”Niin kutsutut tiedotamattoman voimat eivät ole älyllisiä konsepteja, joita voimme mielivaltaisesti muokata, vaan ne ovat sen sijaan vaarallisia vastavoimia, jotka voivat muun muassa vaikuttaa tuhoisasti ihmisen persoonaan kokonaistalouteen. Ne ovat kaikkea sitä, mitä ihminen toivoo tai pelkää toisessa (Thou) olevan. Tavallinen rivimies luulee olevansa tällöin jonkin orgaanisen sairauden vaivaama, mutta teologit, jotka epäilevät kaiken olevan saatanan työtä, ovat todennäköisesti lähempänä totuutta.” CW18
Osa yksilöitymistämme eli individuaatiota on oman arkkityyppisen varjomme tunnistaminen. Niin kauan kun emme tutustu omaan varjoomme, projisoimme pahuuden hyvin helposti muihin yksilöihin tai ihmisryhmiin. Varjon toiminta voi ohjata meitä tekemään valintoja, joita emme muuten tekisi. Varjo on se osa itseämme, jota emme halua nähdä.Varjoon, Siirtolan Emännällä herra Arrogantukseen, personifikoitui se kaikki paha, mitä Emäntä ei halunut nähdä itsessään.
Ihmisen on hyvä oppia tunnistamaan oman varjonsa olemus, jotta sen purkaukset eivät terrorisoi ihmisen elämää. Outo käyttäytymisemme voi johtua varjomme motiiveista. Varjo voi ilmetä elämässämme satunnaisina voimakkaina alakuloisina,vihantäyteisinä tai ahdistavina ”kohtauksina”, jotka nousevat mieleemme ilman selkeää syytä. Voimme vapautua varjomme vaikutuksesta silloin, kun kykenemme ilmaisemaan hyväksyttävällä tavalla varjomme sisältöä, emmekä aina torju tai projisoi sitä muihin. Tämä ilmaisu voi tapahtua taiteitten avulla tai vaikkapa kirjoittaen. Emännällä varjon olemus ilmeni unissa ja valveunissa vihafantasioina, mutta sen vaikutus on vähentynyt, kun hän on ilmaissut tunteitaan terapiassa sekä kirjoittaen.
Itseys on eheän yksilöityneen ihmisen keskusarkkityyppi. Se on käsite, joka karkaa kaikkia rationaalisia määrittely-yrityksiämme. Itseydelle on tyypillistä jokin tunnetila, joka vaikuttaa siihen, kuinka ego ilmaisee itseään. ”Kun Itseyteni on melankolinen, mielennäyttämölläni riehuu masentunut Rouva Otsaryppy,” sanoo Treenaaja. Lisäksi hän muistuttaa, että meillä on myös toinen käsite, joka pakenee kaikkia määrittely-yrityksiämme: Se on Jumala. Ego puolestaan on se tila, jossa tietoinen minuutemme lepää. Ego ei ole jakamaton, vaan se on eräänlainen egotilojen tai mielentilojen rypäs. Treenaajalla ego muodostuu hänen ristiriitaisista mielentiloistaan. Seuraavassa Treenaaja yrittää käsitteiden jäsentämisen rinnalla selkeyttää ”jungilaisen” prosessin kulkua sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla.
Eheytyäkseen ego joutuu kohtaamaan varjonsa sekä sekä lisäksi sen täytyy hajottaa entiset päämääränsä ja arvonsa. Tämä on se hinta, jonka ego joutuu maksamaan päästäkseen eheyttävään suhteeseen oman Itseytensä kanssa. Itseys siis syntyy juuri oman vanhan egon antautumisen kautta. Kun vanha egomme antautuu, näyttämölle pääsee siirtymään uudet prosessissa integroituneet korkeamman viisauden tilat. Vanhan egon osat voidaan syrjäyttää eheyttävästi vain silloin, kun mielentilat ovat näyttämöllämme riittävän vahvat. Kehittymättömän epävarman egon kuolema voi johtaa psykoosiin ja jäsentämätön muodoton tiedostamaton jäsentämätön kaappaa teatterissa vallan. Vanhojen egon mielentilojen syrjäyttämisen alku tapahtuu yleensä kohtamaalla oma varjonsa. Tapahtuma voi olla kaoottinen ahdistava kokemus. Hetken ajan ihminen tai yhteisö voi kokea, ettei hänellä ole mitään identiteettiä. Hän ei ole kukaan. Joskus voikin olla vaikea erottaa mystisiä tiloja ja psykoottisia tiloja toisistaan.
