Teatteri – länsimaisen sisäisyyden harjoittajan kruunu

Mitä ovat tietoisuustaidot?

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi “mindfulness” on käännetty usein suomenkielelle sanalla tietoisuustaidot. Mielestäni käännös on virheellinen. Itse kääntäisin sanan mindfulness “läsnäolon taidoiksi”.

Tietoisuustaidot (awareness skills) on jotakin paljon laajempaa kuin vain länsäolon taitoja, vaikkakin tietoisuustaitoja harjoittamalla yleensä myös ihmisen läsnäolon taidot kehittyvät. Carl Jung oli sitä mieltä, että hänen kehittämänsä “aktiivinen mielikuvitus” on meditaatiota. Minä puolestani väitän, että aktiivinen mielikuvitus on eräs tapa harjottaa tietoisuustaitoja, siinä missä meditaatio ja mietiskelykin.

Luen tietoisuustaitoihin:

  1. Aktiivisen mielikuvituksen
  2. Meditaation
  3. Mietiskelyn

Tietoisuustaidot ovat sisäisyyden harjoittamista

 Carl Jung oli sitä mieltä, että keskimääräiselle länsimaiselle ihmiselle aktiivinen mielikuvitus on parempi tapa harjoittaa meditaatiota kuin esimerkiksi joogameditaatio. Aktiivisen mielikuvituksen kautta kun tulee nimittäin käsiteltyä ja hyödynnettyä omat “kompleksit” ja “arkkityypit”, minkä jälkeen meditaatio muillakin, vaikkapa esimerkiksi joogan menetelmillä onnistuu paremmin. Itseni kohdalla tämä ainakin pitää paikkaansa, vaikkakin oma aktiivinen mielikuvitukseni ei ole puhtaasti ”jungilaista”, vaan olen löytänyt oman menetelmäni Ego state -terapiasta.

Ennen kun olin harjoittanut omaa aktiivista mielikuvitustani, Elämän eepokseni® kirjoittamista, en pystynyt keskittämään mieltäni esimerkiksi hengitykseen, vaan koko ajaan tuntemattomat egon osat hälysivät mielessäni. Päässäni oli meneillään jatkuva tilojeni dialogi. Olen työstänyt egon osiani kirjoittaen, minkä jälkeen nyt esimerkiksi hengitysmeditaatio onnistuu huomattavan paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Edelleen Jung oli sitä mieltä, että länsimaissa ulkoista maailmaa koskeva tieto, etenkin tiede, on kehittynyt ennen näkemättömään huippuunsa. Me olemme tieteellisen luovuuden avulla onnistuneet rakentamaan hulppean kehittyneen tieteellisteknisen kulttuurin, jonka avulla olemme kyenneet työstämään materialistista maailmaa ennen näkemättömällä tavalla. Myös psykoterapia on kehittynyt länsimaissa erinomaisiksi , mutta länsimaisella ihmisellä ei ole ollut “dialektista, keskustevaa yhteyttä” ympäröivään maailmaan ja sen tietoon. Monissa itämaisissa perinteissä, esimerkiksi buddhalaisissa traditioissa, puolestaan sisäisyys on kasvanut huippuunsa. Toki omasta mielestäni myös kristillisissä mystisissä traditioissa on harjoitettu jo vuosisatoja sitten sisäisyyttä, mutta kristilliset mietiskelyperinteet valitettavasti ovat tehneet viime vuosisatoina kuolemaa.

Sisäisyyden puutteesta johtuen monien meidän länsimaisten ihmisten psyykeessä on, kaiken kehittyneen faktatiedon keskellä, hyvin lapsenomaisia egon osia, jotka olisi jotenkin työstettävä. Muuten mietiskelevän persoona voi ohjautua esimerkiksi jonkun egon osan ohjaamaan suuntaan. Omasta mielestäni tämä onnistuu aktiivisen mielikuvituksen (esim. Jungilainen aktiivinen mielikuvitus sekä oppimisprosesseihin liittyvä aktiivinen mielikuvitus) työstämänä, jonka jälkeen muutkin meditaatiotavat esimerkiksi mindfullness-meditaatio saattaa onnistua paremmin.

Niin kauan, kun emme ole käsittelleet psyykkemme ongelmallisia egon osia, on meillä taipumasta esimerkiksi kritiikittömällä ja ehkä säälittävälläkin tavalla keskittyä toisten ihmisten, esimerkiksi “gurujen” ja erilaisten “tähtien” imitointiin. Emme saa täyttä hyötyä meditaatiosta. Toki myös psykoterapiasta voi hyödyä “buddhalainenkin”, mutta meditaatio yleensä tutkimusten mukaan sujuu huomattavan paljon helpommin “alkuperäisen” kulttuurin edustajalta kuin keskimääräiseltä länsimaiselta ihmiseltä. Toki ajat ovat globalisaation myötä muuttuneet Jungin ajoista. Länsimaisten ihmisten tieto itämaisista filosofioista on laajentunut valtavasti Carl Jungin ajoista.

Carl Jung oli myös sitä mieltä, että kielemme ja kulttuurimme ovat yhteenmittaamattomia. Emme voi omaksua buddhalaista meditaatiotraditioita kunnolla, muuta kuin todella paneutumalla esimerkiksi buddhalaisuuteen, sanskriittiin ja sen takana vaikuttavaan itämaiseen kulttuuriin. Oma ehdotukseni länsimaiselle ihmiselle, joka haluaa harjoittaa sisäisyyttä, on terapeuttinen  aktiivista mielikuvitusta hyödyntävä reflektio (esimerkiksi Elämän eepoksen® kirjoittaminen) ja esimerkiksi mindfulness meditaatio, joka on pyrkinyt riisumaan itsestään uskonnolliset merkitykset. Toki innostunut buddhalaisuuden tai joogan harjoittaja voi ottaa haasteekseen syvällisen paneutumisen niiden filosofiaan, ja tätä kautta hän voi saada irti paljon myös tästä. Tässäkin tapauksessa kannattaa pitää huolta, että omat traumat ja tunteensiirrot työstetään.  Uskon, että Carl Jung itse ei tajunnut, kuinka suuressa määrin 2000-luvun taitteessa monet ihmiset ovat syvälliset paneutuneet myös itämaisiin filosofioihin.

