneräiseksi.

Traumatutkija Ross nimeää psyykeen valeyhtenäisyyden kulttuuriseksi sairaudeksemme. Hänen mielestänsä tarvitsemme psykoterapiaa, joka vapauttaa meissä olevan psyykeen moninaisuuden valeyhtenäisyydestämme, johon kulttuurimme on meidät sairastuttanut. Ross nimeää kaksi eri koulukuntaa osana ”monipsykeellistä” (polypscyhism) liikettä. Toinen on akateemisen psykologian osa, nimittäin se, joka on omistautunut tiedostamattoman mielen osasysteemeihin. Tällä hetkellä näiden edustajien ajatuksia on vastassa suuri määrä akateemista vastustusta, ja voi viedä aikaa ennen kuin psykologiassa kasaantuu riittävästi tietoa, jotta paradigman siirtymä voi tapahtua. Toinen koulukunta on hengellinen, ja se keskittyy ensisijaisesti yleiseen kulttuurisen sairautemme, valeyhtenäisyytemme, hoitamiseen hengellisesti tai henkisesti. Monien minuudet ovat Rossin mukaan sovinististen, ateististen, pseudomaskuliinisten ja loogikaksi pilkkovien totalitaarisoivien auktoriteettien alaisia. Hengellinen kielenkäyttö ei ole mitenkään sopivaa vielä akateemisissa piireissä.

Rossin mielestä olisi toivottavaa, että mielen monijakoisuus ja virtaava minuus normalisoituisi kulttuurissamme, mutta se tapahtuu luultavammin vasta sitten, kun järjestelmässämme on kokonaisuudessaan käyty läpi paradigman siirtymä. Eräs mahdollinen siirtymän ohjaaja Rossin mielestä on kognitiivinen psykologia, jonka tutkimustiedosta kasaantuvan tiedon kautta vähitellen moniminuus voi tulla hyväksyttäväksi.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s