Sisäinen teatteri® ja Elämän eepos® pähkinänkuoressa

Sisäistä teatteri on Ego state terapian minätiloja hyödyntävä, narratiivinen, eli omaa identiteettitarinaa luova ja vahvistava prosessi. Onnistuneen luomistyön tuotoksena syntyy jatkuvasti uutta henkilökohtaista, ainutkertaista elämän identiteettitarinaa, Elämän eeposta.

Elämän eepoksen kirjoittaminen on tapa harrastaa sisäisyyttä: Ihminen tekee itselleen tunteitaan tutuksi ja hän laajentaa samalla tietoisuuttaan muodonmuutoksellisen oppimisen kautta. Prosessi sopii henkilöille, joilla ei ole vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, esimerkiksi terapian jälkeen. On tärkeää, että kirjoittajalla on vahvoja aikuisia osia. Lisäksi hänellä on tärkeää olla mahdollisuus jakaa kokemuksiaan viisaitten toisten ihmisten, esimerkiksi kirjoittajaohjaajien tai terapeuttien kanssa. Kirjoittamisprosessi Sisäisessä teatterissa on integratiivista terapeuttista toimintaa.

Sisäisen teatterin harjoittaminen on tietoisuustaitojen harjoittamista. Tietoisuustaitoja ovat erilaiset mietiskely-, ja meditaatio perinteet sekä aktiivinen mielikuvitus. Elämän eepos kehittyy, kasvaa ja vahvistuu kirjoittaen (joskus myös piirtäen) seuraavaa itseohjauksellista aktiivista reflektoivaa eli peilaavaa mielikuvitusprosessia noudattaen.

