Elämän eepos

Minulla meni pitkään, ennen kuin keksin, mikä on se kirja tai lehti, joka syntyy kirjoittavan Sisäisen teatteri -prosessin tuotoksena. Nimi syntyi läheisten ihmisten katalysoimana Kalevalan syntymailla, Kuivajärvellä, vienankarjalaiskylässä. Eepos on juuri se mitä, Sisäisessä teatterissa kirjoitetaan.

Kreikkalainen sana epoche tarkoittaa mielen loogisen päättelyn hämärtämistä, jolloin annamme tilan oman sisäisen viisautemme paljastumiselle. Jos yrität ja yrität väkisin saada viisautta esiin sisältäsi, se ei sieltä tule. Se tulee luovuutemme avulla, psykoaktiivisessa transsitilassa. Siellä kirjoittaen paljastetaan epookki, asioiden olennainen ydin, sulkemalla epäolennainen aines tietoisuudesta pois. Minätilojen luova kirjoittamisprosessi, Sisäisen teatterin synnyttämä näytelmä, on epookki, jossa syntyy parhaimmillaan eepos, oman identiteetin vahva tarina. Oman elämän tarina on taidetta, itsetuntemukseen kasvamista, joka voi hyödyntää tiedettä.

James Moffet väittää, että kirjoittaminen ja meditaatio ovat toistensa liittolaisia. Molemmat ovat itsearvoista toimintaa, ja toisen niistä kautta pääsee kiinni toiseen. Sisäinen puhe on linkki näiden kahden välillä ja erityiseesti siltaa rakentaa se osa sisäistä puhettamme, joka on meissä piilevänä odottamassa sanoitustaan. Meissä jokaisessa on ”psykoaktiivinen tila”, luovuuden paikka, jossa Elämän eepoksemme voi syntyä. Willard Johnson puolestaan esille, että meditaatiolla ei ole mitään merkitystä, vaan se on tekniikka, jolla kehitetään harjoittajan tietoisuutta. Edellä olevaan viitaten on luonnollista ajatella, että Sisäisen teatterin voi ajatella olevan tapa harjoittaa tietoisuustaitoja siinä missä esimerkiksi mindfulness-meditaatio.

Ajattelen, että sekä Sisäisen teatterin aktiivinen mielikuvitus, meditaatio ja mietiskely ovat tapoja harjoittaa tietoisuustaitoja. Sisäinen teatteri on kirjoittaen tapahtuvaa aktiivisen mielikuvituksen harjoittamista, jossa prosessin lopputuotoksena syntyy oman Elämän eepos. Se, että me olemme ”neuroottisia” tai ”stressaantuneita” selittyy usein sillä, että arkijärkemme on jäykkä – Rakentamamme identiteettitarina on rajoittunut. Tietoisuustaitoja harjoittamalla voimme päästä kiinni persoonamme vähemmän valossa oleviin tuntemattomiin tai huonosti tuntemiimme osiin. Tällöin mahdollistamme sen, että voimme purkaa vanhentuneita, meihin ehdollistettuja uskomuksia ja voimme valita ajankohtaisempia, sellaisia, jotka tuntuvat meissä ristiriidattomimmalta tässä ja nyt.

Elämän eepoksen kirjoittaminen voi olla loppumaton prosessi, jossa kuljettu tie on tärkeämpi kuin määränpää.Tietoisuustaitoja harjoittaen, meistä tulee joustavampia ja ”virtaavampia”. Tietoisuustaidoilla tarkoitan myös sitä ihminen kykenee ohjaamaan tietoisuuttaan keskittyneesti kussakin tilanteessa, tässä ja nyt, eikä hän ole automaattisten ehdollistettujen uskomustensa ohjattavana. Monet elävät valitettavasti elämänsä läpi ”autopilotin” ohjaamana. He eivät valitse suhdettaan maailmaan, vaan tämä suhde on tämän tuntemattoman ohjaajan valitsema.

Hieman toisesta näkökulmasta asian voi ilmaista seuraavasti: Tietoisuustaitoja ovat kaikki käytännöt, joissa ihminen harjoittelee irtaantumaan egonsa, tietoisen minän keskuksensa, ohjauksesta. Tällöin prosessin ohjauskeskus on siirtyneenä tietoisuuden ulkopuolelle, luovaan intuitiiviseen tilaan, ”aidon” itseyden keskukseen. Ihminen tällöin pystyy ohjaamaan tarkkailijan roolista minätilojaan: Hän voi suhtautua niihin torjunnan sijaan sallivasti, uteliaasti, arvostamatta: tiloja tulee ja menee tietoisuudessa.

Sisäinen teatteri on eräs tapa hyödyntää traumojen ja kehityksellisten osiemme pirstomaa tietoisuuttamme ja kehittää tietoisuustaitojamme. Tietoisuustaitojen avulla ihminen voi oppia tuntemaan itseään, hän oppii reflektoimaan luovasti kokemuksiaan, hän huomaa olevansa läsnä omassa elämässään itselleen ja muille. Tietoisuustaitojen kautta hän pystyy tutustumaan sallivassa ilmapiirissä tunteisiinsa. Hän voi koota traumojen pirstoman itseytensä Elämän eepokseksi ja monet löytävät itsestänsä uutta, ihmeellistä, luovuutta. Se, että torjumme mieleemme nousevat ikävät tunteet, ei auta meitä kasvamaan ihmisinä.

Tietoisuustaidot (self-awareness) muodostavat Richard Golemanin mukaan keskeisen osan sosiaalista älykkyyttä. Ilman tietoisuustaitoja ihminen ei pysty ”virittäytymään” sosiaalisiin tilanteisiin. Olkoon kyseessä työyhteisö, perhe, orkesteri tai mikä tahansa ryhmä, onnistunut vuorovaikutus onnistuu parhaiten, kun kykenemme virittämään vastaanottimemme toisen tunnetilaan. Hyvä elämä voi olla myös sinfonia, jossa ihminen käyttää taitavasti omaa instrumenttia yhteisen musiikin luomiseen. Samaan tapaan se voi olla Elämän eepos, väkevä ja kantava oman identiteetin tarina. Tämä edellyttää itsetuntemusta ja sallivaa, ei-arvottavaa ilmapiiriä, jossa hyväksymme todellisuuden monet näkökulmat. Rakkaudellisen länsäolon kulttuuri on parasta vastalääkettä väkivallalle.

Laitoin nimen Elämän eepos viikko sitten rekisteröintiin. Sen verran hyvä se mielestäni on.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s