Treenajaalla varjon arkkityypin ilmentymä oli Herra Arrogantus, paha ahne ja ahne mies sisäisestä pimeästä kaupungista. Mies, joka teeskentelee olevansa fundamentalisti uskovainen, mutta hän on ahneudessaan valmis kaiken maailman moraalittomiin itsekkäisiin tekoihin. Suuri osa ihmisistä elää elämäänsä tunnistamatta koko elämänsä aikana omaa varjoansa. Tämä johtaa oman egon moraaliseen ylemmyyden tunteeseen. Tällöin on aina olemassa riski, että tällainen kehittymätön ego projisoi pahuutensa toiseuteen kuten vähemmistöihin. Luulemme järjellämme hallitsevamme taloamme, mutta olemme oikeasti tuskallisen riippuvaisia omasta mielen tiedostamattomasta osastamme. Varjomme seuraa meitä koko elämämme, minkä vuoksi meidän on hyväksyttävä hänet osaksi elämäämme.
Varjonsa tunnistamisen lisäksi eheytyvästä ihmisestä/kulttuurista tulee hermaphrodiitti, eli hänessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys, Jungin kielellä anima ja animus integroituneena. Ihmisen yksilöitymisprosessissa tapahtuu luova vastakohtien yhdentyminen: Hieros Gamos –Pyhä avioliitto. Tämä yhdentyminen tapahtuu henkilökohtaisella tasolla yleensä elämän toisella puoliskolla. Ihmisen sisäinen ääni ohjaa ihmisen psykologiseen eheytymiseen, sisäisten ristiriitaisten osien yhteisiin häihin ja niitä seuraavaan maskuliinisten ja feminiinisten osien liittoon. Seurauksena tästä liitosta syntyy Pyhä lapsi, joka on maskuliinisen osamme ja feminiinisen osamme sulauma, hermaphrodiitti.
Jokainen mies kantaa sisällään ikuista naisen mielikuvaa. Ei jonkun tietyn naisen, vaan yleistä naisen mielikuvaa. Tämä kuva on perusteiltaan tiedostamaton, peritty alkukantainen kuva, ja se on kaiverrettu miehen orgaaniseen systemiin. Se on naisen jälki tai arkkityyppi, jossa on kuvattuna kaikkii muinaiset kokemukset naiseudesta: siihen on kiinnityneenä kaikki vaikutelmat, jota nainen on aikojen kuluessa saanut aikaan. Koska tämä mielikuva on tiedostamaton, se projisoidaan usein tiedostamattomasti rakastettuun, ja se on pääsyy toissen sukupuoleen kohdituvaan intohimoiseen viehtymykseen tai vastemielisyyteen. (Memories, dreams, reflections).
Treenaaja on sitä mieltä, että olemme eläneet kollektiivisesti maskuliinisen myytin, sen sotaisten ja kilpailevien sankarien aikaa. Kulttuurimme on ollut maskuliinisesti vääristynyttä. Sekä miehet että naiset ovat tukahduttaneet omaa feminiinistä puoltaan. Kollektiivisella mielennäytämöllä on ollut egon miespuolisten tilojen monologeja. Voisi jopa ajatella, että suurin osa länsimaisia ihmisiä on elänyt kulttuurisessa transsitilassa, joka on ohjannut pienestä pitäen sekä tyttöjen että poikien egojenosien, mielentilojen, yksipuolista kehitystä. Me arvostamme kilttiä, tottelevaista, opettajien kanssa samaa mieltä olevaa lasta, joka elää pienestä pitäen normatiivisia egotiloja ylläpitävien posthypnoottisten suggestioiden lumoissa. Kun olemme itse rakentamamme oravanpyörän velkavankeudessa esimerkiksi uuden omakotitalomme kanssa, kannatta kysyä itseltä, minkälaisia ovat ne ego mielentilat, jotka ovat kaapanneet oman sisäisen näytelmämme? Treenaja väittää liian monen uhranneen sielunsa materialismin alttarille, jolloin meistä on tullut vain tarkoituksetonta aivobiologiaa. Sielu ”Seele” on elämän voima, sisäisen draamamme dialektiikka. Se on se ikuinen henki; puhallus joka yhdistää meitä kaikkia kuolevaisia. Pueblo intiaanit olivat muuten sitä mieltä, että ihmisestä tulee hullu silloin kun hän luulee ajattelevansa aivoilla, sillä terve ihminen ajattelee sydämellään. Treenaajan mielestä olisi parempi, jos tämän päivän ihmiset ajattelisivat sydämellään.
