Joka on kiinnostunut Sisäisen teatterin taustateorioista, kannattaa paneutua hyväksyvän läsnäolon tutkimusmenetelmään (MI= mindful inquiry). Se on laadullinen toimintatutkimusmentelmä (1998, Bentz & Shapiro). Alunperin menetelmä on kehitetty kulttuurien tutkimukseen, ja se vaikuttaa olevan olemukseltaan hyvin saman kaltainen kuin Sisäinen teatteri.
Sisäisen teatterin voi ajatella olevan itseen ja ympäröivään kulttuuriin kohdistuvaa laadullista toimintatutkimusta. Se on läsnäoloa itselle ja ympäristölle, ja se on peilaavaa suhdetta kulttuuriin hyväksi käyttävä matkaa itseen. Se on tutkimuksesta saavutettujen kokemusten soveltamista elämään. Sisäisen teatterin ensisijainen päämääräkin on sama kuin MI:ssä: Se on hyvän, läsnä olevan, viisaan, myötätuntoisen ja oivaltavan elämän löytäminen.
Hyväksyvän läsnäolon metodissa (MI – mindful inquiry) tietoisuus itsestä ja todellisuudesta sekä niiden vuorovaikutuksesta on positiivinen arvo itsessänsä, ja tämän vuorovaikutuksen pitäisi olla läsnä koko ajan tutkimusprosessissa. MI:ssä tärkeää on erilaisuuden sietäminen ja kyky erilaisten näkökulmien yhdistämiseen, mikä on toinen itseisarvo tutkimuksessa. Tutkimusprosessissa on tärkeää löytää omien uskomusten ja olettamusten kultuuria heijastava piilorakenne. Samalla pääsemme kiinni meissä taustalla, tajunnan syvissä kerroksissa, vaikuttaviin kulttuurimme kylvämiin automaattisiin uskomuksiimme, jotka näin paljastettuina on mahdollista kyseenalaistaa.
MI tutkimusmenetelmänä toimii kahdella tasolla: intrapersonaalisella tasolla, eli ihmisen sisäisen kommunikaation tutkimiseen (sisäiset roolit) sekä interpersonaalisella tasolla (tunteen siirrot, samaistumiset), ihmisten välisen kommunikaation tutkimukseen. Koko ihmisen olemassa olo Sisäisessä teatterissa jatkuva leikillinen esteettisyyteen pyrkivä kerronta- ja tulkintaprosessi. Siinä haetaan merkityksiä omaan elämään suhteessa omiin opittuihin rooleihin ja toisten ihmisen elämään, ja myös suhteessa erilaisiin kulttuureihin ja alakulttuureihin. Itsetutkimusretkellä kulkeva ymmärtää kaiken tiedon, myös oman näkemyksen vaihtelevista asiayhteyksistä ja tilanteista johtuvan, ikuisen vääristyneisyyden, mutta hän yrittää jatkuvasti prosessissaan ylittää tätä vääristymää. .Aseinaan hänellä on luova jatkuva spontaani näkökulmien vaihto.
MI:tä hyödyntävä Sisäisen teatterin kirjoittaja ymmärtää, että olemme aina sidoksissa omiin historiaalisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin ja niiden rajoituksiin. Nämä puutteelliset rakenteet ja rajoitteet ilman laajempaa ymmärrystä, omaavat vallan ja sorron elementit itsessänsä, ja siksi niihin on sisään rakennettuna kärsimystä.
MI:tä hyödyntävä tutkija ymmärtää, että hänen kuuluu pitää huolta maailmasta ja elämästä, ja tämä onkin Sisäisen teatterin itsetuntemusnäytelmän keskeinen tavoite. Oman itsen tutkiminen ei ole vain matka itseen vaan sen tavoite on vähentää ylipäätään kärsimystä, sekä omaa, että muiden luontokappaleiden. Tavoite on, että kirjoittava tutkija voi entistä myötätuntoisemmin, oivaltavammin ja viisaammin suhteuttaa itsensä maailmaan.
Itseään tutkiva pyrkii luovassa oppimisprosessissaan paljastamaan omat illuusionsa. Lisäksi hän pyrkii suhtautumaan kriittisesti epäoikeudenmukaisuutta ja ekologista tuhoa ylläpitäviin vallankäytön istituutioihin. MI-metodia hyödyntävä pyrkii lisäksi sisäisessä näytelmässään löytämään oman henkisyytensä. Tämä merkitsee sitä, että hän pystyy murtautumaan tutkimusprosessissansa ulos egostansa. Tutkimusretki omaan itseen luovien osiemme kautta on sisäistä sosiaalista toimintaa: tutustumme samaistumisen kautta erilaisiin rooleihimme ja tunteiden siirtoihimme. Onnistuneessa prosessissa löydämme egon ulkopuolisen uuden tietoisuutemme ohjauskeskuksen.
Sisäinen teatteri tutkimus samalla edistää onnistuessaan sosiaalisuuttamme. Kykenemme paremmin liittymään ja juurtumaan yhteisöömme sekä luontoon ja sen luontokappaleisiin. Tietoisuutemme laajentaminen ei ole pelkästään kognitiivinen tai älyllinen prosessi, vaan olemme mukana koko elämällämme prosessissa, myös mielikuvituksellamme. Sisäiselle teatterille, kuten ylipäätään MI -tutkimukselle on tyypillistä spiraalimainen liike, jossa ihmisen tietoisuus nousee uusien ymmärrysten tasoille.
Mikäli Sisäisen teatterin harjoittaja haluaa syvemmän ymmärtämyksen omasta prosessistaan, voi hän tutustua fenomenologiaan, hermeneutiikkaan (alunperin kehitetty Raamatun tulkinnasta), kriittiseen teoriaan sekä buddhalaiseen elämänfilosofiaan.
Tietoisuustaidot facebookissa.
Mielentilojen treenikirja 