Erich Frommia hidastajalle, osa 1

Junamatka sujui leppoisasti humanistista filosofia ja psykoanaalytikkoa Erich Frommia lukiessa (Toivon vallankumous). Mies oli näköjään oman aikansa profeetta. Fromm näki jo yli viisikymmentä vuotta melko täsmällisesti sen, minkä moni tietoisuustaitoja omaava ”downshiftari”  näkee tänä päivänä: Hän näki globaalin arvomuutoksen, joka on tapahtumassa ruohonjuuritasolla. Tässäpä on ajattelun viikolle ajattelijalle ajateltavaa.

1. Ihminen on muuttumassa passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi kuluttajaksi

Erich Fromm ennakoi länsimaisen ihmisen kulutuskäyttäytymisen muutosta. Meidät on opetettu kulttuurissamme pasiivisiksi ja samalla hyväksymään henkilökohtainen ahneus. Ideaali kuluttaja on ollut sellainen, joka ei itse luo mitään, vaan toimii ainoastaan tuotteen passiivisena vastaanottajana. Lisääntyneen koulutuksen, kehittyneen tietotekniikan ja tieteiden integraation myötä, moni nuori tajua, usein vanhempiansa paremmin, että he ihmisinä haluavat elää aktiivisempaa, luovempaa elämää, myös kuluttajina.

Ihmiset siirtyvät luultavammin vähitellen tästä Frommin mainitsemasta kuollettavasta, epäinhimillistävästä ykistyiskulutuksesta uudenlaiseen kulutukseen, joissa ihmiset osallistuvat erilaisiin luoviin yhdyskunnallisiin onnellisuutta lisääviin aktiivisiin toimintoihin ja palveluiden käyttämiseen.

Kun aineelliset perustarpeemme ovat tyydytetty, voimme siirtää energiaamme  aktiiviseen kuluttamiseen: kulutamme tiedostavasti kulttuurituoteita, palevluita  ja osallistumme henkilökohtaisesti esimerkiksi näyttämötaiteen, musiikin, maalaustaiteen, elokuvien jne. tekemiseen. Me ihmiset haluamme tänä päivänä yhä enemmän käyttää  aineellisia ja aineettomia hyödykkeitä, jotka tyydyttävät meidän todellisia tarpeita elävinä ja kokevina ihmisinä.

Meitä ei ole opetettu näkemään ja erottamaan elämää edistäviä, aktiivisuutta edellyttäviä tarpeita, elämää tukahduttavista passivoivista tarpeista, koska koulujamme on hallinnut tieteellistekninen, materialistinen tieto. Koulutuksemme on ollut yksipuollista. Vähitellen asenteemme tulevat muuttumaan, kiitos tieteiden ja tieteiden integraation. Ymmärrämme tietoisuustaitojemme kehittyessä, että hyvässä elämässä emme pelkästään passiivisesti kuluta vaan toteutamme luovuuttamme sekä säästämme aineellisia luonnon voimavaroja.

  1. Jatkuvan kasvun paradigmasta harmooniaan

Koulut ovat olleet viime vuosisadalla indoktrinaatiotehtaita, jossa koulutus on tähdännyt siihen, että ihminen saadaan mukaan nopeasti tuotantojärjestelmään, kilpailemaan keskenään ja tuottamaan  luontoa tuhoavia elinkaareltaan lyhyitä kulutushyödykkeitä.  Ajattelumme on rakentunut valheelliselle tai ainakin, tietoisuuden evoluution näkökulmasta katsottuna, primitiiviselle ennakkokäsitykselle. Sen mukaan ihminen on ”luonnostaan” ahne ja omaa etuaan ajatteleva. Valitettavasti suuri osa yhteiskunnallisia instituutioita rakentuu edelleen tällaiselle vanhakantaiselle ajattelulle.

Ihminen on kuitenkin ainoa eläin, joka on tietoisuuden evoluutiossaan päässyt rittävän pitkälle, että hän voi kyetä oman tietoisuutensa itsereflektioon. Siksi hän voi valita elämäänsä ne arvot ja aatteet, joita hän halua olla toteuttamassa elämässään. Tiedostava ihminen voi ajaa toisten ihmisten ja tulevien sukupolvien etua egoistisen elämäntavan sijaan. Aineelliset perustarpeiden ollessa tyydytetyn, ihmisen ei tarvitse kilpailla.

Erich Frommin mukaan totunnaiset ajattelutapamme eivät helpolla muutu, koska monilla mahtavilla eturyhmillä on varsin kouriintunuvat hyötynsä siitä, että tuhlailevat tuotantomyllyt käyvät ja että niiden tahtia edelleen kiihdytetään entisestään. Tämän vanhan ajattelukaavan muuttaminen on työlästä, mutta palkitsevaa. Me ihmiset joudumme konkreettisesti osoittamaan, että me voimme aineellisesti tyytyä  kohtuulliseen aineelliseen hyvinvointiin. Elämänlaatumme voi uudessa harmonisemmassa kulttuurissamme tästä huolimatta olla elämänlaadullisesti rikkaampaa.

Uskon, että ihmiskuntana tulemme saavuttamana uuden tietoisuuden tason, jossa voitamme tämän Frommin mainitseman henkilökohtaisen “ahneuden ja egomanian”. Erich Fromm oli sitä mieltä, että huolella suunniteltuna ei kokonaistulon ja -tuoton vähentymisen pitäisi muodostaa voittamatonta ongelmaa, koska tulojen tarve vähentyisi kulutuksen vähentyessä. Kun ihminen muuttuu passiivisesta aktiiviseksi kuluttajaksi, vähenevät todennäköisesti myös sosiaali- ja terveysmenot. Nykyinen passivoiva elämäntapamme on ollut sairautta ja ahdistusta tuottavaa.

Aktiivinen kuluttaja on vapaa ihminen. Hänen vapautensa ei rajoitu matkakohteen, pesuaineen tai auton merkin valitsemiseen.  Sen sijaan lisääntyneen itsetuntemuksen ja tietoisuustaitojen myötä, ihminen kykenee olemaan syvällisesti vapaa: Hän voi valita millaiseen elämäntapaan hän haluaa aktiivisena osana osallistua.

This entry was posted in Uncategorized and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s