Teatterilla on kummallisia voimia

Henkilökohtaisesti uskon, että kun olemme saavuttaneet mieleemme, esimerkiksi psykoterapian keinoin, kypsiä aikuisia egonosia, Sisäisen teatterin® hahmoja, on meidän mahdollista itse yhdistää muodonmuutoksellisen oppimisen kautta psykoterapeuttista tietoa, uskonnollista tietoa, filosofista tietoa ja kaunokirjallista ainesta luovan lukemisen ja kirjoittamisen kautta.  Lukien ja kirjoittaen työstetään omaa tietoisuutta, oman kulttuurin tiedollisesta ja taiteellisesta kulttuuriperinnöstä käsin. Meidän ei pidä aliarvioida länsimaisen teatterin voimaa. Sisäinen teatteri® hyödyntää teatteriperinnettä, ja se on mielestäni eräs tapa harjoittaa “länsimaisesesti “ sisäisyyttä eli tietoisuustaitoja siinä missä buddhalainen filosofiakin. Sisäinen teatteri antaa mahdollisuuden yhdistää luovaan peilaavan oppimisen kautta oman kulttuurin viisausperinteitä sisäiseksi viisaudeksi.

Niinpä niin. Teatterilla on ihmeellisiä voimia, sanoisin että  jopa yliluonnollisia sellaisia. Teatterissa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat toisensa. Se peilaa meille omia kokemuksiamme, kuten iloja pelkoja, kärsimystä ja hämmennystä. Teatteri on keskustelua ulkoisen maailman kanssa. Energian teatteri ammentaa metaforisten tarinoiden ja mielikuvien ajattomosta ulottuvuudesta, menneiltä ja nykyisiltä sukupolvilta ja luo samalla jotakin uutta tuleville sukupolville. Teatteri tekee meille näkymätöntä maailmaa näkyväksi.

Sisäisen teattterin®, spontaani,  mielikuvitus täyttää meditaation kriteerit: Ihmisen tietoisuus on fokusoitunut, eikä vaeltele mihin saattuu. Ulkomaailma on suljettu pois tietoisuudesta. Kuten meditaatiossa, myös Sisäistä teatteria® hyödyntävässä kirjoittamisessa ulkoinen todellisuus ja sisäinen todellisuus sekoittuvat, ikään kuin liukenevat toisiinsa, huomion keskittämisen avulla. Hienosti sanottuna “subjektin ja objektin” välinen jako häilyy. Tämä on tyypillistä myös monille muille tavoille harjoittaa tietoisuutaitoja, kuten meditaatiolle ja mietiskelylle.

Kun ihminen onnistuu mielikuvituksensa avulla luomaan uusia psykoaktiivisia ja mutatiivisia metaforia tiedostamattomasta mielenosastaan, vapautuu energiaa, jonka ihminen kykenee suuntamaan aktiiviseen toimintaan yhteisössään. Ihminen tulee tietoiseksi omasta egostaan, ja sen tiloista, jolloin oman tietoisuuden ohjauskeskus siirtyy egon ulkopuolelle. Kun ihminen tiedostaa egonsa tilat, tietää hän myös kuka on kulloinkin tietoisuuden hallitseva tila. Tietoisuutemme ei tällöin ole enää “autopilotin” automaattisessa ohjauksessa, vaan voimme kasvaa oman Sisäisen teatterimme eetiisiksi ohjaajiksi. Me ohjaamme näytelmäämme, eikä näytelmämme meitä.

Sisäisessä teatterissa® saamme olla jälleen sielu. Saamme valita tietoisuutemme muodonmuutoksellisen oppimisen välineiksi myös uskonnollisia metaforia. Itse mielelläni käytän kristinuskon vertauskuvia, mutta mielellään joskus luen “itämaistakin filosofiaa”. Uskon, että juureva ihminen on muodonmuutoksellisen oppimisen kautta sisäistänyt itseensä oman kulttuurinsa perintöä.

Paluu paratiisiin

Tietoisuustaitoja harjoittamalla näemme maailman kirkkaammin ja elävämmin. Lapsi osaa olemisen ja läsnäolon taidot. Hänen tietoisuutensa eli ego on kuitenkin kehittymätön. Tietoisuustaitoja, aktiivista mielikuvitusta, meditaatiota ja mietiskelyä harjoittaen me aikuiset  saamme takaisin olemisemme, menettämättä kuitenkaan samalla tietoisuuttamme egosta ja sen osista.

Tietoisuustaidot ovat itseohjautuvan ihmisen olemisen ytimessä. On mahdotonta toimia yhteiskunnassa ilman tietoista minuutta. Et näe kadulla ihmistä ilman egoa, koska hän ei kykenisi kävelemään liikenteen vilinässä. On eri asia kuitenkin kyetä ohjaamaan omia egojen osia kuin se että, egon osamme ohjaavat meitä. Tietoisuutaitoja harjoittamalla meistä tulee oman elämämme ohjaajia ja sen ainutkertaisen myytin, Elämän eepoksen®, rakentajia.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s