Ajatuksia Sisäisen teatterimme® hahmoista – minätiloista

On muotia lainata Albert Einsteinia, ja minäkin taidan sortua tällä kertaa tähän, huolimatta siitä, etten tiedä lähteen luotettavuudesta mitään (kirja Luminous Mind). ”Ihminen on osa kokonaisuutta,  jota kutstaan ”universumiksi”. Hän on ajallisesti ja tilallisesti rajoittunut osa sitä.  Me koemme itsemme, ajatuksemme ja tunteemme, joksiksin muista erilliseksi. Tämä on kuitenkin vain tietoisuutemme luoma harha. Tämä harha on vankila, joka rajoittaa meidät henkilökohtaisiin haluihin ja saa meidät kiintymään vain ihmisiin, jotka ovat meitä lähimpänä. Meidän tehtävämme on vapauttaa itsemme vankilasta siihen, että tunnemme myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja ja luontoa sekä sen kauneutta kohtaan… Tarvitsemme täysin uuden tavan ajatella, jotta ihmiskunta selviää. 

Sisäistä teatteria hyödyntävä kirjoittaja valitsee omiksi egosta vapauttaviksi rakenteikseen minätilat,  jotka vangitsevat parhaiten juuri hänen oman sisäisen tunnekokemuksensa ja mielikuvitusmaailmansa. Tiedostamalla egomme minätilat, voimme luoda keskustelevan suhteen itseemme.

Kirjoittaja joutuu hyväksymään tietyt Sisäisen  teatterin periaatteet sääntöinä, huolimatta siitä, että nekin perimmiltään ovat vain hyödyllisiä fiktioita.

Nämä Sisäisen teatterin säännöt ovat seuraavat:

1)  Sisäisessä teatterissa on hyvä olla laaja skaala erilaisia tiloja, jotka voivat edustaa vastakohtaisia persoonamme piireitämme (esim. itsevarmuuden vastakohtana voisi olla herkkä tila, moraalisesti hyvän tilan vastakohtana paha tila jne.). Ihmisillä voi kuitenkin olla tiloja, joilla ei ole vastakohtaansa (esimerkiksi introjektio tai traumaattinen tila).
2)   Ihminen luo hyvää tarinaa silloin, kun hän tuntee mahdollisimman perusteellisesti kaikki osansa. Hän kykenee vangitsemaan tunnepitoiset mielikuvat minätiloiksi. Tällöin hänen teatterissaan eivät tilat mellastele miten sattuvat. Joidenkin tilojemme, esimerkiksi taraumaattisten tilojen,  tietoiseksi tekemisessä hyödymme terapeutin avusta.
3)  Taitava oman Elämän eepoksensa kirjoittaja kykenee luomaan, tilanteen näin vaatiessa, uusia ”sopeuttavia tiloja” toisista “oikeista” tai fiktiivisistä  ihmisistä, jotka auttavat häntä suhteuttamaan itseään myönteisesti elämään ja sen uusiin haasteisiin. Tämä tekee ihmisestä joustavan.
4) Sisäisessä teatterissa aktiivista mielikuvitusta, intuitiota ja luovuutta käytetään uuden oivalluksen välineenä.
5) Prosessissa päämääränä on tuottaa sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä onnellisuutta, kunnioittavassa, rakkaudellisessa ilmapiirissä. Sisäisiä ristiriitoja ei kannata pelätä, riitoja voi joskus jopa leikillisesti provosoida, mutta metaforia hyödyntävää prosessia on aina ohjattava eettiseen, erilaisia näkemyksiä kunnioittavaan suuntaan.
5) Jokainen egomme minätila on arvokas. Kaikkia tilojamme hoivataan rakentavassa hyväksyvän läsnäolon  dialogissa, koska yleensä mikään tiloistamme ei ole pelkästään paha. Joskus “pahis” voi osoittautua esimerkiksi suureksi myönteiseksi muutosvoimaksi. Tilamme voivat tulla mielennäyttämölle väärän aikaan ja väärässä paikassa, mutta pohjimmiltaan niillä kaikilla on (ollut) tarkoituksensa. Ainoastaan tarpeettoman “introjektion”, esimerkiksi sisäistetyn “mollaavan” toisen ihmisen, voimme potkaista ulos teatterista.
5)  Kun tunnemme kaikki tilamme, ja suhtaudumme hyväksyvästi niihin, on mahdollista saavuttaa yhä enemmän vapaita,  “flow” tiloja, jossa “tunnemolekyylimme” virtaavat vapaasti. Tällöin länsäolon taitomme parantuvat merkittävästi ja lakkaamme torjumasta osiamme ja  siirtämästä tunteitamme muihin ihmisiin. Olemme löytäneet tietoisuudellemme uuden keskuksen.
6)  Väkivallaton rakkauden tie on ainut oikea tie prosessissa. Väkivalta on aina jonkun Sisäisen teatterin minätilan “dominointia”, jossa kyseinen tila kaappaa vallaan itselleen omalla autoritaarisella, kirjaimellisella tulkinnallaan. Dialogi, tasa-arvoinen vuoropuhelu minätilojen draamassa, on Sisäisen teatterin kieltä.
7) Sisäinen teatteri prosessimme todellistuu asioihin kantaaottavan, eettisen, väkivallattoman, yhteisöllisen, esimerkiksi poliittisen tai vapaaehtoistoiminnan, kautta. Osa tietoisuustaitojen kehittymistä on kyky irtaantua egosta  sitä kautta,  että ajattelemme yhteisöllisesti ja ekologisesti.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s