Onneksemme viime vuosikymmeninä on kulttuurimme feminiininen, ympäristöä ja toisiamme hoivaava puoli ollut nousemassa uudelleen kollektiiviseen ihmiskunnan tietoisuuteen. Olemme kultuurisesti kypsymässä ja valmistautumassa vihdoin pyhiin häihin ja uuden lapsen syntymään. Treenaajan mielessä käy, että eikö kristinusko tarjoa mielenkiintoisen symbolin, Kristus-lapsen, uuden syntyvän kulttuurin symboliksi. Uskon, että ihmiskuntana Pyhän lapsen, Kristuksen syntyessä, pääsemme eteenpäin kehityksessämme; onnistumme yhdistämään Hieros Gamoksen jälkeisessä prosessissa nämä kaksi kollektiivisen kulttuurin sukupuolittunutta elementtiä toisiinsa hermadriitiseksi uudeksi eheämmäksi kulttuuriksi. Kristus-lapsi on voimakas arkkityyppi, joka yhdistää symbolisesti taivaan ja maan sekä Jumalan ja ihmisen.
Me elämme kulttuurisen muutoksen kynnyksellä. Jo arkijärki sanoo, ettei vanha tule tämän muotoisena jatkumaan. Yksipuolinen järjestelmämme tulee romahtamaan. Treenaaja profetoi: Sitä kovempi muutos tulee olemaan, mitä enemmän ihmiset projisoivat onneaan materiaan. Globaalina yhteisönä tulemme vuodattamaan sitä enemmän kyyneleitä, mitä enemmän rakastamme autojamme, luksuskotejamme, etelänmatkojamme. Mikäli ihmiset jatkavat onnensa projisoimista ensisijaisesti vaurauden määrään, sen perustoimeentulon ylittävään määrään, sitä väkivaltaisempi ja vaikeampi romahdus tulee olevaan. Uskon, että siksi meille kaikille meille rikkaille tekisi hyvää harjoitella kohtuullista elämää. Voimme elää laadukasta elämää, huomattavasti vähemmällä aineellisella hyvinvoinnilla kuin mitä keskimääräinen länsimaalainen ihminen tänä päivänä elää.
Kun egokeskeinen ihminen siirtyy Itseytensä ohjaukseen, välitilassa on siis tavallisesti ahdistava kaaos, tila jossa ihminen ei tiedä, kuka hän oikein on. Samoin käynee, kun yksipuoliseksi vääristyneen kulttuurinen yhteisöllinen egomme siirtyy kypsempään integroituneempaan tilaan. Joudumme siis kulttuurina katsomaan vielä omaa pahuuttamme silmästä silmään. Emme ole nähneet rikkamme omassa silmässä, vaan malkan ainoastaan toisen silmässä. Varjomme ilmentymiä ovat mm. lapsien ja naisten seksuaalinen hyväksi käyttö, luonnon raiskaaminen, väkivalta, omaisuuden epäoikeudenmukainen jako ja sen mukana ihmisten syrjäyttäminen köyhyysloukkuihin. Treenaaja uskoo, että uudessa murroksessa joudumme asettamaan itsemme samalle linjalle muitten kulttuureiden joukkoon. Kun myönnämme oman kulttuurimme mädät ja sairaat puolet, emme pysty enää korottamaan valistukselle rakentuvaa tieteellisteknistä kulttuuriamme muita nykyisiä ja/tai meneitä kulttuureita erinomaisemmaksi ja moraalisemmaksi elämäntavaksi. Olemme vain yksi loppuun palanut kulttuuri muiden joukossa, jolla on omat ansionsa, niin kuin muillakin kulttuureilla. Joudumme nöyrtymään.
Niin kuin kaaoksessa olevan yksittäisen mielen toivon symboli on lapsi, se on myös uuden kulttuurisen toivomme symboli. Lapsemme synnytystuskien keskellä emme enää työnnä syrjään ja kiellä joitakin puolia itsestämme. Tunnistamme kollektiivisen varjomme ja muut arkkityyppiset osamme. Ja uskon, että edessä on vielä ilon juhla: vietämme erilaisten tietoisuudeltaan laajentuneiden egojen karnevaaleja. Treenaaja haluaa säilyttää uskonsa siihen, että syntyy uusi moniarvoisempi kulttuuri, joka juhlii ihmisen käsittämätöntä luovuutta ja luonnon monimuotoisuutta. . Hän uskoo, että me viisaat ihmiset voimme yhdessä pehmentää kaaosta turvallisemmaksi pudotukseksi tekemällä omassa elämässämme uusia kohtuullisempia valintoja. Mielenkiintoista sinänsä, että mytologioissa juuri nainen on yleensä kokonaisvaltaisen viisauden arkkityyppi (esimerkiksi Sofia ja Metis). Tekninen tieto edustaa puolestaan logos viisautta (Apollo), joka sekin on hyvää tietoa, mutta kulttuurin vääristyessä pelkäksi logoksen palvonnaksi, on sillä ekologisesti tuhoisat vaikutukset.
