Sisäinen teatteri®

 

Kuinka luon itselleni sisäisen teatterin?

Sisäisen teatterin luomiseen tarvitaan mielikuvitusta.   Tilojen luomisen ei tarvitse olla kuitenkaan monimutkainen prosessi.  ESI® on selkeä ja yksinkertainen tapa päästä alkuun omien minätilojen tuntemuksessa.

Halutessamme voimme lähteä työskentelemään minätilojemme kanssa luovan Sisäinen teatteri® -kirjoittamisen avulla. Omat ja lainatut mielikuvat, tarinat, sadut ja runot, voivat toimia eheytymisemme lähteenä. Voimme itse synnyttää luovassa tilassa  omat ”psykoaktiiviset vertauskuvat”, joiden avulla rakennamme itsellemme vahvaa identitarinaa, Elämän eeposta®.

Tätä luovaa kirjoittamisen tilaa voi kutsua  ”itsehypnoosiksi” tai  ”luovaksi kirjoittamistilaksi” tai  yleisnimityksenä ”aktiiviseksi mielikuvitukseksi”. Tila on toisille helppo saavuttaa, ja toisilla puolestaan estot ja erilaiset minän puolustusmekanismit estävät heittäytymisen prosessiin. Silloin kun on saavuttanut luovan itsehypnoottisen tilan, kirjoittajan käsi, koko keho ja minuus on yhtä  kokonaisuutta. Teksti syntyy näytölle tai paperille ikään kuin itsestään. Tällöin Sisäisen teatteri® -kirjoittamisen ohjaus on siirtynyt minätilojen, tietoisten mielen egotilojen, ulkopuolelle. Sisäinen teatteri® -kirjoittaminen on näin ollen eräs tapa harjoittaa tietoisuustaitoja.

Itseys, tärkein ihmisen mielen minätilojen ohjaaja, ei ole siis kukaan minätiloista, vaan se on niiden välinen spontaani vuorovaikutus ja samalla tilojen vapaan virtauksen tuote. Itseytemme,  minätilojen eli egotilojen ulkopuolisessa ohjauksessa voi egomme eri osat kehittyä ja muodostaa vuorovaikutustaitoisen minätilojen ryhmän.

Lisätietoja: Kati Sarvela www.sisainenteatteri.com

Minkä nimen sitten ikinä annammekaan psyykeemme ”takapihalle”, on selvää että se vaikuttaa tietoisuuteemme paljon enemmän kuin ikinä osaamme edes kuvitella. Tavallinen kansalainen tuskin kykenee käsittämään kuinka paljon hänen taipumuksistaan, mielialoistaan ja päätöksistään riippuu hänen pimeän puolensa voimista. Hän ei ymmärrä kuinka vaarallisia ja avuliaita nämä voimat voivat olla ihmisten kohtaloiden muovaamisessa.

Meidän tietoisuutemme on kuin näyttelijä, joka on unohtanut, että hän esittää roolia. Mutta kun näytelmä päättyy, hän joutuu muistamaan oman subjektiivisen todellisuutensa, sillä tällöin hän ei voi enää jatkaa elämäänsä Julius Caesarina tai Othellona, vaan hän joutuu olemaan vain hän itse. Hän on ihminen, joksi hän on tullut niinä hetkinä, kun hän on ollut pieniksi hetkiksi vieraantuneena tietoisuuden näppäryydeltä.

Viimeisellä hetkellä ihminen joutuu jälleen kerran huomaamaan, että hän oli pelkästään hahmo näyttämöllä. Tämä hahmo esitti Shakesperaren jotain näytelmää, mutta näytelmällä oli takanaan koko ajan ohjaaja, jolla aina  jokaisena näytelmän hetkenä on tärkeää sanottavaa siitä kuinka näytelmää on näytelty.

The Meaning of Psychology for Modern Man, CW 10

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s