Varjomme – uuden minuutemme voimaa

Varjot ovat niitä osia meitä, jota emme näe itsestämme. Siirrämme huonot ja hyvät puolemme usein muihin ihmisiin. Ihminen  syntyy kokonaisena ja tavoite voisi olla, että hän myös kuolisi eheänä. Elämä on haasteellista, koska syömme tiedon puusta hedelmän, jonka jälkeen maailma jakaantuu kahtia – pahaan ja hyvään.

Maistettuamme hedelmää aloitamme Robert A. Johnsonin mukaan varjomme teko prosessin, joka hajottaa meidät kahtia. Laitamme kasvoillemme naamioon, jotta yhteisömme hyväksyisi meidät. Kasvamme massaihmiseksi. Muut naamiomme piilotamme varjoihimme, jotka siirrämme muihin ihmisiin tai vaikkapa paikkoihin.

Tämän jälkeen näemme pahuuden jonkun vähemmistön ihmisissä ja hyvyyden, vaikka jossain poliitikossa tai näyttelijässä. Ja paratiisimme näemme vaikkapa Mauritaniassa. Säästämme rahaa, ja matkastamme sinne. Matkamme jälkeen huomaamme, ettei paratiisi ollutkaan siellä, ja siksi meidän täytyykin matkustaa seuraavaksi Sri Lankaan, ja kas kummaa, ei se paratiisi ollut sielläkään.

Naamiomme eivät kuitenkaan Johnsonin mukaan katoa, vaan ne ovat kätkettynä kiellettyyn persoonallisuutemme osaan. Siellä näytämömme pimeissä takatiloissa ne odottavat löytymistään. Ihailun ja vihamme kohteet sisältävät kätkettyjä naamioitamme. Vihaamallamme tai ihannoimalla poliitikolla tai urheilutähdellä on niitä ominaisuuksia, joita meissä itsessäkin on odottamassa aktivointiaan. Homofobiamme kertoo omista seksuaalisista peloistamme. Näemme irstauden toisessa ihmisessä, koska emme uskalla katsoa omaa eläimellisyyttämme. Näemme hyväksikäyttäjän vieraassa ulkomaalaisessa, koska emme itse tunnusta omaa ahneuttamme. Itsetuntemusmatkallamme joudumme tutustumaan rehellisesti myös ikäviin puoliimme, varjoihimme.

Voimme nähdä varjojamme toisen kasvoissa. Niin kauan kun varjomme ovat kätkettyinä, muodostavat ne pelottavan hirviön sielussamme. Myös kulttuurimme varjot ovat Robert A. Johnsonin mukaan piilotettuja. Niin kauan kun ne ovat käsittelemättömiä, siirrämme kansakuntina tunteitamme, inhon, vihan ja kateuden tunteita muihin kansakuntiin, kulttuureihin, uskontoihin ja vähemistöihin. Kansakunta on kuin yksilö: Kun se ei ole käsitellyt omaa varjoansa, siirtää se vihantunteensa toiseen kansakuntaan. Ja luomme sopivat olosuhteet sodalle.

Kun olemme yksilöinä ja kansakuntina riittävän vahvoja, voimme alkaa henkisinä yhteisöinä ja yksilöinä yhdistää varjojamme itseemme. Tässä prosessissa vapautuu suuri määrä luovuuden energiaa. Prosessi on sisäistä henkistä työtä. Taiteiden lisäksi uskonnot voivat tässä tulla apuun. Uskonnon englanninkielinen sana religion tarkoittaa re-ligion – uudestaan littämistä (Robert A.Johnson, Inner Work) .  Voimme uskontojen tarjoamilla vertauskuvilla , henkisellä polullamme suhteuttaa maailmaan uudella tavalla varjoihimme.

Carl Jung aikoinaan korosti erityiseti juuri uskontojenyhdistävää puolta. Hänen mielestänsa esimerkiksi kristinuskon sielua eheyttävä voima oli ajan kuluessa vähentynyt, sen jälkeen kun uskon harjoittamisesta oli tehty hienoja lakitekstejä ja oppirakennelmia. Tätä samaa uskontojen dogmatisoitumista, eheyttävän lähteen saastumista,  korosti myös eksistentiaalisen filosofian isä Sören Kierkegaard.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ratkaisu varjojen käsittelyyn löytyy taiteesta. George Bernard Shawn kerrotaan sanoneen, että taide on ainoa vaihtoehto kärsimykselle. Luovuutemme tarjoaa avaimet henkiselle kasvumme, eri puoliemme yhdistymiselle. Monet nykyteologit ovat sitä mieltä, että kristinuskolla on esteettisemotionaalisia voimia (tunteiden estetisointi).

Modernin kulttuurimme suurin uhka on edelleen varjoissamme. Käsittelemättömänä uhat ovat  sitä suurempia, mitä korkeampi kulttuuri on kyseessä. Omaa kulttuuriamme ylentäessämme siirrämme varjomme ”alempiin”. Näemme huonosti kehittyneitä, ”alempia”, typeriä, väärin ajattelivia viholliskansoja ympärillämme.

Luovuutemme ei tarvitse rajoittua taideteoksen luomiseen, vaan voimme käyttää taiteen metodeja itsemme kokoamiseen, varojemme käsittelyyn. Voimme rakentaa mielikuvituksemme avulla elämästämme sielukasta taideteosta. Tarvitsemme henkisyytemme muodonmuutoksellisia vertauskuvia. Voimme hyödyntää tässä sisäisessä tunneilmaisutaitojemme kehittämistyössämme uskontoja, draamaa, luovaa terapeuttista kirjoittamista, musiikka, näyttelemistä ja tanssia. Jotta ihminen kasvaa omaksi itsekseen, täytyy hänen osata käsitellä myös tunteita, myös varjojaan.

Suuri osa väkivaltaa, addiktioista ja masennuksesta johtuu siitä, ettei ihmisille opeteta tunteiden käsittelytaitoja. Ihmisiä ohjaa yltiörationaalisessa kulttuurissamme edelleen alitajuntaiset voimat. Tämän päivän ihmisen huomio yritetään edelleen liian paljon ulkoiseen maailmaan, jolloin sisäisyys jää alkukantaiseen kehitykselliseen tilaan ja tunteet siirretään itsen ulkopuolelle oleviin kohteisiin.

PS. Sekä transferenssi (=tunteensiirto) että metafora (=vertauskuva) tarkoittavat ylittämistä. Ne voivat molemmat olla rakentamassa pirstoutuneesta ristiriitojen rikkomasta personaastamme eheää identiteettiä.  Ne ovat Sisäisessä teatterissakin siltoja, jotka yhdistävät eri mielemme puolia.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s