Itseys on siinä mielessä kummallinen käsite, että sen määritteleminen sanoin on mahdotonta; voidaan vain sanoa, että se ei ole sitä mitä minä olen, koska se sisältää myös sen, mitä minä en ole. Siksi et voikaan käsitteellistä itseäsi, voit vain pukea sanoiksi tietoiset egosi. Tämä on tietysti kovin kiusallista tieteisuskovaisille. Vain egon osamme naamio voi rakentua jollekin ulkoiselle poliittiselle -ismlle, materialismille tai autoritaariselle uskonnolle , mutta itseytemme ei nojaa yhteenkään varmaan tietoon, vaan se on ikuisesti muuttuva prosessi. Se on yhtaikaa tie, totuus ja elämä.
Niin kuin yksilöitynyt ihminen kypsyy vanhetessaan toteuttamaan itseään eikä pelkästään tekemään, Treenaaja uskoo, että kulttuurissamme tapahtuu tämä sama kypsyminen. Vanhuutta ei kai siksi olekaan arvostettu kulttuurissamme, koska jatkuvan kasvun ideologia rakentuu ajatukselle nuoresta tekevästä ihmisestä. Treenaaja uskoo optimistisesti, että nyt syntymässä oleva uusi kulttuurimme tulee olemaan nykyistä sivistyneempi itseään toteuttavien entistä eettisempien ihmisten yhteisö, jotka harjoittavat myös olemisen taitoja. Tulevassa kulttuurissa sekä luontoa että ihmisluontoa ei pelkästään välineellistetä, vaan sitä myös varjellaan.
Ihmisen monitilainen ego näyttäisi olevan joustavuutta edistävä ihmisen persoonan kulttuurievoluution tuote. Yhä useampi ihminen pystyy riisumaan naamioleikkiensä avulla egojensa yksipuoliset kasvot. Tämä on lähtökohta uudelle entistä kehittyneemmälle kulttuuriselle ja yksilölliselle itseydellemme ja sen kymmenille tai sadoille mahdollisille uusille naamioille.
Itseyteni syntyy erilaisten mielentilojeni välisessä vuorovaikutuksessa, jolloin nämä egoni mielentilat liukenevat ”Graalin maljassani” sisäisessä teatterissani rajattomaksi itseydeksi. Kollektiivinen elämäntyylimme on ollut viime vuosisatoina ekstroverttiä, elämän ulkonaisiin muotoihin ja materian palvontaan keskittyvää. Olemme pitkään eläneet kulttuuria, jossa liian moni on erehtynyt luulemaan egojaan itseydeksi. Uskon tulevan kulttuurin oppineen jotakin menneiden sukupolvien virheistä, ja en usko sen olevan ekoystävällisempi henkisiä ja monikulttuurisia hengellisiä arvoja kunnioittavampi introvertti, yhä varhemmin yksilöityneitten ihmisten elämäntyyli. Niin kuin ekstroverttiys ja introverttius vaihtelevan ihmisen yksilöllisessä elämässä, ne voivat myös vuorotella kulttuurien eri kehitysvaiheissa ja samalla voimme kulkea , että integroituneempia kokonaisvaltaisesti viisampia kulttuureita. Jung luokitteli itsensä introvertiksi. Treenaaja kokee muuttuneensa iän kanssa yhä introvertimmäksi.
Jungin aikaan tavallinen psyykkinen diagnoosi oli neuroosi, josta käsitteestä Treenaajakin edelleen pitää, vaikkakaan psykiatriassa tätä käsitettä ei enää käytetä. Jungin mukaan neuroosi on sellaisen ihmissielun kärsimystä, joka ei ole löytänyt merkitystään. Tämän merkityksen voi löytää unista sekä aktiivisen mielikuvituksen avulla arkkityyppisistä symboleista. Treenaajaa viehättää tämän käsitteen tarjoama itseohjauksellisuuden mahdollisuus; monet meistä opiskelun ja joskus tarpeellisen dialogisen avun jälkeen voivat olla aktiivisia oman arkkityyppisen sisäisen elämänsä merkityksenantajia, juuri niin kuin Treenaaja omassa kirjassaan teki.
Mielentilojen treenikirja 