  1. Ihminen tiedostaa ensimmäiset egonsa osat, minätilat eli Sisäisen teatterinsa jäsenet, esimerkiksi ristiriidoistansa vaikkapa ESI-menetelmää® hyväksi käyttäen. Kirjoittaja ryhtyy tutustumaan Sisäiseen teatteriinsa kirjoittaen ja piirtäen. Prosessissa ihmisen tietoisuuden tarinavarantojen ohjauskeskus siirtyy luovassa kirjoittavassa ”transsitilassa” egon osilta, minätiloilta, yhä enemmän tilojen ulkopuolelle, uuteen, itseyden peilauskeskukseen.
  2. Muistot menneisyydestä  herätetään metaforisina tarinoina. Tunnekokemuksia voi muuttaa sekoittamalla niihin fiktiota. Tämä on olennainen osa tietoisuustaitoja, mielikuvituksen avulla tapahtuvaa itsereflektion kehittymistä . Ihminen kykenee Sisäisen teatterinsa hahmojen avulla ,ottamaan historiallisen tarinansa, muistonsa, tietoisuutensa leikin kohteeksi. Muistoja voi herätellä esimerkiksi valokuvin. Luovassa vaiheessa ihmisen ohjaa Elämän eepostansa® egonsa ulkopuolelta ja harjoittelemalla samaistumaan eri minätiloihinsa tarinallisena, ohjattuna mielkuvitustyöskentelynä, aikuisten minätilojen antaessa tukea ja turvaa lapsellisimmille, huonommin kehittyneille osille.
  3. Tunteen siirrot paljastetaan tekemällä niistä minätiloja. Siirrämme oman persoonamme ominaisuuksia muihin ihmisiin tunteensiirtoina. Voimme palauttaa tunteensiirtomme ihmisitä, tekemällä heistä myös minätilojamme. Koska kyseessä on tunteensiirron muuttaminen minätilaksi, kannattaa henkilöstä tehdä arkkityyppinen fiktiivinen tila.     Tarkoitus ei ole harjoittaa “magiaa”, jossa muokkaamme toisia ihmisiä sisällämme, vaan teemme tutuksi tunteensiirtojemme muodon. Prosessissa syntyy uusia minätiloja, kun tietoisuudelta piilossa olevia, toisiin siirrettyjä tunteita, paljastetaan mielikuvituksen avulla.
  4. Introjektiot, sisäistetyt toiset ihmiset, vapautetaan, antamalla niillekin minätilojen muoto. Monien meidän kautta puhuu sisäistämämme läheiset henkilöt, esimerkiksi vanhemmat tai isovanhemmat. Introjektioiden kohdalla on hyvä tiedostaa, että he eivät ole “todellisia ihmisiä”, vaan ne ovat tietoisuutemme muokkaamia, muuntuneita, kuvia heistä.
  5. Parhaimmillaan Sisäinen teatteri-prosessi itsessään on ihmisen onnellisuutta lisäävää, ja energisoivaa, koska oman Sisäisen teatterinsa ohjaaja ryhtyy yhä enemmän kuuntelemaan omaa tunnepitoista kokemusmaailmaansa ja hän kykenee monipuolisemmin tuottamaan mutatiivisia (tietoisuutta muuttavia) ja psykoaktiivisia     (käyttäytymistä muuttavia) metaforia. Energia ei valu näin valu tunteensirtoihin tai tunteiden tukahduttamiseen. Tätä kautta hän alkaa myös elämään entistä enemmän virtauksessa (“flowssa”).     Kirjoittaja voi elää yhä enemmän oman itsensä näköistä,    ristiriidattomampaa, elämää.
  6. Prosessissa tukahdutetut tunteet, introjektiot ja siirretyt tunteet tehdään minätilojen avulla omiksi, jota kautta ihminen saavuttaa yhteyden omaan kehoonsa. Tunteet ovat kehon ja mielen välinen silta. Kun tulemme tutuiksi tunteittemme kanssa, tulemme samalla tutuiksi kehomme kanssa.
  7. Elämän eepostansa luova ihminen pirstoo tarinansa minätilojen dialogisiksi tarinoiksi, joista  nousee uusi kirjoittajan ja hänen yhteisönsä kannalta hedelmällisempi uusi jatkuvasti uutta muotoa hakeva tarina. Elämän eepoksen  kirjoittajan elämän tarkoitus määräytyy yhteisön kannalta mielekkään toiminnan kautta.  
  8. Ihminen kykenee leikin avulla samaistumaan Sisäisen teatterin hahmoihin ja hän oppii mielikuvituksensa avulla myös irtaantumaan heistä. Kirjoittaja kykenee heijastamaan tarinaansa myös järkeensä. Ihmisen tietoisuus ei ole prosessin jälkeen enää “autopilotin” ohjaamaa. Sisäisen teatterin tuntemuksen kautta ihminen tiedostaa kulloinkin egoa hallitsevan minätilan, ja kykenee vaikuttamaan siihen, millainen minätila kulloinkin on näyttämöllä. (Tämä on reflektoiva eli peilaava tila, jota kaikki eivät valitettavasti missään elämänsä vaiheessa saavuta. Edelleen suurta osaa ihmiskuntaa ohjaa “autopilotti”). Onnistuneessa prosessissa syntyy myös uusia, laajemman ymmärryksen omaavia metatiloja.
  9. Kun peilejä on suhteessa omaan historialliseen minuuteen  kirkastettu, voi ihminen siirtyä “teleologiseen prosessiin”.     Tällä suloisella sanaparilla tarkoitetaan sitä, että ihminen ikään kuin kurottautuu omien rajojensa yli uuteen eettisempään ymmärrykseen ruokkimalla prosessia esimerkiksi tieteellisellä, uskonnollisella ja/tai filosofisella kirjallisuudella. Luovaan kirjoittamiseen yhdistyy luova lukeminen. Onnistuneessa prosessissa syntyy uusia yhdistyneitä minätiloja, metatiloja. Tietoisuus jatkaa kehittymistään ja erilaistumistaan jatkuvan muodonmuutoksellisen oppimisen kautta.
  10. Prosessin tuloksena ihminen alkaa elämään oman aidon itsensä näköistä elämää osana yhteisöänsä.  Hän aktualisoituu, todellistuu, yhä paremmin omaksi ”oman tunnon” omaavaksi itsekseen, kun hän lakkaa tukahduttamasta ja siirtämästä tunteitaan. Kirjoittajasta on tullut yhä taitavampi oman Elämänsä eepoksen ohjaaja.

Prosessissa harva ihminen pääsee sellaiseen tilaan, että vanhat haamut lakkaavat vainoamasta kokonaan. Identiteettitarinan rakentaminen on joskus kivuliasta ja vaaroja on. Esimerkiksi psykooseihin taipuva ihminen voi sairastua. Siksi juuri kirjoittajalla olisi hyvä olla terapeutin tuki tai turvallinen kirjoittajaryhmä.
Haamujemme vierailut voivat käydä ajan kanssa harvemmiksi ja ahdistukset voivat tulla hetkellisemmiksi, mutta aniharva saavuttaa elämässään sellaista valaistunutta tilaa, jossa kaikki menneisyyden kummitukset olisivat lakanneet vainoamasta. Osa ihmisenä olemistamme on, että olemme ja pysymme epätäydellisinä.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s