Tietoisuustaidot – hyväksyvästä läsnäolosta aktiiviseen mielikuvitukseen

En näköjään ole ainut henkilö, joka on oivaltanut hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) ja aktiivisen mielikuvituksen rinnakkaisuuden. Susan Smalley pohtii tätä sama asiaa omassa blogissaan. Tietoisuustaidot on laaja käsite, sinne mahtuu jos jonkinlaisia meditaatio- ja mietiskelytraditioita sekä siellä on sijaa yhtä lailla draamalliselle aktiiviselle mielikuvitukselle.

Smalleyn mukaan meditaatiokaan ei ole tarkkaan ottaen vaan ”mielen tyhjentämistä”, vaan se on avoimuutta ja uteliaisuutta omaa kokemusta kohtaan. Hyväksyvässä läsnäolossa on siis paljon yhtymäkohtia aktiiviseen mielikuvitukseen. Kumpikin ovat tapoja tutkia omaa mieltä ja lisätä ihmisen kykyä ohjata ja keskittää (me-di-ta-te) omaa tarkkaavaisuuttaan. Molempien traditioiden, hyväksyvän läsnäolon ja aktiivisen mielikuvituksen avulla,  ihminen voi saavuttaa selkeyttä ja syvyyttä ajatteluunsa. Niiden avulla ihminen voi päästä kiinni yhä hienosyisempään mielensä syvärakenteeseen: alkuperäisimpiin ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin.

Mielen tyhjeneminen meditaatiossakaan ei ole oikestaan sitä, että ihminen tyhjentää päänsä. Sen sijaan tietoisuustaitojen harjoittaja pikemminkin kirkastaa mielensä, mutta ajatukset ja kokemukset ovat edelleen osa ihmisen tietoisuutta. Tätä samaa tekee myös aktiivinen mielikuvitus. Sekalaisten kokemusten ja tunteiden samentama vesi kirkastetaan.

Sisäisen teatteri eroaa oikeastaan edellisistä siinä, että kirjoittaja ”psykodramaattisessa transsissansa” hyödyntää tietoisuuden kaikkia tasoja. Minätilamme edustavat tietoisuutemme eri syvyyksiä. Osa tiloista on tietoisempia, osa tiedostamattomampia, ja mieli kirkastuu, kun onnistumme pääsemään kiinni yhä syvemmällä mielessämme oleviin tiloihin. Annamme hetkittäin kuitenkin tilaa myös rationaalisille, älyllisille osillemme, mutta emme anna niiden hallita sisäistä prosessiamme. Vapautamme tilaa tiedostamattoman ja tietoisen mielenosiemme yhteistyölle, dialogille, vaikka välillä troolaamme mielemme syvempiin osiin.

Sisäinen teatterin draamallinen mielikuvitus on omanlaistaan, siinä mielessä, että voimme kuljettaa kirjoittamisessamme eri tietoisuutemme tasoja rinnakkain. Minätilathan edustavat eri syyvyksiä tietoisuudestamme. Lauri Rauhala on kirjoittanut siitä, että on mahdollista, että meditaatioperinne sekä psykoterapia voidaan yhdistää. Sisäisessä teatterissa on kysymys nimenomaan tästä. Sisäinen teatteri yhdistää meditaatiota ja länsimaista psykoterapian perinnettä. Kirkastamme tietoisuuttamme tekemällä torjumiamme osia itsellemme tutuksi. Ne kun häiritsevät mielemme keskittämistä.

On toivottavaa, että välillä heittäydydymme syvälle mielikuvituksen maailmaan lapsenomaisten leikkivien minätilojen avulla (vrt. meditaatio) ja välillä tietoisemmille, älyllisille, analyyttisille tasoille. Tiedostamaton mielenosamme rakastaa satuja ja tarinoita. Tärkeää on, ettemme anna älyllisten tilojemme häritä leikkimisprosessiamme, vaan heitämme ne välillä syrjään, vaikkakin annamme tilaa hetkittäin myös heille.

Aistimme täysillä sisäisten kokemustemme tunnelmia ja tuntoja luovassa meditatiivisessa transsissa, mutta annamme tilaa myös reflektiiviselle oppimisille, jolloin tietoiset, kypsemmät minätilat voivat jäsentää meditatiivista kokemustamme. Ne ja tunteensiirroistamme luomamme uudet minätilat voivat tarjota meille omia uusia mahdollisia metaforiaan elämän ymmärryksemme lisääntymiseen.

Vähitellen voimme päästä luovuutemme, draamallisen itsereflektion kautta kiinni, meissä jokaisessa olevaan, sisäiseen erilaisia näkökulmia yhdistävään periaatteeseen. Juuri tämä draamalliselle poettiselle järjelle rakentuva periaate on se, joka organisoi järjen käsitteitä ja tiedostamatonta ainesta. Se on egomme ulkopuolella sijaitseva tietoisuutemme keskus, joka organisoi viisaasti identiteettitarinaamme, sitä tarinaa jolla koko minuutemme lepää.

Kaikkien kommelluksiemme, onnistumisiemme, mokiemme ja epäonnistumisten takaa voi sittenkin löytyä mielekäs juoni identiteettitarinamme. Se ei löydy pelkästään järjellä. Sen sijaan mielekäs juoni löytyy mielikuvituksen ja järjen yhteistoiminnalla. Elämäämme tarina virtaa dramallisesti vapaana,  kun kaksi puolta meistä, tietoinen ja tiedostamaton minätiloineen, esiintyvät mielennäyttämöllämme rinta rinnan, improvisoiden ja  peilaten toinen toisiaan. Niiden avoimesta, esteettömästä vuorovaikutuksesta löydämme koko ajan uusia syvempiä minätiloja ja  juonellisia  avautumia Elämän eepokseemme, oman elämämme identiteettitarinaan.

Uskon, että kaikki – myös Carl Jung – ovat olleet meditatiivisessa. luovassa, hyväksyvän läsnäolon ja rakkauden tilassa aktiivisen mielikuvituksensa aikana. Tiedostamaton mielemme on paitsi romuvarasto, se on myös aarreaitta. Voimme hyödyntää tiedostamatonta mieltämme mielikuvituksemme avulla voimavarakeskeisesti, eikä meidän tarvitse patologisoida itseämme.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Tietoisuustaidot – hyväksyvästä läsnäolosta aktiiviseen mielikuvitukseen

  1. Paluuviite: Uuden vuoden toiveeni – karnevaalit | Anna ja hänen ystävänsä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s